juhannus

Sataa sataa ropisee... Täällä on satanut lähes koko perjantain. Onneksi oli pieni väli jossa ehdimme grillailla. Lapset tykästyivät maisseihin, kun nyt ne olivat paremmin käteen sopivia. Ostimme niitä pieniä maissipätkiä. Tosin he söivät myös lihaa, makkaraa ja salaattiakin. Välipalana meillä tänään oli pakkasesta punaviinimarjoja. Se on noussut lasten ihan lemppari välipalaksi.


Toivottavasti pääsemme vielä hieman retkeilemään luontoon tänä juhannuksenakin. Leivonta ja siivoushommia on ainakin vielä tälle viikonlopulle luvassa. Ja ehkä lättyjä ja lisää grillausta.

Suomikeskustelu

Kirjastosta oli lainassa Tatun ja Patun Suomi. Tästä poika ideoi piirtävänsä suomen kartan. Kun poika oli sen piirtänyt hän kysyi minkä väriseksi se pitäisi värittää. Siitä syntyi keskustelu suomesta ja suomalaisuudesta. Siinä vaiheessa vasta katsoin kunnolla tuota pojan piirtämää karttaa. Suomineito oli saanut toisenkin käsivarren ja pari muutakin uutta kohtaa.


Koko suomi keskusteluamme säesti neidin lisäykset. Aina, kun jompikumpi mainitsi suomen niin neiti lauloi "suomiiiii pop!"

Meidän lasten haasteet

Nyt olisi neidin opittava;


- juomaan kupista
- jättämään vaipat pois
- jättämään tissin pois






Ja pojan haasteena on;


- yhdellä jalalla hyppiminen
- S
- ruokien syöminen
- pukeminen
- keinussa vauhdin ottaminen
- apurenkaiden poisto




Ajattelin aloitella haasteet neidille saamalla kupin käteen. Sitten nämä muut taitavatkin mennä ainakin koko kesän haasteiksi. Lämpöisten tultua neiti saa olla ulkona ilman vaippaa. Sisällä lisätään pottailua. Tissiä jätetään vähemmälle. Pojan kanssa harjoitellaan kaikkia sopivissa kohdin.

Hetkestä nauttiminen

Joudun tekemään itseni kanssa töitä, että oppisin vain nauttimaan hetkistä. Nyt, kun olen sitä vähän oppinut olisi opeteltava hiukan suunnittelemaan elämää ettei se ns. luisuisi vain pois. Minä olen melko mukautuvainen ihminen ja usein vähään tyytyväinen. Mieheni on aika samaa maata. Sen muuten huomaa kotoamme. Lisänä laiskuus ja saamattomuus. Erittäin huonoja ominaisuuksia yhdessä ja kun ne omaa molemmat.


Tavallaan olen kyllä suunnitelmallinenkin, mutta... Suurin ongelma on varmaan toteuttamisen aloitus ja stressi. Eli suunnittelen ja huolehdin asioita etukäteen (ja paljon etukäteen), mutta jonkin prosessin aloittaminen on vaikeaa.


Hyvänä esimerkkinä on tämä kouluun hakeminen. Haluaisin opiskella ettei myöhemmin harmittaisi ja on siihen kyllä muitakin syitä. Mietin sitä etten vain aiheuta itselleni väsymystä opiskelulla tai rahallisia ongelmia. Koska tiedän sitten haluavani olla hyvä ja haluan pysyä suunnitellussa aikataulussa jne.. Enkä siis voi sitten antaa enää periksi. Suunnittelen siis nyt vain. Kun vain saisin aloitettua niin saisin jotain aikaiseksi eikä se vaivaisin mielessä aloittamattomana suunnitelmana. Mutta sitten se aiheuttaa taas jonkin asteisen stressin.


Ja mikäli taas etenen elämässäni vain nautiskellen jää kaikki tekemättä.

Viikonloppu

No viikonloppu oli ja meni. "Mitään ei saatu tehtyä!" totesi mieheni sunnuntaina päivällä. Eli emme saaneet mansikkamaahan multaa eikä tullu kyläiltyä yhdessäkään useista kyläpaikoista joihin on pyydelty kylään. 


On tässä nyt jotain pientä ehditty puuhailla. Lasagnea ja vispipuuroa on tehty sekä pizzaa jota riitti pakkaseen asti. Pakkaseen saatiin myös pussillinen pasteijoita. Pihalla ehdittiin jotain touhuilla ulkoilun lomassa. Itse kitkin mansikkamaata, istutin maahumalan meidän "törkynurkista" toiseen ja nurmikkoakin leikattiin. Lapset leikki ja keinui. Juostiin me pojan kanssa kilpaa sekä hippaa. Tytön kanssa ihmeteltiin "puhalluskukkia" ja tyttönen keitti meille "kahvit".


Perjantaina kotiin tullessani hain muutamia vaatteita lapsille kirpparilta ja haettiin lapsille tulleet vaatteet postista. Lisäksi tehtiin viikon ruokaostokset. Eipä tarvi kuin täydennellä sitten viikolla. Ja tällä viikolla vähän extraa, kun viikonloppuna on juhannus. Joka meillä menee varmaan retkeilyn merkeissä Lapualla ja grillatessa.


Sunnuntaina illalla maksoin kasan laskuja ja peruutin kerhojen kirjoja. Lapset askartelivat mm. pelejä. Ja minä hemmottelin itseäni ruokasoodanaamiolla ja katsomalla digiboxilta vähän elokuvaa mieheni kanssa.


Muuten on siivoiltu ja katsottu lasten vaatehankintojen tarvetta. Lisäksi suunnittelimme tulevaa mm. lomaa  ja lasten juhlia.


Nyt se ihana lomailuviikonloppu on ohi. En olisi varmaan jaksanutkaan lähteä kyläilemään.

Pakastin tyhjäksi

Nyt on tehty pakastimeen tyhjennystä, kun pitäisi kaikki loput marjat saada syötyä pois. Loput sitten mehustamme sekamehuksi. Nyt on tehty; erilaisia marjapiirakoita, pirtelöitä, kiisseleitä, vispimarjapuuroja ja kiisseleitä. Marjoja on syöty niin jogurtin kuin kinuskikastikkeen, jäätelön tai puuron kanssa. Netistä on niin kätevä hakea erilaisia ohjeita. Marjaleivonnaisia on viety kyläpaikkoihin mennessä tuliaisiksi, tarjottu remppaväelle/vieraille ja syöty itse. Johonkin myyjäisiin oltaisiin myös viety, mutta juuri nyt ei valitettavasti keksitty mitään myyjäisiä mihin niitä olisi tarjonnut tai on ollut niin kiire ettei olla ehditty. Vielä töihin voisi viedä jotakin. Siellä ne melkoisen hyvin katoavat kahvipöydästä.


On tämä hieman hassua, että tulee pakastettua niin paljon marjoja ettei meinata itse ehtiä niitä syömään. Pitäisi varmaan tehostaa marjojen käyttöä pitkin vuotta. Kaksi desiä päivässä olisi kuitenkin suositus. Meidänkin kohdalla se tarkoittaisi melkoisen paljon, joten varmaan kaikki menisi ja enemmänkin.

Sairastelua

Kevään aikana olemme sairastaneet yllättävän usein. Viimeksi sairastimme oksennustaudin kaikki vuorollaan. Se on kyllä niin lakanoiden vaihtoa. Neiti ei paljon saanut vatiin osumaan, mutta sitten sängyllä oli pyyhe aina pääpuolen alla jonka sai aina vaihtaa uuteen, puhtaaseen ettei tarvinnut likaisella maata.

Kevään iloja ja harmituksia

Harmittaa, kun on tuullut niin kovasti, että tomaatintaimet ovat kärsineet kasvusäkissään kovasti. Me ei olla niitä laitettu kasvihuoneeseen. Kasvihuone lähti muutama vuosi sitten lentoon ja jouduimme etsimään sen osia niin nyt ei olla sitä pystytetty ollenkaan.


Lasten kanssa on yritetty kovasti ulkoilla ja tuntuu että se rauhoittaa jonkin verran lapsia. Poika opettelee keinumista. Opettelu ei meinaa kiinnostaa yhtään ja hän päätyy aina huutamaan "vauhtia!". Neiti menee mukana samoihin höpsötyksiin. Neiti on nyt oppinut jotenkin juomaan mukista ilman nokkaa joka aiheuttaa hieman sotkua. Lisäksi hän turvautuu usein lusikan sijasta käsillä syöntiin. Seuraavaksi olisi tavoitteena päästä vaipoista eroon. Kun ilmat lämpenee pääsee hänkin ulkoilemaan ilman vaippaa.


Kesäretkemme kohdistuu kaakkois-suomen suuntaan tuetulle lomalle. Tulot kun ovat niin harmillisen pienet vain minun ollessa töissä. Mieheni, kun saa kelan kodinhoidontukea. Mutta lomalle on päästävä, joten päädyimme hakemaan tuettua lomaa. Googletettiin netistä ja sitten vaan haettiin. Kuntoutusohjaajani kertoi meille siitä vaihtoehdosta, kun minä olin vanhempainvapailla ja tuli lomailusta puhetta. Tottahan tuokin loma maksaa, mutta huomattavasti vähemmän ja on täysihoidolla. Aivan ihanaa, kun tulimme valituksi sinne. Toivottavasti muut perheet ovat mukavia. Lisäksi jatkamme perinnettä ja telttailemme kesällä sekä pyöräilemme ja uimme (jos säät sallivat).


Tyttösen synttärit ovat tulossa ja kutsut on melkein kaikille lähetetty sekä tarjottavat sovittu. Lisäksi on meidän vuoro järjestää sukulaisperheiden tapaaminen. Meillä, kun on tuo eteistilan/portaiden remontti halusimme järjestää sen muualla ja varasimme siihen tarkoitukseen mökin jonkin matkan päästä meiltä. Synttärivieraat joutuvat nyt ikävä kyllä kärsimään remontista.


Niissä merkeissä meillä varmaan hurahtaa kesä!

Puuhat 365

Pakko pitää hieman taukoa noista touhuideoiden kirjauksista, kun ei vaan meinaa ehtiä kirjoittelemaan. Ajattelimme tutustua lähiseutumme tapahtumiin ja kohteisiin sen mukaan, kun ehdimme. Lähellä on kuitenkin monesti kaikkea sellaista toimintaa ja tapahtumia sekä paikkoja joissa ei ole tullut käytyä tai joista ei ole edes kuullut. Viimeisin tuttavuutemme on ollut Leevin kota. Ja geokätköily, pihatyöt, pyöräily, leikkikentillä käynti sekä retkeily pitävät meidät varmaan nyt kesän liikkeessä.

Pitkästä aikaa kaksin

Olimme ekaa kertaa tytön syntymän jälkeen kaksin mieheni kanssa. Viime kerrasta on siis melkein kaksi vuotta. Silloin olimme synnyttämässä tyttöstämme. Nyt olimme melontaseuran vajakurssilla. Lapset olivat mieheni vanhemmilla hoidossa. Yllätyin ettei lapsista erossa oleminen ollutkaan niin outoa kuin viimeksi, mutta tokihan nyt olen ollut töissäkin ilman lapsia.


Vajakurssilla oli hieman motivaatio hukassa, kun tiedän etten tarvitse noita opittuja tietoja useampaan vuoteen, koska melomme koko sakki yhdessä ja silloin käytämme inkkarikanoottia emmekä kajakkia, johon opeteltavat taidot liittyivät. Lapset, kun ovat niin pieniä että kaksikkoon niitä emme vielä laita kyytiin. Ja lisäksi olin herännyt aamuyöllä kello neljä lähteäkseni töihin ja selän sain kipeämmäksi noustessani erään kajakki harjoituksen jälkeen. Kiukutti suoraan sanottuna. Vaikka oli kyllä aivan ihana juttu, että näihin asioihin saa opastusta, kun kalusto tuntuu olevan lujilla virheellisten toimintatapojen vuoksi. Toivottavasti tämä kurssi kerrataan, kun meillä on lapset niin isoja, että voisimme mekin pakata kajakit mukaan ja lähteä melomaan jonnekin muualla.


Iso kiitos Kyrönjoen koskihäjyille!!!!

Käärmekarkoitin

Minua miellytti kovasti, kun mieheni sanoi hankkivansa pihaan myyrä-karkottimen josta oli ollut maininta, että se karkottaa myös käärmeitä. Nyt siitä tuli varsin ajankohtainen, koska pihatiellämme oli ollut kaksi kyykäärmettä puolen tunnin sisällä. Ja lisäksi kirsikkapuun taimen kuolemaan oli ilmeisesti syynä myyrät. Nyt testataan sitten tämä kesä kuinka tuo värähtelyjä aiheuttava vekotin toimii. Tämä malli aiheuttaa väristykset erityisesti maan pintaan ja siitä syystä pitäisi pelottaa myös käärmeitä.