Uusi vuosi

Hyvää uutta vuotta!!!!
Meillä ei asu kovia uuden vuoden juhlijoita, mutta valvojia kyllä. Leffaa ja herkkuja sekä valvomista on miedän yöksi tiedossa. Tosin täältä näkyy ikkunasta monien raketit, kun pitkälle tosta makkarin ikkunalta on peltoa. Että jonkin verran niitä vilkuillaan. Viime vuonna poikaa ei kiinnostanut yhtään.

Herkuteltiin jo lasten lemppari ruuilla. Nyt vielä hedelmiä, karkkia, nakkia, perunasalaattia, sipsiä ja dippiä sekä dipattavia kasviksia. Nautitaan!

Mies saapuu joskus yöllä (ensi vuonna) töistä. Ennen se oli kurjaa, mutta nyt tämä on yksi ilta muiden joukossa vaikkakin extra hemmottelulla ja herkuilla.

-Rauhallinen ilta-Herkut- Lapset-Kauniita raketteja taivaalla-

Mikäköhän vaivaa?

Mieli on maassa välillä...

En tiedä johtuuko se tulevasta töihin paluusta vai mikä on. Tunnen itseni vaan niin huonoksi ja osaamattomaksi.Tosin muutama ihminen mun elämässä on tehnyt kovasti töitä sen eteen että minulla olisi juuri tuo tunne. Kaikkia kehuja epäilen kovasti. Ajattelen jonkun sanovan niin vain tehdäkseen mieliksi. Nyt tuntuu siltä ettei kukaan pidä minusta.

Kovasti mietin osaanko tehdä työtäni ja kaikkea muutakin osaamistani epäilen jatkuvasti. Ehkä tämä on ikä-, ammatti- tai muu kriisi tai sitten jotain muuta.

Ei ole kiva olla mieli maassa, kun se aiheuttaa minussa kiukkuisuutta, väsymystä ja vetäytymistä.

Tähän päätteeksi on vaikea ajatella tänne kolmea iloista asiaa.

-Joulun kiireet ohi-Lapset-Sadut-

Lasten puuhailua...

Lelut on testailtu useaan otteeseen. Lapset saivat myös vihot. Poika on piirtänyt vihkonsa kohta täyteen. Mielikuvitusta riittää kovasti ja huomaa ihan selvästi, että puolessa vuodessa on taidot kehittyneet huimasti. Tarpeeseen tulivat vihko ja paperit. Sen verran paljon tulee tuotoksia. Tyttönenkin on piirrellyt vihkoon ja näyttää kovasti keskittyvän tekemiseensä ja tarkkailee tietysti isoveljen tekemisiä. Puolitoista vuotta sitten tuo pieni neiti vasta syntyi ja nyt jo selittelee piirustuksistaan missä on "tonttu" tai "iti" tai "äiti". Isoveli on jostain syystä "titi". Kai se johtuu isoveljen kaksitavuisesta nimestä. Näin minä olen ainakin päätellyt. Pojalla osasta kuvista tulee pitkiäkin tarinoita ja satuja. Saapa nähdä alkaako hän kirjoittamaan satuja vai onko tämä vain väliaikaista. "Minusta tulee junankuljettaja!" hän tosin sanoo aina kun joku ääneen miettii alkaako hän isonakin kirjoittamaan tarinoita.

-Lapset-Luonto-Kierrätys-

Arki alkaa?

Muutama päivä joulun jälkeen meillä on ollut lepäilyä ja vieraita. Maanantaina mieheni palasi sitten jo töihin ja arki palasi kotiin. Eilenkin toki kävi vielä mieheni sisko ja hänen miehensä useamman tunnin ajomatkan takaa sekä samalla mieheni vanhemmat. Eli oikeastaan tänään oli eka ns arkipäivä.

Kun tyttönen otti päikkärit ja me muut pelailtiin The magic tower -peliä ( joka löytyi alennusmyynneistä, kun pyörähdimme yhdessä kaupassa). Poika oli yllättävän taitava tuossa pelissä. Muistipeli on hieman tuonut hankaluuksia ja aiheuttanut kiukkua, joten luulimme että peli joutuisi piankin jäähylle. Ihan kiva peli ja tuntuu jännittävän poikaa. Useamman kierroksen jälkeen meistä vanhemmista peli alkoi hieman maistua puulta. Etupäässähän tuo on lapsille suunnattu peli. Vähän tuon tornin kestävyys mietityttää. Toivotaan, että kestää!!!

Tänään iloitsimme lumesta ja pihaan tuli mm. pari hevosta, lumiukko kissoineen sekä isoja harakan munia. Poika sanoo fasaanin jälkiä harakan jäljiksi ja siksi kai munistakin tuli juuri harakan munia.

Vieläkin riitti ruuaksi lihaa ja muusia. Jo neljännen kerran. Kaikkia lisukkeita on ollut niin paljon.

-Lumi -Lumiukot -Valoa hämärässä-

Ikuisesti sairas

Muutama vuosi takaperin luulin sairastavani astmaa. Hengenahdistusta. Lääkärit pistivät moniin testeihinn ja näytti kovasti, että astma olisi, mutta lääkkeet (edes voimakkaimmat) eivät auttaneet. Useampi lääkäri tutki minua. Juttelin asiasta siskoni kanssa. Ja siskoni oli siitä puhunut tädilleni joka oli ehdottanut että kysyisin voisinko saada verikokeet joilla testataan suvussani olevaa lihasrappeumatautia. Lääkäri suostui heti. Varmaan helpotti, koska kukaan lääkäreistä ei tiennyt mikä minulla olisi.

Itse olin ihan varma siinä vaiheessa, että sitä se on. Olihan minulla aina ollut nuo oireet jotka viittasivat kyseiseen sairauteen.  Ja sitä se oli. Sairaus ei ole hirveästi vaikuttanut elämääni. Pahin asia mikä vaikutus siitä voi olla että se periytyy 50% todennäköisyydellä. Minun maailmani romahti, koska sairaus voi aiheuttaa synnynnäisenä muotona kehitysvammaisuutta. Meillä on molemmilta lapsilta otettu testi lapsivedestä. Toisen lapsen kohdalla olin ihan varma, että hänellä se on ja mietin jo kuinka täällä pääsee liikkumaan pyörätuolilla jne. Onneksi sitä hänellä ei ollut. Meillä on ollut toive suurperheestä, mutta en tiedä olenko siihen kuitenkaan valmis, koska lapsilla on riski saada sairaus joko pahana tai lievempänä versiona. Tunnen, että olisin ahne jos haluaisin kolmannen lapsen ja hän olisi sairas. Enkö voisi olla vain onnellinen näistä kahdesta terveestä lapsesta.

Työpaikkakin meinasi mennä sivusuun kun työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa työhön soveltuvuuspapereita. Vaikka minulla ei pitäisi olla ongelmia työnteossa, kun korkeintaan hieman ennen eläkeikää. Ja voin joutua varhaiseläkkeelle, mutta voiko tuotakaan kukaan varmaksi sanoa että pystyy töitä tekemään eläkeikään asti. No sain kuitenkin paperit ja pääsin nauttimaan vakituisesta ja mieluisesta työstä. Pidän siis kovasti työstäni. Palkkani on kohtuu huono, mutta kyllä sillä nyt on pärjätty.

Jokainen sairauteen liittyvä oire aina pelästyttää ja muistuttaa sairaudesta, mutta niiden kanssa pärjää.
Tämä sairaus ei koskaan parane, mutta ihmiset pärjää pahempienkin juttujen kanssa miksi minä en pärjäisi tämän kanssa ja minulla on ihana perhe.

-Jalkakipu parani-Eilen oli kivoja vieraita- Lapset ja mieheni ovat ihan huippuja-

Jouluaatto

Aattomme alkoi melko normaaleissa merkeissä. Mieheni lähti kauppaan, viime hetken ostoksia tekemään. Minä laitoin haudutuskattilaan riisipuuron tulemaan ja valmistelin saunaa.

Lapset heräsivät avaamaan joulukalenterin luukkuja. Ja saivat heti etsiä tontunpaketit. Tonttu Toffeen kirje löytyi pöydältä ja se luettiin.

Riisipuuroa mansikoilla ja sitten saunaan. Kokista saunajuomaksi. Sitten koittikin aika lähteä syömään lasten isovanhemmille. Kotona kävimme valmistelemassa iltaa ja tyttönen otti päikkärit. Joulupukin näimme jo matkalla kotiin ja se vaikutti poikaan kovasti.

Kohta olikin jo kiire takaisin isovanhemmille, koska pukki oli soitellut tulevansa etuajassa (tilauspukki). Pukki oli hiljainen, mutta hoiti asiansa. Paketit availtiin sekä juotiin joulukahvit.

Kotona odotti vielä paketteja, joita emme olleet lähteneet kuljettelemaan edestakas. Itse olimme ostaneet lapsille vain yhdet hieman kalliimmat lahjat ja toisillemme vain pienellä summalla. Lahjoja tuli silti valtavasti. Mietimme monesti pitäisikö lapsille ostaa enemmän, mutta lopulta olimme tyytyväisiä tähän ratkaisuun, kun leluja oli taas paljon tullut lisää. Lisäksi toki laitoimme lasten tileille lisäksi rahaa.

Illalla nautimme rauhasta ja ruuasta sekä lahjoista. Ja meillä meni vasta illalla oma kinkku uuniin.

Sellainen jouluaatto meillä oli, ilman kovia panikointeja.

Eilen aamulla toki jouduimme vielä soittelemaan viimeisen lahjan perään. Olimme tilanneet isovanhemmille lasten valokuvasta taulun. Meille piti tulla ilmoitus, koska taulu olisi valmis (ja luvattiin sen ehtivän jouluksi). Koska mitään ei kuulunut oli soiteltava itse, onko taulu valmis. Onneksi saimme viimeisenkin lahjan pakettiin. Taulu oli tarkoitus tilata netistä, mutta emme uskaltaneet koska esikatselussa kuvassa oli raitoja. Halusimme pelata varman päälle ja tilasimme taulun sitten muualta.

-Melkein kaikki meni niin kuin piti- Lapset olivat iloisia- Saamani lahjat olivat mieluisia-

Ps. Mieheltäni sain tosi kivoja ja yllättäviäkin lahjoja ;)

24.luukku

Tonttu oli tuonut pienet paketit. Aattoaamun puuhaa. Tyttö sai sellaiset kuutiot joista kuuluu ääni kun oikeat eläimen puoliskat yhdistyvät ja poika sai ritarivärityskirjan.

Lisäksi tonttu pyysi hieman valoa ulos ja sai kynttilöitä. Tarkoitus oli tehdä aamusella lyhty pihalle, mutta kiire oli jo muutenkin.

23.luukku

Kirje löytyi tytön auton istuimelta, kun lähdimme hakemaan koevedoksia valokuvaajalta. Kirjeen oli kirjoittanut tonttu. Hän oli pyytänyt apua metsän joulujuhlaa varten. Tarvittiin soittimia mitä saisi metsästä.

Välillä kävimme kaupassa ja syömässä sekä tyttönen nukkui päikkärit. Sitten me lähdimme metsään kera heijastinliivien, taskulamppujen ja otsalampun. Matka tietä pitkin ei ole pitkä, mutta katuvaloja tai naapurin valoja sinne ei näy niin siellä on todellakin säkkipimeää.

Lapsista oli ihanaa, kun saivat uudet heijastinliivit. Poika päätti toivoa joulupukilta vielä heijastinta. Ja soittelu oli mieluisaa. Poika totesi, että keijut varmaan tykkäävät hiljaisemmista soittimista ja tontut kovaäänisistä.

-Koevedoksissa monia kivoja kuvia-Hieman tullut joulufiilistä-mukava metsäretki lasten kanssa-

Kuusi

Koristeet vintis ja kiire niin kuuseen päätyivät juuttinarulla ripustetut joulukortit. Lapset laittoivat kortit niin kuin halusivat.

1v kuva

Meidän (tänään 1 1/2v) tyttönen oli 1v kuvassa. Aivan ihana tuo mies kuvaaja, kun on saanut meidän ujostelevista lapsista mahtavat 1 1/2v kuvat.

Lähdettiin taas asenteella, että kunhan kuva saadaa jossa ei itketä niin hyvä. Molemmista lapsista on löytynyt hieman erikoiset kuvat. Pojasta on valittuna kuva jossa hän nostaa kättä ja nyt tytöstä on ainakin sellainen kuva jossa on sormi suussa.

Meillä on ollut melko normaalit vaatteet eikä mitään ajatusta miten tai millä tuolilla tms... Eilen minulta kysyttiin millaisen mekon laitan tytölle. Enpä vielä tiennyt. Piti vielä illalla katsoa vaatteita jotka sovitettiin vasta aamulla. Onneksi mekko mahtui. Vielä kuvauspaikalla päätimme kuvaajan ideasta jättää sukkikset pois.

Oli se vaan niin jännää... Neiti itkeskeli mennessä. Lisäksi hän vierastaa. Onneksi saimme rauhassa hieman tutustua paikkaan ja sitten räpsittiin kuvat.

Neiti valitsi rakkaista leluistaan (joita otettiin 3 mukaan) pienen Ikean ketun.

Isoveli antoi hyvät ohjeet; "Laita tellainen hattu ilme jonka haluat!" ja "Laita molemmat tuupielet ylöt päin."

21. ja 22. luukku

Eilinen oli todella kiireinen joten eilen ei löytynyt kirjettä eikä edes lapset ehtineet kaivata kirjettä.

Tänään sitten ulkoilimme ja etsimme talitintti Tintin vieraita ja eläinten jälkiä. Kivaa hommaa, lapset tykkäsivät.

20.luukku

Joulu lähestyy ja jännitys lisääntyy. Lapset olivat melko levottomia tänään. Paljon onkin ollut touhua.

Oli vieraita, käytiin kylässä ja kaupassa. Ehkä hieman liikaakin toimintaa yhdelle päivälle. Kaikki vaan tuntuu kasaantuvan viikonlopuille.

Kalenterista tuli sudelta kirje, joka sisälti ohjeen sulje silmät ja kuuntele satu! Minulla oli mielessä aistisatu jossa olisi käytössä kaikki muut aistit paitsi näkö. Ei todellakaan onnistunut niin hyvin kuin ajattelin. Olisi ehkä saanut olla katsottavaakin, kun lapset olivat niin levottomia.

19.luukku

Hämähäkki oli kirjoittanut kirjeen selvästi kiireellä vai oliko hämähäkin vaikea kirjoittaa. No kirje oli lyhyt. Mikä tekee sinut iloiseksi -kysymys luki kirjeessä. Kuvasta tiesimme, että sen oli kirjoittanut hämähäkki.

Teimme isot hämähäkin seitit johon piirtelimme mikä meistä tekee onnellisia. Aloitimme jäätelöstä ja lopuksi mieleen tuli niitä suuria asioita kuten rakkaus, terveys jne..

Minä piirtelin kuviani seitin rakoihin. Poika piirteli seitin päälle. Lopuksi selvisi, että poika ajatteli niin hämähäkinkin saavan hyönteiset kiinni siis vasta hyönteisten tarttuessa seittiin. Tottahan tuo! Jotenkin se vaivasi minua ja piirsin sydämiä seitin lankoihin. Se oli sitten minun ajatukseni asiasta. Tyttönen piirsi yhden vihreän asian ja sitten se oli valmis ja piti saada jo seinälle. Siellä ne muistuttavat meitä iloisista asioista.

-lapsien kekselijäisyys-lasten ajattelumalli- YHDESSÄ (koko perhe) katsottu joulukalenteri-

Piparit pipariksi

Pipareja on nyt leivottu kahdesti. Ekat syötiin jo ajat sitten.

Tänään oli koristelun vuoro. Tein suoralta kädeltä talon osat. No ne olivat hieman vinot, mutta olisivat varmaan käyneet mikäli olisin tehnyt pikeeristäni hieman paksumpaa. Teinhän tuonkin omasta muistista 1 1/2 dl tomusokeria ja kaksi valkuaista sekaisin ja muutaman minuutin sekoitus. 2dl tomusokeria ja pari tippaa sitruunamehua ja sitten pitkä sekoitus. Eipä riittänyt vaan osat eivät pysyneet yhdessä. Laitoin ne tuettuna kuivumaan, mutta eihän kaikki voi mennä niin kun haluaa eli romahti.

Koristelimme sitten lasten kanssa pipareja. Pikeeriä, ranskanpastilleja ja m&m rakeita. Kauniita tuli ja pikku neiti oli ihan kuorrutteessa. Eniten harmittaa, kun äidin hermoja hieman kiristi pipariksi mennyt piparitalo. Ensi vuonna sitten. Laitankin seuraavaksi kilon tomusokeria ;) Onneksi talon osat maistuivat koristeltuina. Toki tuon olisi saanut kasaan vielä esim. sulatetulla sokerilla, mutta eipä kiristelty hermoja enempää.


-Piparit olivat hyviä-saatiin pieni pakkanen jääkoristeille-sain vaihdossa lapselle kivat kengät-

18.luukku

Metsän eläimet kaipasivat koristeita.

Teemme jää koristeita. Lautaselle laitetaan vettä ja koristeita. Voi laittaa toki väriäkin. Tehdään tällä kerralla roikkuvat koristeet. Toivottavasti muistetaan jäädyttää lankakin kiinni niin saadaan ripustettua.

Tehdään nyt tämä, kun viimein saatiin edes vähän pakkasta etteivät heti sula.

Meillä tulee: foliokoristeita ja pihlajanmarjoja. Kukkia ja lehtiä unohdin kuivattaa tätä varten. Hienohan olisi, jos kaikki koristeet olisivat luonnosta niin ei tarvitsisi huolehtia sulamisen jälkeen koristeita pois.

Lapset odottavat innolla koristeiden tekoa.

Mieltä painaa...

Joulumieleni on aivan hukassa. On vissiin syytä listata asiat joista joulumieli tulee; hyvä ruoka, oma perhe, rauha, jouluohjelmat, herkut, jännityksen kutkutus, tuoksut, salaisuudet, antaminen, auttaminen ja tekeminen. Ehkä hieman ristiriidassa keskenään, mutta minulle ainakin nuo asiat tuovat joulun, yleensä.

Nyt olen jotenkin levoton... Hieman stressaa ja huolestuttaa tuleva. Keväällä menen takaisin töihin ja alan olemaan perheen "pääelättäjä" kun mieheni jää hoitovapaalle. Ja sitä ennemmin olisi järjestettävä tämä joulu ja pojalle synttärit. Vaikka en haluaisi myöntää raha ja oma pärjääminen huolestuttavat eniten. Miten taas jaksan aamuherätyksiä? Osaanko työtäni vielä? Hyväksytäänkö minut? Osaanko olla hermostumatta rahan vähyydestä? Ja niin monta avointa kysymystä!

Osaisinpa nauttia ja keskittyä vain tähän hetkeen! No taas pääsen aiheeseen... Eli olisi osattava nauttia ja olla ilman turhaa stressiä.

Oon välillä ihan hirveä huolehtija. Oonhan jo tietenkin pohtinut sitäkin miten pärjäämme, kun lapset muuttavat kotoa. Sitähän kun onkin tarpeen huolehtia jos lapset ovat kohta 4 ja nuorempi 1 1/2 vuotta. Tuosta kun pääsisi eroon ettei aina tarvitsisi elää kaikkea valmiiksi. Hulluahan tämä on mutta en voi sille mitään. En tiedä onko tämä enemmän opittua vai luonteenpiirre. Oli kumpi vain haluan siitä eroon.

Katselin vain elämää sarjaa ja nautin ihan täysillä, kun seurasin kuinka Ela oli yhtä hymyä koko ajan. Samoin oma tyttäreni on usein yhtä hymyä ja siihen haluan oppia. Ei maailma voi olla niin negatiivinen ja stressaava paikka enkä missään tapauksessa halua siirtää tätä lapsilleni. Teko hymy ja hyväntuulisuus paistaa läpi joten sen olen jo unohtanut. Haluan tuntea edes välillä sitä huolettomuutta ja hyvää oloa joka paistaa iloisista ihmisistä.

Tässä siis syy miksi joulumieli on hukassa. Se on kadonnut johonkin kaiken tämän itselleni kasaaman huolimassan taakse.

Teenpä niin että kirjoittaessani tänne seuraavaksi on myös kirjoitettava aina loppuun kolme hyvää asiaa mitä on ollut/tapahtunut viimeisen kirjoituksen jälkeen. Tai miten vain mutta 3 hyvää asiaa siis tulossa.


-Lapset-piparit leivottu-joulukalenterin katsominen lasten kanssa-

17.luukku

Hiirulainen kyseli miten häntä syövät eläimet liikkuvat ja ääntelevät. Sekä mitä muuta ne syövät niin voi antaa sellaista joululahjaksi ettei tarvi pelätä jouluna noita eläimiä

Askartelua

Teimme pojan kanssa askartelua... Aloitimme askartelemaan aiemmin pojan piirtämään ilmapallokuvaan jossa seikkaili paperilla yksinäinen väritön ilmapallo. Siihen lisäilimme vanhempaan askarteluun keräämiämme sinisiä paperin palasia ja poika haki tikkarien paperit jostain kätköstä. Eli kuvassa on pilviä, leijoja, helikopteri ja ilmapalloja.

Pojalta on lupa julkaisuun :)

Iloa pienestä

Vuoden ajan olen itse opetellut olemaan positiivisempi. Perusnegatiiviselle ihmiselle se on ollut supervaikeaa. Sen taidon vielä kun saisin siirretyksi eteenpäin.

Viimeksi kun olin todella onnellinen jostakin ostamiseen liittyvästä oli se kun saimme ostettua pyykinkuivaustelineen. Eilen koin suurta riemua nähdessäni lapseni iloisena kirpparilta saamistaan leluista. Tytölle ostin nuken ja pojalle lelukitaran. Molemmilla on leikitty kovasti. Näitä on nyt ehditty toivoakin jonkin aikaa. Poika halusi kitaraa jo viime jouluna ja tyttärelle on pitänyt ostaa nukke jo kohta puoli vuotta. Lelut olivat hyvässä kunnossa ja kierrätetty.

Kerron lisää onnellisuus asioita myöhemmin... Nämähän nyt liittyivät materiaaliin, joka ei ihan ollut ideani kun mietin positiivisuutta, mutta tulipa nyt mainittua nekin

16.luukku

Karhujen kirje oli postilaatikossa ja sisälsi kiitoskirjeen sekä pienet yllärit lapsille.

Halu opettaa lapset kiitollisiksi siitä mitä on ja olemaan onnellisia kaikesta saamastaan nousi eilen jotenkin todella voimakkaasti mieleen niinpä "karhuäiti" alkoi kirjoittamaan lapsille kirjettä.

Tonnikalamuusi

Tarkoitus oli tehdä tonnikalamuusia eli laittaa laatikkoon muusia ja väliin tonnikalaa. Lapset tykkäsivät siitä viimeksi. Mutta kävikin niin, että lihapullia sattui jäämään muusin kaveriksi, koska poika oli kipeänä. Lihapullat kyllä muulloin häviävät nopeasti, koska ne ovat poikamme herkkua mikäli niissä ei ole "lientä".

15.luukku

Karhuperheen lapset olivat heränneet kesken talviunten ja niille keksittiin keinoa kuinka ne saisi nukkumaan. Vanhempi lapsistamme keksi että tehdään satu. Molemmat lapset aloittivat heti innolla piirtämään satua. Isoveljeä hieman kiukutti kun kaikista kuvista ei tullut sellaisia kuin hän olisi halunnut, mutta sadusta tuli lopulta ihan kirja.

14.luukku

Tänään oli poikkeuksellinen päivä, kun kirjeen oli kirjoittanutkin haamu. Kirje ilmaantui yhtäkkiä viereemme. Varjoteatteri oli vuorossa. Mukavaa puuhaa pientenkin kanssa.

13.luukku

Kirjeessä mietiskeli siili osaavatko lapset mennä niin pienelle kerälle kuin siili pelästyessään ja kuinka he osaavan pyöriä ja  kieriä.

Jouduimme hieman kiireellä keksimään uusia juttuja kalenteriin, koska emme näytä saavan lunta tai edes pientä pakkasta. Ja muutamaan luukkuun ja varaluukkuun tarvittaisiin jompaa kumpaa.

12.luukku

Pöydältä löytyi jumppalaulun sanat. Hyppimisjumppa eli päättelimme sen olevan eiliseltä isä pupulta.

Isille

Tällainen tehtiin edellis isänpäivänä. Tämä on siis istuinalusta. Tykkäämme retkeilystä ja isin oli saatava oma nimikoitu alusta. Testattu tätä ei ole vaikka on retkillä mukana ollutkin. Tähän on silitetty muovia yhteen ja ommeltu vanha huovanpala sisälle.

Joulu 2013

 

Tällaiset jouluiset pipari-jäätelöannokset teimme viime joulua ennen.

Kalenterista tuli silloin muumilaakson Mörkö.Mörköhän jäädyttää kaiken ja siitä tämä kylmäherkku. Maistui! Minä varsinkin voisin syödä lähes paketillisen jäätelöä kerralla.

Fiksuko sittenkin ;)

Eilen facebookia selaillessani huomasin Meidän perhe -lehden jutun mikä kiinnosti ja aloin selailemaan heidän nettisivujaan. Siellä törmäsin psykologin haastatteluun jossa hän ehdotti määrittelemään lapselle aikaa hänelle sopivilla määritelmillä kuten jokin kestää pikku kakkosen verran. Olen itse käyttänyt tuota määritelmää tässä puolisen vuotta ja miettinyt mitä joku "ammattilainen" tuosta sanoisi, ehkä hieman hävennytkin. Nyt sain vähän niin kuin synninpäästön tässä asiassa.

Olen kommentoinut jotain tähän tyyliin: "Vieraat tulevat saman ajan päästä kuin pikku kakkonen kestäisi." Meillä poika oppi viikonpäivätkin sen mukaan kuka juonsi pikku kakkosessa.

En ole kova telvision katsomisen kannattaja tai vastustaja, mutta välillä tarvin hössötysrauhan ja lapsi pienen istumistauon. Ja onhan osa nuosta lastenohjelmista ihan opettavaisia.

11.luukku

Tänään kirjeessä pyydettiin jumppalaulua. Muokkailimme ja keksimme jumppalauluja. Jouluisia versioita ja vähemmän jouluisia keksittiin. Isä pupu oli siis toivonut jumppalaulua lapsilleen. Koska pupuista oli kysymys laulutkin olivat aika pomppuisia.

Ja mikä hienointa pojan hyppiminen näytti jo sujuvan hyvin. Ehdimmekin jo käydä fysioterapiassa sen takia kolme kertaa. Kaikki muut taidot tulivat ajallaan, mutta tasajalkahypyt eivät meinanneet millään onnistua vaan aina toinen jalka hätäili.

Tonnikalatäytteiset uuniperunat

Elippä uuniperunat tunniksi uuniin foliossa. Meillä meni 5 perunaa.

Täytteeseen sekoitetaan; purkki tonnikalaa, 3- 4 munaa (10min keittoaika), kermaviiliä, majoneesia(laitoimme maustettua majoneesia), pippuriseosta ja tilliä.

Ohje oli alunperin hiema erilainen. Jätin oliivit ja katkaravut pois.

Maistui lapsillekin hyvin.

10.luukku

Luukkumme kirje oli pöydällä puoliksi syödyn juustovoileivän vieressä. Juustoleipä oli vahinko, mutta lapsethan heti luulivat että hiiri oli syönyt sitä. Oikeasti äitille tuli hieman kiire kun lapset heräsivät ja leipä jäi pöydälle. No kirje oli hauskasti juuri hiireltä.

Hiiri kertoi kuinka kissa häntä usein jahtaa ja siksi hänen on huomattava kiilusilmät. Meille tämä merkitsi kissan kiilusilmien etsimistä pimeässä eli taskulampuilla etsimme aamun pimeydestä heijastimia.

Taas itse heräsin siihen kuinka huonosti vain yksi heijastin näkyy pimeässä eli muutama hyvä heijastin tai heijastinliivi kaikille pimeään, kaupungissakin varsinkin meidän pikku kaupungissa.

Tämä tehtävä oli molemmille hyvin mieleinen. 1 vuotias ihastui taskulamppuun ja poika etsimiseen.

Toisena tehtävänä oli hiippailla koskematta maahan niin kuin hiiri, kun ei halua jättää jälkiä. Se oli pojalle tosi mieluinen myös. Pikkanen ei vielä ymmärtänyt sitä kunnolla mutta leikki innolla mukana.

Kerhoilua

Kerhoon meno oli taas kerran kiireistä.. Tytär otti rintamaitoa vielä aamulla heti herättyään. Ja sitten oli vuorossa aamupalat ja kalenterit.

Pukeminen tuntui olevan haaste. Hanskoista oli toinen hukassa ja kengistä myös.

Lopulta olimme kerhossa liian aikaisin. Ovet aukeavat 5minuuttia ennen kerhon alkua eli istuimme autossa odottelemassa. Aina on kuitenkin lähdettävä ajoissa, jos joudumme vaikka ajelemaan traktorin perässä olemme myöhässä, koska ovet suljetaan 5 minuuttia alun jälkeen. Meitä se nyt ei hirveästi haitannut, koska autossa oli lämmin odotella.

Kova oli kato kerhossa. Eipä meitä tainnut olla kuin kuusi äitiä siellä. Lapsia oli onneksi enemmän.

Lapset saavat valita tarrat tekemäänsä tarratauluun ihan aluksi. Normaalisti vain poika on valinnut tarran, mutta nyt neitikin päätti saada tarran tauluun. Pojalla on innostus valita Ankkalinnan väkeä tauluun. Tyttönen valitsi tontun.

Aluksi on yhteinen hetki ja sitten lapsilla on eväshetki tai/ja leikkiä. Meillä oli vain porkkanatikut ja vettä, koska kotona olisi ruokaa. Monilla on jo siellä ruuat mukana. Meidän lasten leikeissä heti huomasi kuinka paljon rohkeammin he leikkivät jos porukkaa on vähemmän. Niin kävi minullekin aina pienenä. Sen verran kuitenkin hiljainen olen.

Kaksi kerhokertaa on jäänyt väliin ja lapset olivat jo odottaneet kerhoon pääsyä kovasti. Lopuksi kävi niin, että poikaa jouduttiin kieltämään ja hän tuli suuresti huutaen luokseni. Arvasin heti mitä oli tapahtunut. Melkoisen herkkä poika muiden kielloille. No siitä päästiin yli ja lähdettiin kipaisemaan kaupassa.

Mukava kerho kerta. Itse olen pysytellyt hieman sivussa, koska meidän lasten touhuja on minusta tarpeen seurailla koko ajan. Enkä ole kovin hyvä menemään juttelemaan itselleni kuitenkin vieraille ihmisille etenkin kun he tuntevat kaikki toisensa. Mutta jostain syystä minäkin siellä viihdyn ja lasten takia siellä käyn, koska sosiaalisten taitojen oppiminen on tärkeää vaikka itse mieluiten olisin kotosalla, kun töihin paluu keväällä tarkoittaa paljon lapsia ja ihmisiä.

Opin myös todella paljon kerhossa siitä miten erilaisia ajatuksia kaikilla on esim. päiväkodista ja sen työntekijöistä. Tämä esimerkki siksi kun se on nyt ollut puheena monessa paikassa. Jotkut tuntuvat arvostavan kovaa kuria ja hiljaista ryhmää, kun taas toiset arvostavat eläväistä ryhmää. Itse sijoitun niihin joiden mielestä äänekkyydelle ja hiljaisuudelle on paikkansa, mutta pientä ryhmää arvostaisin lasteni hoitopaikassa heidän luonteestaan johtuen.

9. luukku

Kerho päivä ja käytiin hakemas jälkkäriksi tikkarit sekä iskälle lahjaa. Siksi kalenterikirjeen löytyminen siirtyi iltaan.

Kaupasta pois tullessamme eräs setä jäi juttelemaan, kun olimme menossa autoon. Hän oli seuraillut tuloamme autolle ja kehui kovasti kuinka hienosti hänestä pärjäsin kahden lapsen ja ostosten kanssa. Ja lisäksi kehui kuinka hän arvostaa kotiäitejä, jotka pärjäävät pienten lastensa kanssa niin mainiosti. Minusta oli tosi kiva saada kerrankin kehuja eikä vain haukkuja kauppareissulla. Tuo setä tunnisti jo muutamasta lauseesta etten ole täältä alunperin vaan lähikunnasta. On kuulemma puheessa tietty ero.

Kotona laitoimme uunikalaa (tämän viikon toinen kalaruoka) ja riisiä. Lapset söivät lautaset tyhjiksi, jes! Ja sitten kalenterista...

Leena Sammakoisen hieman märkä ja ruttuinen kirje löytyi altaasta, kun pojan piti mennä käsipesulle. Kyllä se nauratti. Leena kirjoitti kuinka hän haluaisi lampeensa joulukoristeeksi esineitä jotka uppoavat. Sitten valitsimme yhdessä esineitä ja arvailimme kelluvatko ne. Niin pieninkin pystyi osallistumaan kun häneltä kysyi vaan kelluuko ja näytti esinettä.

Koko perhe osallistui tähän ja se teki puuhasta vieläkin hauskemman. Poika olisi halunnut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta pikku kakkonen vei silti voiton.

8.luukku

Jouluisen kirjeen oli kirjoitellut Jänis Koipeliini. Kirje löytyi yhtäkkiä pojan piirustuksen päältä. Jänis oli kirjoitellut siitä kuinka vaikeaa on piiloutua ketulta ja miten välillä häntä tai korvat näkyvät.

Piilosta leikittiin ja mietittiin eläinten suojavärejä ja joulupukeutumista. Poika totesi että jänis voisi leikata aamuisin korvat irti ja teipata ne illalla kiinni.

Nyt tuolla on vielä pystyssä partioleikit "teltassa"..

7.luukku

Lumihiutale poika kaipaili kirjeessä tänään ystäviään. Lapset tanssivat lumihiutale -tanssin, että lumihiutale poika saisi ystävät ympärilleen. Meidän tyttönen alkoi heti tanssia, kun kuuli tehtävän ja poikakin alkoi miettiä tanssiliikkeitä.

4.luukku...jatkuu...

5. päivä poika innostui uudelleen hiiri Pikkasen kirjeestä ja piirsi/mietti uudelleen missä on meitä muita auttanut ja kuinka muita voisi auttaa. Hän tuli itse sanomaan minulle, että haluaisi piirtää miten auttaa muita, jos äiti auttaisi vähän. Mielessä näköjään muhi ajatus kumminkin, vaikka äiti antoikin aiheen olla.

6.luukku

Kuudes päivä puut olivat kutsuneet meidät retkelle. Eli metsäretki oli tiedossa. Näin viikonloppuna se oli helpompi toteuttaa, koska oli vapaa päivä. Yleensä lapset ovat olleet innokkaita retkeilemään. Nyt ajatus ei saanutkaan kannatusta. Olimme odottaneet lähes riemunkiljahduksia, mutta pikkuhiljaa innostus kasvoi ja lähdimme. Retken päätimme tällä kerralla tehdä pienen automatkan päähän (pitkin pientä metsätietä) pellon laidalla olevalle kodalle. Pelto olikin sitten kurainen ja pienet pyllähdykset sinne taisi kaikki tehdä, koska saappaat upposivat hieman.

Perille päästyämme pikku neiti nukkui. No laavun penkki oli hyvä paikka ottaa pikku tirsat ja vuoroin istuimme vierellä ettei hän putoa. Isoveli tutki laavun pihaa. Kun neitikin heräili pian saimme katsella lasten kanssa ympärille. Mies teki tulet. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvit/mehut (=välipalan) ja tietysti mukana oli myös keksit.

Lasten kanssa jumppasimme jumppalaulun ohjeiden mukaan.

Jumppa laulu (sävel Ukko Nooa)

Kädet ylös, kädet alas, kädet sivuille,
ensin mennään kyykkyyn, sitten noustaan ylös,
kädet ylös, kädet alas, kädet sivulle.

Meidän pikku neiti tykkää tästä ihan älyttömästi. Isovelikin halusi keksiä jumpan, jota jumppasimme myös. Metsästä löytyi lisäksi keijuja ja tonttuja. Ja niistä kehkeytyi jos jonkinmoista satua ja laulukin.
Mietimme myös minkä kokoinen kuusi mahtuu sisälle ja miten eläimet sitä joulua viettävät. Ja eilinen ilta satukin juolahti mieleen. Se kertoi pienestä kuusesta.

Mahtavaa oli kyllä pimeä metsä ja taskulampun valossa kävely. Huomasi kyllä kuinka pimeää metsässä todella on kolmen aikaan, kun kotiimme kuitenkin kajastaa aina jostakin valoa.

Kauneinta metsässä kuitenkin oli kuusi jonka näimme hakkuuaukion vieressä. Sen oksiin oli jäätynyt vesipisaroita. Oli kuin metsä olisi koristellut kuusen kauniiksi. Sellainen selkeä ja yksinkertainen koristelu olisi juuri minun mieleeni.

Mahtava retki vaikka kylmä ja kurainen pelto hieman alkumatkasta ärsyttikin. Poikakin oli tyytyväinen reissuun, kun autolle päästiin. Autoon sitten kaksi pientä retkeläistä nukahtikin.

5.luukku

Hupsista! Postin välistä tipahti pieni kirje, jonka oli kirjoitellut Orava Olli. Lapset olivat aivan innoissaan. Ikinä ei tiedä mistä kirje löytyy (antaa äitille hieman pelivaraa).

Orava olli laittoi meidät miettimään missä eläimet asustelevat ja mitä muotoja meidän kotipesästä löytyy.

4.luukku

Tänään innostus oli hieman hukassa. Toki tehtäväkin oli ehkä hieman tylsempi. Hiiri Pikkanen kirjoitteli auttamisesta. Oli tarkoitus piirtää miten auttaa muita, mutta piirtämään ei innostuttu vain juttelemaan. Ehkä satu aiheesta olisi ollut näin pienillä parempi.

Kalaruuat

Nyt meillä on ollut kerran viikossa jokin kalaruoka ja saattanut olla sen lisäksi kalaa myös jossain lisänä. Nyt olisi aika alkaa syömään kalaa kaksi kertaa viikossa. Sen jälkeen lisätään kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Niitä on nyt ainakin ruuan lisukkeena lähes poikkeuksetta, mutta yritän päästä siihen että niitä syötäisiin paljon enemmän.

Meillä jo nyt lapset kysyvät kasviksia, jos niitä ei lautasella ole. Parsa- ja kukkakaali taitavat olla ainoat joita ei syödä.

Tonnikalavuoka

Tällä viikolla on jostain syystä lisäilty tonnikalaa moniin ruokiin. Ja ruokanakin oli tonnikalavuokaa.

2dl riisiä
2tlk tonnikalaa
sulatejuustoa
juustoraastetta
yrttisuolaa
tilliä

Keitä kaksi desiä riisiä. Laita vuokaan kerroksittain aineet seuraavassa järjestyksessä; keitetty riisi, tonnikala yrttisuola, sulatejuusto, tilli(itse käytän kuivattua) ja juustoraaste. Paistetaan 200 asteessa puoli tuntia. Tonnikalan tilalle voi lisätä esim. kanaa tai jauhelihaa.

Ohjeen olen saanut siskoltani niin en tiedä mistä tämä on alunperin.

Lapset meillä syö tätä ihan mielellään. Itse kaipaisin tähän ehkä hieman potkua jostakin, mutta voihan tähän laittaa lisukkeeksi aina jotain makua antamaan. Lapset pitävät tästä tällaisena niin en ole muutellut.

3. luukku

Jäniksen kirje oli piilossa. Olikohan tuo piileskellyt peiton alla? Jäniksen ideoimana teimme hyppyradan. Lapset jaksoivat melkoisen kauan hyppiä ja kehitellä lisää. Lisäksi lapset keksivät lisää kirjeitä eri eläimiltä.

2.luukku

Kirjeen kotiimme oli tuonut varmaan lintuset. Oli käynyt niin hullusti, että karhun ottamista kuvista oli kadonnut värit ja lapset pääsivät siis värittelemään piirtämiäni värityskuvia ja miettimään mihin värit kuvista olivat kadonneet. Pieni satu tuli ns. sivutuotteena.

Ikionnellinen

Tänään tunsin itseni ihan hulluksi iloisuuteni syystä. En käy kovin usein kaupoilla ostelemassa muuta kuin ruokaa ja tänään varmaan jossain syvällä heräsi materialisti. Riemastuin suunnattomasti, kun sain ostettua pyykkitelineen. Oli pakko pestä heti koneellinen pyykkiä.

Vein ison pyykinkuivaustelineen pois välihuoneestamme (=olohuoneen tynkä) ja laitoin sinne tuon pienen telineen. Ison vein pesuhuoneeseen.

Nyt on vain huomioitava, että pyykkiä ei ole kuivumassa saunapäivinä pesuhuoneen telineessä.

1. luukku

Tänään aukesi lasten kalenterit. Puuhakalenterista lapset saivat luontovihot ja tontulta kirjeen. Luontovihkoihin teimme kuvia eläimistä joita saattaisi nähdä suomen luonnossa tai edes jälkiä. Huonosti oli lehdissä sopivia eläimiä. Ja hauskuuttaakseen äitiä poikamme päätti liimailla vihkoonsa mm. norsun. Ja väitti vielä nähneensä sen metsässä. Aikansa väitettyään päästi räkänaurut ja sanoi huijanneensa äitiä. No löytyi tuonne vihkoon kumminkin pöllö, orava, kettu, jänis ja muutama muukin. Saapa nähdä näemmekö tänä vuonna kuinka jänikset juoksevat peräkanaa kettua karkuun. Ja viimeksi vielä oli rusakko ja jänis. Melkoisen hyvin poika eläimiä vihkoon keksi. Enpä kyllä tiedä kuinka paljon pikku sisko ymmärsi mitä teemme, mutta ainakin eläinkuvat olivat mieluisia.

Rakas ystävä/sukulainen

Tälle tekstille tuli nyt tarvetta...

Eli rakas ystävä/sukulainen/tuttava

En ole kertonut blogistani muille kuin miehelleni, koska en halua, että blogiani kirjoittaessni mietin koko ajan mitä muut ajattelevat. Tänne haluan kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat ja niin kuin minä ne tunnen. Ja haluan ettei kukaan joudu pahoittamaan mieltään minun kirjoittamistani asioista kuvitellessaan niiden kertovan heistä. Tähän ongelmaan törmäsin toisessa yhteydessä, samoin kuin siihen, että minun kuvitellaan tekevän asioita kiusatakseni ihmisiä. En ole sellainen miksi minua kuvitellaan. Olen vain tottunut tekemään asioita itse enkä niinkään ottavan kaikkiin tekemisiini apua vastaan. Mutta toivon että tämä juttu on nyt selvitetty ja ollut ja mennyt eikä kukaan luule että voin ymmärtää toisten ajatukset jalan asennosta tai lauseesta jossa asiaa ei oikeasti sanota edes rivien välissä. Minä olen minä ja joutunut selviämään monista asioista itse ja tekemään asioita itse. En helposti pyydä apua, mutta arvostan sitä kjos pidetään sovituista asioista kiinni ja asioista puhutaan ääneen ja kysytään. Ei voi ymmärtää loukanneensa jos tekee asioita niin kuin on tottunut eikä kukaan sano mitään eikä näytä sitä. Toivoisin myös voivani pyytää anteeksi ja asiat jäisivät siihen. Mutta joo... se on mennyttä. Tuntuu vain nousevan siitäkin huolimatta nopeasti pintaan niin syvälle se sattui vaikka kyseiset henkilöt eivät sitä tajunneetkaan. Haluan vain olla edes täällä blogissa omaitseni ja siksi en ole puhunut tästä mitään. Tämä on kuitenkin yllättävän henkilökohtainen juttu minulle vaikka kaikki ajatukseni lähtevätkin tästä eteenpäin. Olette silti tärkeitä minulle siis te kaikki vaikka emme toimeen meinaa tullakaan.

Haluaisin vain niin lujaa kelvata omana itsenäni ja omilla ajatuksillani ja tavoillani toimia.

Viikottainen ruokalista

Teen viikottain ruokalistan, koska se selventää arkea ja joka puolella lukee sen säästävän rahaa. Viime aikoina se on hieman lipsunut ja tänäänkin isäntä teki täydennyskauppareissun ja osti välipalalle suklaalevyn. Ostamme kyllä harvoin karkkia joten se ei varmasti horjuttanut mitään muuta kuin minun systeemiäni. Itseäni vain hieman ärsyttää tuo lipsuminen, kun se lisää aina lipsumisen riskiä.

Ruokalistani tällä viikolla oli:

Ma Kebabkiusaus ja herne-, maissi-, paprikaseosta.
Ti  Kanaa, nuudelia ja wokattuja vihanneksia
Ke Muusia, uunimakkaraa ja uunissa porkkanaa
To Purjo-perunakeittoa ja rieskaa
Pe Jauhelihakastike ja makaroni +persikkaa
La Lihapullakastike, perunat, porkkanaraaste
Su Lohimakaronilaatikko ja keitetytkasvikset

Hieman muokkasin viikolla järjestystä ja esim lohimakaronilaatikko oli aiemmin, koska en halunnut pakastaa lohta.

Muistot lapsuudesta

Minulla on muistoja lapsuudesta yllättävän paljon, koska niitä ei ole mahdollista säilyttää muualla kuin kotonamme. Minulla ei ole sitä ns. lapsuuden kotia jossa monet säilyttävät ne vanhat kirjeet jne.
Eli vintissämme on useammassa laatikossa siellä täällä lapsuusmuistoni. Karsiminen on usein mielessä, mutta on todella vaikeaa heittää niitä pois kun ne ovat kädessä. Minulla on usein ollut kädessäni äidistäni muistuttava posliinikissa ja se on meinannut lähteä kirpparille, mutta aina olen sen kaivanut kirpparilaatikosta pois. En muuten edes pidä posliiniesineistä kovinkaan paljon, mutta tuo kissa seuraa minua.

Nuo ovat varmaan syyt miksi mietin mitä säästän lapsilleni. Aluksihan tavarat tai piirustukset eivät ole niin tärkeitä, mutta säilytyksen jälkeen ne voivat sellaisiksi ajanmyötä muodostua. En halua lapsilleni monta laatikkoa mukana kannettavaa tavaraa ;vauvakirjoja, valokuvia, vauvavaatteita, kenkiä jne. Nyt kumminkin sorruin siihen.

Tämä taitaa kyllä olla enemmän minulle, vaikka lapseni saavat nämä aikanaan eli vuoden ajan joka päivä pidän päiväkirjaa lapseni lausahduksista jne... Noin yhdestä ikävuodesta kahteen vuoteen. Tämä alkoi siitä että poikamme sai vauvalahjaksi aivan ihanan Uppo-Nalle kirjan johon tehtiin vuosi päivittäin merkintöjä. Pikku siskolle tuota kirjaa ei enää löytynyt joten nyt kirjoittelen joka päivä ihan tavalliseen vihkoon miten hän oppii puhumaan ja tekee kaikenlaisia touhuja.

Piirustuksia päätimme kerätä kansioon, vain ne mieluisimmat. Nyt niitä tuntuu kertyneen hieman enemmän kuin muutama vuodessa ja pelkään suunnattomasti että lapsillani on joskus useampi lapsuusmuistolaatikko ensimmäisiltä vuosiltaan ja siihen lisäksi päiväkirjat ja ne ekat rakkauskirjeet jne...

No tulevaisuus näyttää miten käy. Omistani toivon pääseväni hiljalleen eroon. Ehkä aloitan jostain muusta kuin äitini posliinikissasta. Eihän niillä kuitenkaan ole mitään arvoa kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Aivan varmasti joku ihmettelisi laatikossani lepäävää kertaalleen liimattua mukiakin, mutta minulle se sisältää niin monta muistoa, tärkeää muistoa.

joulukalenteri

Kohta alkaakin aika availla joulukalenteria...
Meidän lasten joulukalenteri sisältää aina jonkin puuhan joka pitäis liittyä joko liikuntaan tai luontoon. Mieluiten molempiin...

Lapset saavat kirjeen joka päivä joltakin eläimeltä tai tontulta / keijulta. Kirjeet voivat saapua postilaatikkoomme tai jonnekin muualle. Ehkäpä joku päivä joudumme hieman etsiä kirjettä. Kalenteri alkaa luontoviholla jonne saa tehdä luontohavaintoja sitten niin kauan kuin on tilaa kirjoitella, piirrellä jne...

Lapset ovat odotelleet joulua yllättävän vähän. Ei oikein vielä joulufiilistä, mutta ehkä sitten kun kalenteri alkaa... Joulutorttuja ja pipareja olemme jo leiponeet ja lahjoja hankittu sekä teimme eteiseemme joulupuukoristeen eli alekkain on sidottuja puun oksia metsästä (kokoajan suurenevia) ja niihin laitoimme hieman joulupalloja. Sellaisia pieniä ja söpöjä.

Voimakirja

Lapset katselivat telkusta Lazy Town nimistä ohjelmaa jossa oli voimakirja johon sai tarroja kaikista terveellisistä asioista kuin tarpeeksi pitkät yöunet, liikkuminen tms... Meillä on tulossa hieman vastaavat kirjaset vanhan pallotaulun sijaan. Tällä hetkellä meillä on ollut opeteltavia asioita joista on saanut värittää pallon. Pienemmällä on ollut potalla istuminen ja isommalla vaatteiden pukeminen. Innostus niihin on jo hieman kadonnut ja tarve samoin.

