Nyt ne minun työni sitten oikeasti alkaa ja lapset jäävät isin kanssa kotiin. Mieheni teki työmatkoineen melko pitkää päivää ja vaikkakin oli lasten kanssa niin paljon kuin ehti niin lapset ovat usein mielummin minun kanssani ja tämä meidän pikkuneiti huutaa usein jos isi ottaa syliin.
Illat ja aamut ovat siis varmaan miehelleni haastavimmat, koska molemmat lapset ovat tottuneet heräämään vierestäni ja nukahtamaan viereeni. Pikkuneiti syö vielä rintamaitoa ja on tottunut nauttimaan siitä aamuyöstä ja muutamina aamuina joudun lähtemään jo tosi aikaisin joten siinäkin yksi haasteen paikka.
Itse taidan olla kuitenkin kovin ikävöimään ja voi jopa muutama kyynel tulla töihin ajellessa. Olen kuitenkin niin tottunut rakkaisiin vierelläni. Ja olen muutenkin kova ikävöimään. Toivottavasti lapset eivät kovasti itkeskele.
Sitten on tietysti rahakysymys, mutta ei siitä sen enempää (Pitää miettiä mitä todella tarvitsee). Varmaan se isoin mulle on jaksaminen. Kun neiti herättelee yöllä ja työvuoroni vaihtelevat. Eikä taida kumpikaan lapsista oikein antaa äidin nukkua enää itse herättyään.
No kohti haasteita vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti