Kummitytön lahja

Meidän kummityttö täyttää tänään kolme. Lahjaa tuli taas pohdittua jonkin verran. Mieheni mielestä pitää olla ns. normilahja ja kummilisä, tyyliin mitä muille ostettais ja jotain hintavampaa/rahaa. Itse olin sitä mieltä että lahjassa pitäisi olla se hyödyllinen osa ja lapselle mieluinen osa, tyyliin vaate ja lelu.

Nyt meillä lähtee lahjaksi värityskirja ja värit sekä  fjällräven kånken - pikkureppu. Toivottavasti mieluinen lahja. Ainakin meidän oma neiti olisi sen halunnut.

Joulukalenteri

Meidän lapset saa tänä vuonna joulukuussa etsiä oikean päivän numeron tulitikkuaskeista joihin on liimattu kanteen palajoulukorttia. Kun löytyy oikea numero, laatikon sisältä löytyy vihje mistä yllätys löytyy.

Yllätyksenä voi olla melkein mitä vaan. Emme halunneet laittaa sinne mitään krääsää niin sieltä löytyy puuhaamista mitkä meillä kuuluu esim joulukuun touhuihin esim. joulukorttien tekemistä, tavaroita mitä muutenkin oli hankinnassa esim värikynät  tai sitten sisältönä voi olla jotain joululahjoista pois jätettyä esim. puuhakirja. Emme nimittäin ostaneet lapsille kuin yhdet lelut joululahjaksi ettei leluja tulisi ohan hirveästi, kun leluja tulee muidenkon hankkista paketeista.

Pojan hiukset

Yhdeksi vaativimmista tehtävistä lasten kanssa on osoittautunut hiusten leikkaaminen.  Pojan hiusten leikkaamisen olen luvannut jo viimeksi jättää ammattilaiselle. Ainakin vielä leikkasin sitten itse kuitenkin. Me tuossa leikittiin hieman ja rupesin katsomaan pojan hiuksia. Ne olivat todellakin pitkät ja silmillä. Jotenkin sain pojan tuoliin. Neiti siinä hyppi vierellä ja pojan pää pyöri joka suuntaan.  Lisäksi hän pomppasi yllättäen tuolilta pois. Miehellä hyväksytin hiukset. Täysin en ole tyytyväinen noihin normaali saksilla leikattuihin hiuksiin, mutta paremmat ne nyt ovat. Ainakin poika näkee eteensä.

Pieniä joulumuistamisia tutuille

Makkarahyllystä herkkua

Meidän perheen nopea herkku. Muusin keratänään. n

APUA! Ajatus katoaa!

Asiaa.. asiaa. .ja vielä vähän.. Tumtuu ettei muisti pysy perässä.  Hieman jopa pelottaa, kunsanat ja nimet katoaa päästä. Välillä on kuin vanne kiristäisi päätä ja pitäisi vaan muistaa.

Kotona tulee tilanteita joissa ajattelen että mikäli minä en tästä huolehdi se unohtuu esim. Neuvola-ajan varaaminen tms.

Ja töissä joku työkaveri kysyy vaikka viikko sitten tapahtuneita asioita tai tulevien päivien niin en muista.

koskahan unohdan oman nimeni. Hirvittää,  koska olen seurannut muistin menettämistä vierestä. Mummuni menetti muistinsa kun olin ala-asteella ja isäni silloin kun odotin poikaani.. Jotenkin se oli niin vaikeaa,  kun toinen, tärkeä ihminen,  ei muista, vaikka yrittää ja vaikka kuinka auttaisi tai luulee sinua joksikin toiseksi.

Jouluostos-viikonloppu

Otin torstain ja perjantain vapaaksi (lomaa oli kesästä jäänyt). Torstaina käytiin miehen kamssa tekemässä jouluostoksia. Kaksistaan oltiin liikkeellä pitkästä aikaa.  Viimeksi oltiin kaksin synnyttämässä pikkuista neitiä. Torstaina siis tehtiin osa ostoksista. Kotona tehtiin lisää listaa.

Perjantai-ilta vietettiin metsässä laavulla.  Paisteltiin makkaraa ja syötiin eväitä. Ilma oli aivan mahtava. Kotona vielä iltapalaa ja nukkumaan satuja cd:ltä  kuunnellessa.

Lauantaina lasten kanssa tekemään lisää ostoksia. Ensin syötiin niin reissu pärjättiin vesipullojen ja välipalaksi ostettujen banaanien voimalla.

Nyt alkaa paketointi ja lahjojen vienti -rumba.

Joillekin AIKUISILLE tuttaville ostettiin joulukalenterit niin lahjat viedään ajoissa.

pojan suusta

Lapsilla on usein jänniä ajatuksia.  Tänään poika pohti että poliiseilla on enemmän töitä kuin lääkäreillä. Lastenhoitajilla on kuulemma kuitenkin eniten töitä. En tiedä mistä tämä mietelmä tuli tai mitä tarkoitti tarkalleen.

joulun odotus alkoi

Joulun odotus alkoi meillä. Lahjalistaa hieman mietitty sekä ostajan että saajan näkökulmasta.  Lapset ovat nyt kaupoissa käydessä saaneet katsella mitä lahjaksi halutaan ja niitä on kirjoitettu ylös. Viikonloppuna  varattiin pakastimeen ekat torttutaikinat niin saa innostuksen syyttyessä leipoa. Ja miehen kanssa mietittiin lasten kalenteriin tehtäviä.