Kalamakaronilaatikko

Elippä kalaruokia taas... Meillä on nyt syöty kalapuikkojen lisäksi kalamakaronilaatikkoa.

Tää oli jostain kaupan ruokalehdestä... Nyt en muista mistä, mutta tässä tää on niin kuin me se tehtiin. Jos haluat mausteista ruokaa niin lisää niitä, koska tämä ei ollut kovin mausteista tällä tavalla. Me käytimme miedosti maustettuja lohisuikaleita.

6dl makaronia
400g lohisuikaleita
1 sipuli
tilliä
1tl suolaa
1tl timjamia
1/2tl mustapippuria

Munamaito:
6dl maitoa
2munaa

juustoraastetta

-keitä makaronit ja laita vuokaan
-hienonna sipuli ja kuulota. Lisää mausteet
-lisää lohisuikaleet ja sipulit makaroonin joukkoon
-lisää munamaito
-paista 175 asteessa n. 45min.
-noin puolen tunnin paiston jälkeen lisää päälle juustoraastetta
-anna vetäytyä hetki paiston jälkeen

365 puuhaa, joulukuu

Heissan!

Kirjoittelen tänne taasen seuraavalle kuukaudelle touhuamista meidän 3v:n kanssa.

joulukuu

Toivottavasti päästään ulos ja saadaan tehdä luontoretkiä, pulkkaillaan, kelkkaillaan, hiihdetään, luistellaan ja tehdään kaikkia lumijuttuja. Useat lumienkelit on jo pihalle tehtykin, mutta enempää lunta ei ole saatu.

Piimämaalaus:
Tänäkin vuonna maalailemme pensseleillä ja piimällä ikkunaan. Viimeksi meillä oli puoli vuotta vanha pikkusiskokin mukana. Pitäis kokeilla hammastahnalla maalaamistakin, mutta piimää meillä on aina hieman ylimääräistäkin.

Joulutähtien leikkaamista:
Elikkä näitä perinteisiä silkkipaperitähtiä. Tehdään ne kyllä leivinpaperin paloista, koska olemme ostaneet arkkipaperia ja ne ovat ihan liian isoja uunipellille niin leikoin niistä reunaa pois ja siksi käytämme niitä tähänkin.

Sorminuket:
Materiaalia en ole vielä päättänyt. Ne saavat varmaan tarinankin, kun poika on niin innokas satusetä.

Joulukuusen ketju:
Paperisuikaleista rinkuloja ja niitä yhteen. Ajattelin, että koitetaan mainospaperia tai sanomalehteä näin kierrätyshengessä.

Joulukortteja:
Materiaalia on jo varattu ja lapset saavat itse säveltää niistä kortit. Jonkun kortin voisi kokeilla niin, että leikotaan muotoja ja niitä yhdistämällä tehdään kuvia esim. kolmesta kolmiosta saa kivan kuusen ja neliöistä lahjoja.

Valoa ulos:
Viedään pimeällä lyhty ulos tai lumisella säällä tehdään lumilyhty. Tähän on kiva yhdistellä tonttujen käynti tai muuta satuilua.

Karkkipurkki:
Tehdään jonkinlainen purkki jouluksi karkeille. Kun en lasten anna hirveästi syödä karkkeja saavat lapset aattona purkillisen haluamiaan karkkeja ja niillä sitten pärjäillään aatto. Pojalla oli jo jonkin näköinen dinosaurausidea tähän.

Origami:
Taittelemme pieniä laatikoita lahjojen paketointiin pienille lahjoille. Vanhat julisteet ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Ei haittaa vaikka hieman on revennyt tai rutussa joku kulma.

Etsi tonttuja:
Pieniä tonttuja on piiloteltu ympäri asuntoa ja niitä etsitään. Löytyyköhän kaikki ennen joulua. Tuota on leikitty myös avaimen piilotus -leikin tavoin.

Joululauluja:
Joululauluja soimaan. Kirjastolta kun lainaa cd:n voi harjoitella jonkin uudenkin laulun. Tähän on käytetty myös soittimia seuraksi.

Pikkujoulu:
Meidän perheellä on perinteenä pitää pikkujoulu johon kuuluu herkut ja jouluinen leffa. Olemme mieheni kanssa aloittaneet tämän perinteen sellaisena vuonna, kun ehdimme viettää yhdessä vähemmän aikaa. Silloin oli ihanaa kaivautua toisen kainaloon herkuttelemaan ja katsomaan leffaa. Nyt tietysti kattellaan lasten joululeffoja.

Piparitalo:
En ole tehnyt muistaakseni kuin kerran piparitalon ja nyt ajattelin väsätä sellaisen lasten kanssa. Suunnitellaan yhdessä ja leivotaan. Itsekseni liitän osat ja koristellaan yhdessä. Vaihtoehtona on tehdä pienet talot molemmille ja piparitikkareita. Tikkarit ajattelin toteuttaa grillitikkuun niin, että jo paistamisvaiheessa laitan grillitikun molemmin puolin piparin ja jäähtymisen jälkeen koristellaan.

Muistipeli:
Piirtelemme kortteja ja kopioin ne joten saamme kaksi samanlaista korttia. Koska pienemmäin piirustukset eivät vielä ole kovin esittäviä niin hän saa käyttää eri värejä.

Hautausmaalle:
Monta sukulaista on kuollut mm. lasten serkku, mummu ja isoisi sekä meidän vanhempien isovanhempia. Heitä muistellaan muutenkin kuvista vaikka lapset eivät ole tavanneet kuin isoisin. Ja hänetkin vain poikamme. Hautausmaahan on muutenkin kaunis hiljentymispaikka.

Tonttutanssi:
Lapset ovat aina innokkaita tanssimaan ja keksimään tansseja. Se onkin tehokasta liikuntaa. Ja taas tulee esityksiä.

Taikasauvan teko:
Eipä paljon tarvita, kun leikki on valmis ja askarteluhan on aina hauskaa. Sanomalehdestä pyörittelemme kepit. Koristellaan ja lisätään kärkeen kuviot esim. tähti ja siitä vielä roikkumaan nauhoja. Tähän sopivia nauhoja olen saanut vaatteissa roikkuvista hintalapuista. Mieheni vaatteiden hintalaput roikkuvat usein silkkinauhan tyylisissä naruissa. Ilmeisesti tämä sen takia, että niissä on yleensä 3-5 pahvin palasta roikkumassa hakaneulalla.


Taion sinut...:
Eli taikasauvat pääsevät käyttöön.. Me olemme leikkineet tätä leikkiä hieman eri tavalla aiemmin. Nyt siis keksimme jonkin lorun ja taiomme toisiamma eri eläimiksi ja sitten on esitettävä tuota eläintä.

Tontturivistö:
Paperihaitarille ja leikotaan tonttu jonka käsien sekä kenkien kärjet jätetään leikkomatta. Lapset pääsevät koristelemaan ne ja saadaan pöytäkoriste.

Langasta possu:
Tehdään tupsu, jolle liimataan huovasta kärsä, silmät, korvat ja langasta sorkat. Sitten näillä koristellaan lahjoja ja mahdollisesti kuusta. Riippuu innokkuudesta. Voi olla hieman haastetta meidän pojalle. Tää on mielummin eskarilaisten askartelu.

Joulusukka:
Parittomat villasukat menevät koristelluun ja päätyvät seinälle lankaan pyykkipojilla roikkumaan. Myös yksi uusi sukka olisi tarkoitus tehdä huovasta ja laittaa sinne pikkupaketteja eräälle sukulaiselle. Pakatteihin tulee sorminukkeja. Tästä saisi myös jollekin aikuisella vaikka runokalenterin.

Yllätä joku!:
 Ajattelin saada lapset ajattelemaan muitakin ja teemme jonkin pienen yllätyksen yhdessä lasten valitsemalle henkilölle.

Avaimenperät:
Hankin sellaisia avaimenperiä joiden väliin saa esim. pienen piirustuksen.

Kirjanmerkki:
Kaikkiin kirja lahjoihin ja unisatukirjan väliin askarrellaan kirjan merkit ja mahdollisuuksien mukaan ne myös laminoidaan niin säilyvät hyvänä. Unisatukirjanmerkin nurkat pitää pyöristää ettei sillä saada vahinkoja aikaiseksi. Yksi meni jo pojan kummitädille.

Peperi punontaa:
Tämä on siis juuri sitä ekan yli ja seuraavan ali. Taas isoveljen puuhaa, kun neiti nukkuu. Tästäkin saisi kirjanmerkin tehtyä.

Lumiukko:
Jos emme saa lunta teemme toisistamme (koko perhe) lumiukkoja.

Mikä satu?
Poika tuntee paljon perinteisiä satuja ja rakastaa tietokilpailuja. Tein jo valmiiksi tylsiä hetkiä varten vihjeitä joista tulisi arvata mikä satu on kyseessä. Käy muuten autopuuhaksi hyvin.

Hautausmaalle:
Käymme varmasti useasti eri vuorokaudenaikoina hautausmaalla.

Ulos ja mikä vaatetus:
Paperinukke seinälle ja sille on tehdään erilaisia vaatteita joiden avulla opetellaan mitä sinne ulos kannattaa pukea.

Lahjoitus:
Löytyisikö jotain vanhoja leluja tai kirjoja lahjoitukseen , kun kumminkin jouluna on tullut paljon uusia. Tänä vuonna varmasti löytyy liian vauvaisia leluja. Niitä voi sitten tarjota tutulle vauvalle, päiväkotiin, sairaalaan tai viedä lahjoitettavaksi.

Heitä hernepussia:
Meillä on valmiiksi hernepusseja ja niille laitetaan erilaisia paikkoja mihin niitä heitellään. Onnistuu myös pikkuneidiltä :)

Miten pysyä hereillä?
Näin jonkun satukirjankin aiheesta, mutta tuota on myös hauska pohtia lasten kanssa. Meillä tosin on lapset hyviä valvomaan. Ajattelin myös kertoa omia uuden vuoden hereillä pito -konsteja lapsuudestani nyt kun lapsuuteni kiinnostaa poikaa kovasti.

Ruokailu ohi...

Hyvin meni...kai...

Eli oltiin siskoni tyttären näytössä syömässä. Ruoka oli hyvää ja ruokailu meni sitä mukaa, kun söimme. Muissa pöydissä oli sitten muiden opiskelijoiden tuttavia. Meitä oli 7 ruokailijaa. Eli aloitimme alkusalaatista, jonka aikana olin ihan yllättynyt, kun lapset maistelivat rohkeasti jopa juustoa ja katkarapuja. Katkarapuja he eivät olleet aiemmin edes nähneet.

Lapset istuivat minun molemmilla puolilla. Pääruuan ajaksi poikani päätti kuitenkin mennä pikku siskonsa tuolin taakse seisomaan. Seisoi nätisti ja hiljaa, mutta ei siis syönyt ruokaa. Tyttönen maisteli ruokaansa. Jälkiruoka maistui molemmille. Menu kädessään poikani luetteli mitä ruokia oli ollut ja totesi pääruuasta että se oli sitä pahan näköistä koukkukirjaimella alkavaa ruokaa.

Sitten pääsimme vielä katselemaan koulu. "Wau!!!" totesi poika monessa paikassa. Ja koulun akvaariokalat olivat molempien suosikki.

Kiitoksia ihanasta ruokailusta ja kouluesittelystä siskoni tyttärelle!

Lapset ja ruokailu

Meidän lapset ovat huonoja syömään. Siinä on sitten hyvä lähteä kylään, jossa tarjotaan ruokaa. Ihan stressin aiheeksi on tuo asia noussut, kun kaikki siitä sitten ohjeistavat ja kyselevät.

Teemme ihan normaalia vaihtelevaa ruokaa ja pyrimme tarjoamaan monipuolista ruokaa ettei tuo nirsoilu ja syömättömyys siitä pitäisi johtua.

Pojalla on tällä hetkellä sellainen kausi että lautaselta ja ruuista hän syö hedelmät, lihapullat, makaronit, porkkanaa, lihaa, kanaa, makkaraa, kurkkua, paprikaa, marjoja, kaurapuuroa, karjalanpiirakkaa, nugetteja, kalapuikkoja, kalaa, lihapiirakkaa ja leipää sekä juo kaakaota. Ja niitä kuitenkin menee sellainen määrä, että kasvua on tullut. Kamalaa on jos lautasella on lientä eli kastiketta tai keittoa. Meillä on siitä huolimatta kuitenkin keittoa ja kastiketta parisen kertaa viikossa. Niin 5 ateriaa meillä syödään eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Itse olen antanut pojan syödä lautaseltaan sen mitä tahtoo ja sen määrän mitä tahtoo. Samoin olen toiminut tyttären kohdalla. Hän syö mielellään itse ja yritän tarjota lisäksi lusikalla lisää. Välillä ruokaa menee enempi ja välillä ei ollenkaan. Siis välillä meillä syö molemmat lapset 1-3 lautasellista kaurapuuroa.

Kylässä käydessä ruokailu on jotenkin muodostunut ongelmaksi. Aina siitä joku huomauttaa ja tuntuu etteivät lapset söisi kylässä mitään. Tuntuu että sitä pitää jotenkin selitellä ja siksi kieltäydyn usein ruokailukutsuista. Ei ole mukavaa mennä kylään, jos tietää jo valmiiksi kuinka tämän asian kanssa tulee tapahtumaan.

"Eikö se nyt mitään syö?" "Pitää syödä, että kasvaa." "Et jaksa jos et syö!" "Pitäiskö niille laittaa jotain muuta." "Miksi sulle ei nyt kelpaa?"  ja tota rataa on kommentit. Pitäiskö niitä pitää nälässä ennen kuin mennään kylään vai mikähän olisi hyvä. Oon sit aina kertonut kuinka kotona ja että siellä kylässä on niin kiva leikkiä kun on kaikkea erilaista kuin kotona. Herkuthan nyt tietenkin maistuvat kuten suklaakeksit jos niitä on tarjolla. Sitten alkaakin valistus kuinka ei ole aina hyvä syödä herkkuja.

Että tällaista ruokailu meillä.

Nyt jännittää, kun olen huomenna menossa lasten kanssa tuttavani näyttöön syömään lasten kanssa. En ole syönyt muualla lasten kanssa yksin kuin kotona päivittäin ja odotan hieman pelonsekaisin tuntein mitä tuolla tapahtuu, kun kuitenkin pitäisi jaksaa olla alkuruuasta jälkiruokaan asti kunnolla.

Maistuuko kaktus?

Nuorimmainen on juuri päässyt karkkien makuun..
Siitä on hyvä lähteä selittelemään...

No meillä oli joulukaktus, jossa oli isoja vaaleanpunaisia nuppuja joiden aukeamista kaikki jo odottelivat kovasti, mutta nyt ne ovat mennyttä kamaa. Päivisin meillä on kaktus ollut pöydällä, mutta illaksi olemme nostaneet sen muualle, koska nuorimmaisen uusin harrastus on pöydälle kiipeily.

Tässä kävi sitten näin, että illan ratoksi putsailin kaktuksen lehdiltä pölyjä ja lapset leikkivät vieressä rakettia. Kävimpä siinä jossain. Kun tulin oli lapsen käsi kaktuksen nupulla ja kielsin tietysti heti ja otin kaktuksen pois. Kohta katsoin kaktusta ja huomasin siitä puuttuvan nuppuja. Koska niitä ei löytynyt leikeistä epäilen että ne menivät parempiin suihin. Mahtoivat maistua, kun lisääkin olisi otettu.

Pitääpä siis muistaa, kun myrkyllisiä kukkia joulunaikaan tulee kotiin, että ne laitetaan todella kauas pikkukäsistä. Meillä ei pojalla mennyt mitään ylimääräistä suuhun (edes leluja) niin ei meinaa aina muistaa, että nuorimmainen laittaa suuhunsa monenlaista ja tutustuu myös suullaan tähän maailmaan.

Kalaa...

Huonosti on mennyt kalan lisäys ruokavalioon... Nytkin tein vain valmiista kalasuikaleista ja ruokakermasta kastikkeen muusin seuraksi. Ja lisäksi porkkanaraastetta ananaksella.

Tosi usein tulee tehtyä tuollaisia nopeita kalaruokia. Kasvisten lisääminen on mennyt vähän samalla linjalla. Porkkanaa raasteena, keitettynä ja raakoina suikaleina. Tosi usein tulee myös kiehautettua vain pakkasesta herne-, maissi-, paprikaseosta. Ne ovat jotenkin niin helppoja ja säilyvät hyvin sekä tietysti tärkein, käyvät kaupaksi ruualla. Salaatteja meillä on harvoin, koska salaattia meillä syödään melko huonosti ja salaatti menee kuitenkin melko nopeasti huonoksi. Itse söisin feta-kanasalaattia vaikka joka päivä.

Mielikuvitusta peliin...

Hieman oli mielikuvitukseni tänään kovilla. Pikku neiti nukkui päikkäreitä ja isoveli päätti leikkiä avaruusreissaajia. Niinpä pääsin osalliseksi tähänkin leikkiin. No ei muuta kuin kaksi tuolia vastakkain. Siihen tuli peitto päälle. Molemmille löytyi sadehatut päähän. Ja ei kun menoksi!

Avaruudestamme löytyi kuujuustoa maisteltavaksi. Sitten tietysti otimme erilaisiin purkkeihin kaikenlaisia näytteitä. Jonkin näköinen kuuolennon munakin tuli mukaan sekä höyheniä.

Hauska, kun noin pitkän (noin 1 1/2h) ja monipuolisen leikin sai aikaan muutamalla tavaralla josta ei mikään ollut lelu. Meillä muutenkin tuntuu kelpaavan leikkiin mielummin kaikki muu kuin lelut. Leikin osana oli myös ohjausnäytön piirtäminen johon osa ajasta kului.

Huomasin taas ettei mielikuvitusta ole niin paljon kuin pienenä. Välillä joutui tosissaan miettimään mitä seuraavaksi tekisi, mutta olihan leikissä hyvä ohjaaja eli poikani. Aina tuli uusia ideoita.

Aamupäivä meni melkoisen vauhdikkaasti ohi ruuanlaiton ja leipomisen merkeissä. Talven ekat piparit tein lasten kanssa. Hauskaa hommaa kahden vekkulin kanssa, kun ei ollut kiire minnekään eikä pipareiden muodolla ollut niin väliä. Tänään meillä tuli dinosauruksia, tähtiä ja possuja sekä pikkuisia sydämiä joiden painelu tuntui olevan pojan heiniä. Hän halusi myös kaulia taikinaa. Käytössä oli leivonta-alusta ja valmis piparitaikina niin oli helppo pojankin kaulia.

Lisäksi teimme eilisen muusin rippeistä remonttireiskoille rieskoja. Yleensä meillä jää paljon muusia ja sille saa aina keksiä jonkin jatkojalostuksen. Muusi-jauhelihalaatikko on yleensä ratkaisu, mutta nyt ajattelin saada siitä aikaiseksi jotain remppakahville.

Outojako? -jatkoa

Ehkä olin hieman ottanut itseeni joistakin asioista kirjoitellessa Outojako? ,mutta siltä minusta tuntui juuri silloin. Lapsemme puhe todettiin ikäisensä tasoiseksi eli sain vahvistuksen omille ajatuksilleni.

Meinasin ottaa kirjoituksen pois, mutta antaapi olla siellä. Elämä sisältää kuitenkin monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Ja kirjoitukseni ei ollut tarkoitus kuin ihmetellä tilannetta. Luottamukseni julkiseen terveydenhoitoon on välillä koetuksella. Ihmiset tuon sektorin takana voivat siihen vaikuttaa ja paljon. Onhan se niin että asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Meidän luottamusta olisi lisännyt jos asioista olisi kerrottu ja asiaa selvitetty. Ja sekin kiukutti, että jossakin kunnissa on tosi vaikeaa päästä puheterapiaan ja poikamme puhuu kuitenkin melko hyvin. Apu pitäisi saada jotenkin ohjattua sitä oikeasti tarvitseville.

Positiivisuus ripaus toiselle

Yritin olla laittamatta tänne omia pohdintoja ja jättää blogin sellaiseksi jossa olisi vain lasten kanssa touhuamista ja perheemme terveiden elämäntapojen etsimistä.

Tänään kuitenkin katselin pätkän erittäin mielenkiintoista keskusteluohjelmaa. Tästä heräsi taas ajatukset asioiden ennalta ehkäisystä. Työskentelen ihmisten parissa kun taas töihini palaan. Olen kovasti miettinyt kuinka paljon voin vaikuttaa päivittäisellä työlläni näihin perheisiin ja lapsiin vaikka työni on ns. arkipäivän touhuja.

Kuinka voinkaan sanoa jotain sellaista joka vaikuttaa johon kuhun pitkään positiivisesti tai negatiivisesti. Itse muistelen ihmisiä elämäni varrelta ja muutama ihminen sieltä nousee tekmisiensä tai sanomisiensa takia positiivisesti tai negatiivisesti mieleeni. Asian ei ole tarvinnut olla iso, mutta kuinka se on vaikuttanut elämääni on voinut vaikuttaa suuresti. Yksi hyvä esimerkki voisi olla etten tanssi mielelläni ja tämä vain yhden ihmisen kommentin takia. Aina, kun pitäisi tanssia niin se asia tulee mieleen. Tosin pienenä olin kovin haavoittuvainen perhetilanteeni ja koulukiusaamisen takia.

Toivon voivani antaa edes pienen positiivisen sysäyksen jonkun elämään vaikka valitettavasti olen varmasti aiheuttanut jotain negatiivistakin jonkun elämään. Työssäni pyrin miettimään tarkemmin sanojani ja asennettani vaikkakin olemaan omaitsenikin, koska minun työtäni kuitenkin tehdään omalla persoonalla.

Uskon siihen, että antamasi hymy tulee aina takaisin ja että toisia tulisi kohdella niin kuin toivoisit sinua kohdeltavan. Isoja asioita molemmat jotka vaativat huonoina hetkinä enemmän.

Outojako?

Oon aina luullu että meidän perhe tekee normaaleja juttuja on jotenkin normaali siis tyylii melko keskiverto perhe. Kaksi lasta, isä töissä ja äiti kotona vielä vähän aikaa. Meillä on omakotitalo ja auto. Koira puuttuu. Lapset ulkoilevat, liikkuvat luonnossa, pyrimme syömään terveellisesti, kunnostamme kotia, käymme perhekerhossa ja kirjastossa. Vierailemme jonkin verran ja lapsilla on tuttava perheissä kavereita.

Mutta näin ei tunnu olevan. Musta tuntuu, että ollaan jonkin suurennuslasin alla. Heti kun poika ei 3v neuvolassa ei osannut hyppiä tasajalkaa tuli lähete fysioterapiaan jossa hoettiin tyyliin että harjoitelkaa hyppimistä ja liikkukaa. No sitä me teimmekin. Fysioterapian täti oli heti kirjannut pojasta, että hänen puheensa on epäselvää. Ja poika ei ehtinyt toiminnan lomassa sanoa kuin muutaman sanan. Taitava fysioterapeutti. Ja siksi ilmeisesti pääsimme puheterapian arvioon. Siitä ei tosin kukaan maininnut ennen kuin puheterapeutti soitti kotiin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kunnolla miksi ja kenen lähetteellä poika sinne kutsuttiin.

Haluaisinkin tietää miksi olemme joutuneet tällaiseen tarkkailuun.  Johtuuko se minun sairaudestani vai että minulla ei ole vanhempia? Pojalla on isovanhemmat kyllä isänsä puolelta ja isoisoäitikin. Tuntuu ettei missään uskota mitä kotioloistamme kerromme. Todella omituista. Toisella paikkakunnalla asuessamme ei tällaista tunnetta ollut.

Melko tiukat säännöt meillä toki on esim. ruokaillessa istutaan pöydässä ilman leluja, parkkipaikalla pidetään kädestä kiinni ettei syöksytä auton eteen jne. Joskus joudumme joustamaan asioista esim. syömme grilliruokaa tms. Mutta luulen että muutaman kerran vuodessa se ei tee lapselle pahaa.

Normaali päivämme alkaa niin että heräilemme ja menemme aamupalalle. Joka päivä ei ole puuroa vaan toisinaan syömme leipää. Sytytän kamiinaan tulet. Sitten puuhailemme jotain esim. ulkoilemme, piirrämme ja monesti leivomme. Sitten melkein onkin ruoka-aika. Nuorempi nukkuu päikkärit useimmiten tässä välissä. Lauantaisin käymme tähän väliin kaupassa ja kerhopäivänä kerhossa lisäksi usein kirjastolla. Jos on tehty remonttia tarjoamme kahvit ja lapset syövät välipalaa. Toisinaan menemme tässä välissä ulos tai puuhaamme jotain sisällä. Pian on taas ruoka-aika noin puoli viisi. Äiti tekee ruuan tai lämmitetään aamupäivän ruokaa. Ja tehdään isälle yöksi eväät. Sitten tulee telkusta pikkukakkonen jonka vanhempi lapsista katsoo. Pienemmän kanssa touhuillaan ruokapöydän siivouksen lomassa. Sitten valmistelen jo iltaa. Isä lähtee siinä töihin. Seitsemän aikaan syömme iltapalaa, vaihdamme yökkärit, siivotaan lelut, valitaan unisadut, sytytämme pönttömuuriin tulet, joskus laitetaan isälle yöpalaa (hän on yöt töissä) ja painumme sänkyyn lukemaan satuja. Parin sadun jälkeen kuunnellaan satua cd:ltä ja nukutaan.

Niin tästä nyt toki puuttuu, että nuorempi harjoittelee pottailuja ja isompi pottailee.

Pidän kyllä fysio- ja puheterapiaa tärkeinä, mutta en ymmärrä niiden tarpeellisuutta lapseni kohdalla. Onhan se hienoa jos kaupungillamme on varaa siihe, että fysioterapeutti leikittää lastamme ja toteaa, että harjoitelkaa hyppimistä kotona. Ja tuon puheterapiankin ymmärtäisin mikäli joku voisi kertoa minulle miksi menemme sinne. Tiedän että minä en näe tilannetta ulkopuolelta ja olen siis puolueellinen ja kuulen eritavoin pojan puheen ja ymmärrän häntä, koska olen hänen kanssaan lähes koko ajan. Ja siksi en kieltäytynyt kummastakaan. Mikäli sen koetaan olevan pojalle tarpeen varmasti käytämme avun hyväksi vaikka minä en sitä tarpeelliseksi ymmärtäisikään.

No nyt, kolmen kerran jälkeen, on fysioterapian loppunut. Harjoitelkaa hyppyjä oli saate sanat. Fysioterapeutti on siinä ihan oikeassa. Sitä on harjoiteltava, koska välillä tuo tasajalkaa hyppääminen ei onnistu. Onnekseni poika pyöräilee kolmipyörällä, ui kellukkeiden avulla, omaa hyvän tasapainon, kiipeilee jne...

Nyt vaan odotellaan mitä puheterapeutti toteaa hänen puheestaan. Muutamia kirjaimia puuttuu ihan varmasti kuten d, s ja f. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Ehkä sitten poika oppii nuo kirjaimet puheterapiassa. Hassua, kun tunnen muutaman vuotta nuoremman joka ei puhu vielä lauseita eikä heitä ole pistetty puheterapiaan vielä. Toinen pääsi vasta jonoon. ja meillä tuo papupata kertoo jatkuvasti satuja. Moni sanoo, että minun olisi oltava tyytyväinen. No alan nyt olemaan tyytyväinen ja lopetan valituksen. Nyt vaan kaivan kirjan täydellisestä lapsesta ja opetan lapsilleni kaikki tadot. No joo jatkamme samaan malliin jos ei joku tule sanomaan, että olemme epänormaaliperhe.

Kun ulkona sataa ja ropisee...

Toisinaan, kun ulkona sataa en jaksa kiskoa lapsille sadevaatteita ja oleilemme sisällä. Tosin ne päivät voivat olla melkoisen rankkoja päiviä... Niille päiville meillä on sataa sataa ropisee -laatikko joka sisältää kaikenlaista puuhaa.

Olen välillä jemmannut lasten kirjojen joukosta muutaman kirjan laatikkoon, niin ne tuntuvat uusilta, kun niitä ei ole hetkeen luettu.  Askarteluidea ja tarvikkeet löytyvät myös laatikosta. Yritän pitää sitä niin ettei se olisi käytössä muulloin kuin sadepäivinä ja sieltä löytyisi aina jotain uutta. Ei sen sisällön niin ihmeellinen tarvi olla, mutta jotakin sellaista ettei aika käy aivan liian pitkäksi. Välillä lapsilla syntyy itsellä niin paljon ideoita etten edes kaiva laatikkoa kaapin kätköistä, mutta kun useampi päivä ollaan oltu sisällä ja vaatteet on kasteltu läpimäräksi on aika kaivaa tuo laatikko.

Seuraavaksi kerraksi ajattelin varata sinne käsinukkejen teko tarvikkeita. Näin pienten kohdalla se tarkoittanee liimattavia palasia. Ajatus olisi laittaa vanhoja sukkia joihin on jo tehty osaan valmiiksi esim. korvat tms... ja lapset saavat sitten liimailla sinne jotain lisäyksiä.

Tonnikalamuusi

Nyt pääsin helpolla eli edellisen päivän muusia laatikkoon ja väliin tonnikalaa. Minusta ihan hyvä ruoka, koska meillä jää usein muusia. Tämä saa kyllä melkein tunnin olla uunissa jos muusi on jääkaappikylmää. Itse pistän uunin 200 asteeseen ja lopuksi folion päälle. Muusin annan mielellään olla hieman aikaa huoneenlämmössä niin lämpenemiseen ei mene aikaa.

vastustava isänpäivälahja

Nyt hävettää... Olen yrittänyt kolme viikkoa hankkia isänpäivälahjaa. Aina on tullut jokin vastustus. Tänään siis lauantaina (huomenna on isänpäivä) lähdettiin isompaan markettiin ja olimme pojan kanssa päättäneet mitä ostetaan ja ettei nyt voi mitään vaikka isi on mukana. Ja päätimme tyytyä jopa hieman perinteisempään lahjaan. No kiireellä, kun menimme en saanut lahjaa hankittua. Piti ostaa perinteinen isi-muki. Ei yhtään ainutta koko kaupassa. Ja saunatakit olivat lopussa. Tai yhtä väriä oli vielä, mutta se ei olisi miestäni miellyttänyt. Olen varma siitä. Vieressä seisonut myyjä totesi ystävällisesti ettei saunatakkeja ole enää kuin kyseistä väriä. Ollut kova menekki.Tosin uskon mieheni kiltisti kelpuuttaneenkin senkin värisen, mutta en halunnut sitten väkisin ostaa sitä.

Olispa sitä aikaa saanut järjestettyä varmasti, mutta olin joka päivä ajatellut että haen sitten samalla, kun... Ja näin sitä sitten kävi. Mieheni ja lapset muistivat minua viime äitien päivänä niin isosti, että nyt olen häpeissäni. Onneksi lapset ovat hoitaneet osansa ja minäkin edes sen aamupalan. Kakkukin odottaa jo pakkasessa. Ehkä ilta tuo tullessaan jonkin mahtavan idean, toivon niin ja kovasti toivonkin.

Onhan meillä toki jääkrapa, johon poika piirsi isin kuvan, kortit ja aamupala. Ei kuulosta ihan siltä miltä piti. Iso laatikollinen toffeetakin jäi siskoni huomaan, kun en ehtinyt sitä hakemaan (tuli samalla kannatettua siskon pojan ulkomaan reissua).

Nää aiempien päivien lahjaostoksille lähdöt ovat syystä tai toisesta peruuntuneet.

Talvimaisema

Poikani ilmoitti yhtäkkiä haluavansa tehdä talvi maan ja niinpä lapset ryhtyivät toimiin ja levittivät hyllyn päälle sinisen peiton ja valkoisen pyyhkeen ja siitä se alkoi...

Nyt meidän kotia piristää talvimaisema jossa on kakkupaperinen luistinrata, legotalo, koivuinen puunrunko jolla istuu nalle, koristekäpyjä, eläimiä ja leluhahmoja. Yllätyin miten hienon lapset saivat aikaan.

Lasten unet ja siinä sivussa omat

Minulle on ollut kovaa aikaa se, kun lapset eivät ole nukkuneet kunnolla. Todella lyhyitä pätkiä kerrallaan. Vanhempi lapsi (poika) on nukkunut melko vähän aina, mutta taitojen karttuessa pinnasängystä muodostui painajainen ja aina sitä lähestyessäkin hän alkoi huutamaan. Mitään erityistä syytä siihen ei keksitty. Luovutimme, koska emme enää jaksaneet kun nukutus kesti ja kesti. Meidän sängyssä lapsi nukkui edes joitakin pätkiä. Saatoin saada itse nukuttua jopa puoli tuntia kerralla ja olimme tyytyväisiä. Päiväunet olivat myös hyvin pätkittäisiä ja vaihtelevia. Saatoin kävellä 2tuntia rattaiden kanssa ja tyytyväisenä jättää pojan rattaisiin. Ehtisin ehkä imuroida ja keittää pojalle ruokaa. Nukkuivathan lapset paremmin ulkona. Otin imurin ja imuroin eteiskäytävän kunnes itkuhälyttimestä kuului valtava huuto. Se siitä. Minulla oli etupäässä vastuu nukutuksista, koska olin kotona ja mies töissä ja nukkui tietysti päivisin. Enpä paljon nukkunut.

Sitten minä palasin töihin ja mies jäi kotiin. Päiväunet pitenivät, mutta yöt olivat vielä tuskallisempia. En edes tiedä millä tuosta ajasta selvittiin. Lapsella ei ollut takaisinvirtausta tai koliikkia. Mikään ei selvittänyt syytä. Unihoitajakin kävi kotona, mutta ei hänkään oikein keksinyt enää mitään keinoa millä voisi uneen vaikuttaa.

Sitten syntyi toinen lapsemme ja olimme päättäneet että teemme kaiken vielä paremmin. Olihan oltava jokin keino mikä auttaisi. Alku meni taas hyvin, mutta sitten alkoi tämä sama. Nyt saan välillä nukkua jopa useamman tunnin. Mikäli silloin käy niin, että jokin asia vaivaa ja pyörii vaan sängyssä ilman unta on olo toivoton. Onneksi niin käy harvoin. Olen varannut sängyn viereen paperia ja kynän ja kirjoitan mieltä vaivaavat asiat ylös. Mutta aina vaan on päiviä jolloin ei jaksaisi mitään ja pinna kiristyy oudoista asioista enkä tunnista silloin itseäni. Nyt siis on hieman parempi tilanne, mutta aika raskasta silti.

Oma sairauteni vaatisi lepoa ja siksi tuo unettomuus on vieläkin rankempaa. Mutta nyt on parempi hetki onneksi. Välillä myös tuo isoveli heräili, kun näki painajaisia joka yö. Niistä onneksi selvisimme, kiitos taas kirjastolle josta löytyi aiheesta lasten kirjoja. Aluksi lapsilla oli ihan erilainen rytmi ja nyt on rytmitkin hieman tasaantuneet. Jompi kumpi herättää minut aina 7-9 välillä ja sitten pian herää toinenkin. Meillä siis lapset ovat onneksi näin myöhäisiä heräilijöitä. Yöllä tulee sitten isi kotiin ja toisinaan heräämme siihen, jos hän touhuilee jotain, eihän sitä heti saa unta ja pienissä tiloissa kaikki tekeminen kuuluu kaikkialle. Onneksi emme herää siihen joka yö vaan joskus huomaan, että on jo aamu ja mies on täydessä unessa sängyssä.

Piirtelyä

Tänään innostuimme pojan kanssa piirtelemään muotoja ja viivoja niin että niistä  muodostui A4 kokoinen värityskuva. Oikein kivaa oli touhuilla yhdessä.

Pojan ollessa pienempi teimme usein niin, että poika piirteli ja äiti väritteli koukeroita. Kivaa puuhaa tuo.

Mukavaa vaihtelua eikä tule sanomista :) Poika on aika vaativainen omaa ja äidin piirtämistä kohtaan. Muut onneksi pääsevät kritiikillä. "Äiti, kun tuo ei näytä ihan oikealta ketulta. Kyllä se minulle silti kelpaa." Se varmasti johtuu siitä, että välillä ehdin keskittymään piirtelyyn enemmän ja välillä sitä tehdään hieman lyhemmällä aikataululla.

Tykkään kyllä kovasti, jos minulla on mahdollisuus rauhoittua touhuamaan lasten kanssa (yhdessä tai erikseen) oikein ajatuksella. Pyrin tekemään kotihommat lasten kanssa (jos heillä on innostus osallistua) ensin niin saamme sitten rauhassa touhuta lasten juttuja.

Iloinen yllätys

Sain kännykkääni tiedon, että saan hakea suklaalevyn R-kioskilta. Tämä oli facebookin juttuja, mutta haluan kuitenkin heittää tänne mitä mieltä olin...