Ärsyttää

Koko ajan on väsynyt olo. En tiedä mikä vaivaa. Yritän pitää nukkumisajat melkein samoina työaikojen puitteissa. Onhan tässä kaikkea mistä se voi johtua.  Tosi vaikea olla kun koko ajan on väsynyt. Oon nyt juuri päättänyt käydä lenkillä päivittäin lasten kanssa,  koko perheellä tai yksin. Joskos se toisi energiaa ja piristäisi. Poika on aika haasteellinen noissa siirtymissä ainakin kotona. Kauppaan meneminen on hänelle tuskallista joka kerta. Kotoa kaupan sisälle on vaikeaa ja kotona sisältä ulos meno sekä sitten taas ulkoa sisälle tuleminen on usein haastavaa.

kaikkea ne lapset keksii

Tänään, kun tulin töistä, poika toi laatikkoa josta hän oli tekemässä kypärää. Se on illan aikana ehtinyt olla mopokypärä ja avaruuskypärä. Minun hommani oli huutaa mopoilijalle kaasua tai stop. Ja sen mukaan mentiin. Minä sain samalla tehdä samalla omenapiirakan, aamupuurosta rieskoja ja lämmittelin iltapalaksi lihapiirakkaa.

Päivän pohdinta

Miten paljon työ voi verottaa muuta elämää ja miten paljon kotiasiat voi vaikuttaa työhön. Olen tätä miettinyt paljon, koska monet tuttavani ovat kertoneet,  että heidän työpaikaltaan voidaan soittaa kotiin ja vaihtaa työvuoroa. Myös minulla on tilanne sama.

Pitäisikö nykyään perua omat menot töiden sattuessa sovittujen menojen päälle. Ja voisiko vaihtaa työvuoroa, jos tulee joku oma meno. Varsinkin sijaisten tuntuu olevan tarpeen olla koko ajan tavoitettavissa.

Itseäni ahdistaa ajatus molempien siirtämisestä. Siispä olen yrittänyt sopia kaikki menoni töiden mukaan. Joskus tulee postissa esim lääkäriin aika ja sitä on sitten soviteltava töissä
. Aina on vähän anteeksi pyytelevä olo. Mutta pitäisikö?

Mietin kuinka paljon työelämässä on pakko joustaa ettei olisi se hankala työntekijä/ työkaveri, mutta ei mikään nuoleskelija. Ja miten paljon saa olla omaa tahtoa. En haluaisi ainakaan itse, että myöskään perhe kärsii. Lopulta se voi mennä pieleen ja väsyy itse siinä välillä tasapainotteluun.

Askarreltu isin kanssa

Oli ihana, kun lapset askartelivat isin kanssa tänään tällaisia.

herkkuja

Kasvisten lisäksi naposteltavaa.

vain mielikuvitus rajana

Vanhojen leikkauksien jämistä syntyi tällainen lintu.

Poika on nirso ruokailija

Kalan lisääminen ruokavalioon on onnistunut tosi huonosti.  Poika on tosi nirso nykyään. Olen siis lähinnä vain tyytyväinen kun jokin ruoka maistuu.  Emme tee aina poikaa miellyttävää ruokaa. Pyrin kuitenkin tekemään muutamia kertoja viikossa tekemään hänen lemppareitaan tai toivomaa ruokaa, koska meillä on ollut huolta hänen kasvustaan. Nyt pojalle on annettu SanaSol nalleja, jos siitä olisi apua. Lisäksi ulkoilemme ja liikumme mahdollisimman paljon. Herkut ovat vähissä ja ruokarytmi pyritään pitämään mahdollisimman samana joka päivä. Harmittaa kun mieluiten hän söisi kaupan lihapullia eikä meillä aikuiset pidä niistä. Syömme kuitenkin kaikki samaa ruokaa. Poikkeuksena hernekeitto joka saa pojan yökkimään. Kirjaamme nykyään pojalle kelvanneet uudet ruuat ylös niin saamme hänelle laajemman kelpaavan ruokavalion. Toivottavasti kohta helpottaa niin saisimme kaikki syömään terveellistä kotiruokaa.

Turhasta luopuminen

On tullut kova tarve tyhjentää kodista kaikki ylimääräinen ja tarpeeton. Vaikka toisaalta haluaisin hyödyntää kaiken mitä me ollaan kotiin hankittu. Kaikesta voi tulla jotain uutta. En tirdä miten maltan ja pystyn. On täs pitkin vuosia ollut jo tosissaan mietitty tarkkaa mihin rahaa käytetään.  Se on tosin opiskelijabudjetinkin peruja ja lapsuuden. Lama-ajan lapsi kun olen. Nyt on sitten tullu laitettua tavaraa laatikkoon ja mikäli sitä ei kaivata se voi lähteä pois. Tavaraa on tarkoitus pistää pois sitä mukaa kun sitä tulee. Tuttavat kyllä tietävät että emme ole ihan kaikkea turhaa saaneet pois vaan sitä on yhä ja paljon. Täällä kun asuu neljä hamsteria. Nyt olen facen kautta saanit jotain pois ja jotain on tullut tilalle.  Hankinnat on kyllä tehty tarpeeseen. Ehkä nyt luopuminen olisi jo helpompaa kun uskaltaa olla enemmän oma itsensä ja luottaa enemmän omaan pärjäiseen. Turvaverkon puuttumisrn takia on jotenkin vaikea luopua jostakin. Mutta pakko luottaa. Enhän voi kaikelle kuotenkaan mitään. Aina voi tapahtua mitä vaan. Enkä halua jättää jälkeeni näin paljon muille tarpeetonta tavaraa. Isäni tavaroja selvittäessä tulin tuohon tulokseen. Vaikka tiedänisäni laittaneen kaiken turhan pois. Eikä hänen tavaroille minulla ollut samanlaista tunne-arvoa kuin hänelle. Ja tosiaankaan isälläni ei ollut näin paljon ttavaraa,  vain kaikki pakollinen ja muutama rakas esine.