Siis yllätys oli aivan ihana. Joku minulle tuntematon oli saanut valita tietystä väkijoukosta kenelle laittaa suklaalevyn ja itse sain saman mahdollisuuden. Toivottavasti piristin jonkun päivää. Sain valita otanko suolaisen vai makean suklaalevyn. Valitsin makean eli Maraboun LU Sweet Biscuit -suklaalevyn. Levyssä oli muuten tuttua Maraboun maitosuklaata, mutta palojen keskellä on keksiä molemmin puolin palaa. Hauskan näköisiä paloja. Sopis muuten kahvipöytäänkin paloina. Aika kovaa tuo keksi, mutta kyllä meidän lapset saivat silti aivan hyvin palasensa syötyä.

"Se oli hyvää!" oli meidän pojan kommentti.

Laatu lasten vaatteissa

Ottaa päähän ,kun tiettyjen merkkien vaatteista lähtee kuvat ekassa pesussa ja nukkantuvat. Ja nyt tarkoitan lasten ihan perusvaatteita. Harmittaa mutta en jaksa ottaa enää käyttöön tittyjen merkkien vaatteita mitä ovat lapset saaneet lahjaksi tai ne menevät kerran käyttöön ja sen jälkeen kotivaateläjään.

Minulla on käytäntö, että pidän erillään kaapissa ne huonompi kuntoiset vaatteet joita on tarkoitus käyttää esimerkiksi askarrellessa ja kotona.

Mutta tajuntaani ei silti mene se, että vaatteista tehdään niin huonolaatuisia etteivät kestä edes yhtä pesua kunnollisina. Todella kurjaa.

En kuitenkaan haluaisi maksaa lasten vaatteista paljoa, koska silloin tulee jatkuvasti varoiteltua ja estettyä tekemistä ja touhuamista. Haluaisin kuitenkin lasten antaa touhuta kaikenlaista.

Tutta -merkkisiin vaatteisiin olen itse tykästynyt. Hinta ei kuitenkaan niissä tuotteissa ole aivan mahdoton. Samoin Lotta ja Lassi saa minulta kiitosta hinta-laatu suhteestaan.

Olen tosi huono kokeilemaan uusia merkkejä ja siksi onkin näiden kahden merkin vaatteita tullut paljon osteltua.

Uunikalaa

Vieläkin vanhoilla kalaohjeilla mentiin ja siispä kalaa pakasteesta...

Uunikala

200 asteeseen pakastekala vuuassa 35 minuutiksi. Pilko kala paloiksi. Sitten mausteita päälle (saa olla ihan reilusti), juustonsiivuja ja ruokakermaa. Lisäksi meillä syödään usein riisiä tai muusia.

Ymmärrystä hei.

Oon huomannut että mitä vanhemmaksi tulen minulla on kyllä mielipide jostakin asiasta, mutta ymmärrän yllättävän helposti miksi joku toinen tekee asiat aivan toisin. Oon vähän huolissani kadotanko mustan ja valkoisen rajan. Onko elämässä kaikki todella näin harmaalla alueella eli siinä onko asiat oikein vai väärin?!

Huomasin ymmärtäväni äitiä joka ajaa bussin päälle tietoisesti ja omat lapset kyydissä. Moni muukin tuntui löytävän tuon ymmärtävän puolen itsestään silloin.. Uutisoidaanko meille niin paljon kamalista teoista että niitä ymmärtää vai olenko vain alkanut olla inhimillisempi muille. Kaikessa tuntuu olevan jokin syy.

Vanhempana, erityisesti väsyneenä vanhempana on tajunnut kuinka asiat voivat näyttää aivan eriltä hyvin nukkuneena kuin useamman vuoden 2 tunnin tai 15 minuuutin pätkissä nukuttujen uninen jälkeen varsinkin kun ei ole valvonut omasta tahdostaan.

Minulle on tullut myös eteen paljon sitä, että ihmisiä arvostellaan tietämättä asioista sen enempää. Emmehän voi tietää edes todella läheisestä ihmisestä mitä hän ajattelee vaikka näkisimme koko ajan saati sitten ettemme tunne ihmistä ollenkaan. Aina taustalla on kuitenkin niin paljon muuta. Vaikka kokisimme saman asian voimme kokea sen niin eritavoin. Jollekin jokin toisesta pieneltä tuntuva asia on toiselle todella iso asia.

Itselläni on ainakin taustalla sellaisia asioita jotka voimistavat joitakin asioita todella isoiksi asioiksi vaikka muut niitä pieninä pitävätkin.

Vanhemmuus on näistä yksi. Minun on vaikea ottaa vastaan negatiiviseksi kokemaani palautetta tietyistä asioista, mutta silti toivon saavani tietää mikäli joku ajattelee lasten kärsivän jostakin asiasta. Vaikka voihan toki asian esittää niin monella eri tavalla. Tunnen olevani silloin maailman huonoin äiti. Varsinkin jos en voi vaikuttaa kyseiseen asiaan tai olen asialle jotakin tekemistä ja mikäli asia esitetään tieynlaisella tyylillä.

Juustoinen lohikeitto

Nyt tehtiin tällaista meillä jo usein tehtyä lohihkeittoa. Kesäisin tuoretta tilliä on hauska hakea lasten kanssa ulkoa. Samoin käytän paljon ruohosipulia. Pitäis opetella käyttämään enemmän yrttejä ja kuivaamaan niitä talveksi. Nykyään on vielä niitä istutus astioitakin joissa ne pitäis saada viihtymään talvellakin.

Tää on neljän annoksen keitto. Meillä menis tätä paljon vaikka lapset eivät kovasti välitäkkään tästä. Meidän pojalla on jokin liemetön ja kastikkeeton kausi. "En syö tuota litkua!". Ei niin kiva kommentti. Teemme kuitenkin lähes viikottain keittoja.

Eli tässä ohje juustoiseen lohikeittoon:

9dl vettä
1 kalaliemikuutio
6 perunaa
3-4 porkkanaa
300g pakastelohikuutioita (lisäksi laitan välillä muuta pakastekalaa)
1pkt voimakkaan makuista sulatejuustoa
tilliä (laitoin kuivattua)
sitruunapippuria

Kiehauta vesi ja liemikuutio. Lisää kuoritut ja paloitellut perunat ja porkkanat. Keitä 15min. Lisää kalat ja keitä vielä 10 min. Sulata juusto paloina keittoon. Mausta. Anna kiehahtaa.

Tää alkuperäinen ohje on Yhteishyvän ruokamaailma lehdestä.

Helppo ja nopea tehdä. Pitäis vaan ottaa rohkeasti eri kaloja ja koettaa niitä peratakkin.

365 puuhaa, marraskuu

Kirjailen tänne joitakin puuhia joita ollaan 3v pojan kanssa touhuiltu ja osassa on pienempi siskokin ollut mukana... Haluan tehdä lasten kanssa mahdollisuuksien mukaan joka päivä jotakin johon keskityn ihan täysillä. Välillä on aikaa enempi ja toisinaan vähempi. Nämä ovat vain ideoita eli emme ole toteuttaneet näitä juuri näinä päivinä ja aivan kaikkea ei ole testattu vielä. Meillä kyllä usein lapsiltakin löytyy ideoita. Niitä on jatkettu useamman päivän, jotka ovat innostaneet enempi tai poikineet uusia ideoita, joko lapset päinsä tai kaikki yhdessä. Osaan puuhista on osallistunut koko perhe ja osaan vain isi tai äittä lasten kanssa...

MARRASKUU

-taskulamppuretki;

Poika kiinnostui taskulampuista pienenä ja saikin joululahjaksi kaksi taskulamppua. Toinen on paljon lomilla mukana. Muuten mahtava lahjaidea pienellekin lapselle, kun niitäkin löytyy niin erilaisia ja käyttöjä sen mukaan. Niin näille retkille voi pakata mukaan taskulampun tai ihan repullisen tavaraa. Näin syksyn/talven pimeillä olen myös töissä vienyt lapsia ulos lamppujen kanssa. Kaikki näyttää ihan erilaiselta. Näin on etsitty muotoja, piilotettuja esineitä jne...

-halloween touhuilu;

Tähän löytyy netistä tosi paljon ideoita... Ollaan suunniteltu hämähäkkimuffinsseja (meidän muffinssi intoilijalle)... Yhtenä vuotena tein haamutikkarit jotka olivat ensin koristeina eli ihan helppo homma, vaikkapa talouspaperi narulla tikkarin päälle ja siihen sitten kummitusnaama.

-isänpäiväkortit; näitäkin löytyy netistä ja lapsilla on paljon ideoita.

-isänpäivä suunnitelma; ks blogini isänpäivä jutusta

-hamahelmitaidetta; näistä ei ole vielä silitettyjä versioita tehty

-musiikin kuuntelua silmät kiinni; meidän lapset eivät jaksa tätä kauaa, mutta äidin väsypäivinä tätä on harrastettu eli etsitään lempparipaikat tai mennään vierekkäin kuuntelemaan

-nenäpäivä; tää on musta niin makee juttu. Nenät on vielä ostamatta, mutta ainakin Citymarketissa oli neniä. Meillä on maalattu nenänpää punaiseksi ja hassuteltu. Jotain hyväntekeväisyysjuttuja pitäis lapsillekin kehitellä.

-isänpäivän valmistelua; Tää on se päivä kun leivotaan ja joskus myös pilkotaan jotakin valmiiksi.

-isänpäiväilyä; ks. isänpäivä

-musiikkimaalaus; Musiikkia kehiin, ihan mitä vaan... Ja vaan maalaamaan. Lapsista on ollut mukavaa, kun äitikin maalaa. Saataispa vielä isi mukaan.

-legometsä; Legot on meillä tosi IN. Metsiä on piirrelty niin paljon, että päätimme rakentaa sen välillä.

-pahvista asukkaita legometsään; Kettu taitaa enää olla tallella. Laitan kuvan jos ketun löydän. Eli ihan mikä vaan pahvi käy. Meillä ollut uusiokäytössä muropaketit jne... Piirrän eläimen jonka pohjaan jätän suorakulmionmuotoisen palan ja siihen teen 2 viiltoa niin että suorakulmio on kolmessa osassa eläimen jalkoihin asti. Sitten taitetaan keskimmäinen eteenpäin ja kaksi muuta taaksepäin jolloin eläin pysyy pystyssä. Näin tein pienenä osalle paperinukeista siitä tämä ajatus.

-sadutus; ihan perinteisellä tyylillä. Poika on tosi kova kertomaan satuja mutta minä en niin innokas kirjoittamaan niitä ylös niin oli annettava hetkiä jolloin ne sadut kirjoitetaan keskittyneesti ylös.

-käsinukkeja; Vanhat sukat kunniaan. Ihania ideoita taas kaivettu kirjastosta ja netin syövereistä

-teatteri laatikosta; pahvilaatikon pohjaan reikä ja siitä sitten teatteriksi. Usein meillä laatikot päätyvät muuhun kuin säilytyskäyttöön. Veneitä, raketteja, nukensänkyjä jne...

-ääniä teatteriin; Meillä on otettu käyttöön tähän vaikka mitä. Välillä olen luulut itse jonkin esineen kuulostavan tiettyä ääntä, mutta todettukin kun sitä on kuunnellut toinen ilman tietoa mihin ääni tulee ettei se kuulosta yhtään kyseiseltä ääneltä.

-aistinäytelmä; tässä on hieman samat hommat kuin äänissä, mutta ei niin pahoja ongelmia. Sadetta suihkepullosta ja sitä rataa... Punahilkka vei mummolle mehua ja pipareita. Suden henki haisi pahalta. Kukkaset tuoksuivat. Tuuli tuiversi ja kohta alkoi sataa. Miksi sinun hiuksesi ovat niin pehemeät kuin suden turkki....

-etsi numerot lehdistä; tämä on täysin pojan itse keksimä eli hän katseli kellosta järjestyksessä numerot, nimesi ja etsi mainoksesta.

-kiikaroi lintuja kera lintukirjan; minulle on lintukirja ollut tarpeen. Tämä on myös meidän luonnosta innostuneen isin juttu

-kirjastoon; meidän lempi puuhaa. Etsitään tietoa, oleskellaan, pelataan, luetaan. Satuhetkillä ei ole vielä käyty.

-etsi pehmoeläimet; Piilotellaan pikkusiskon kanssa tutut pehmoeläimet. Oon tässä kohden käyttänyt hieman suojaväriajatusta.

-kim-leikki; Kymmenen pikkutavaraa. Suljetaan silmät ja mietitään mikä puuttuu.

-tähtiretki; Innokas tähtien katselija ja retkeilijä lähtee mielellään katselemaan tähtiä. Itse rakastin sitä pienenä. Rattaiden kyydissä lenkillä ja katsella tähtiä. Muistan sen kuin eilisen.

-laulupussi eläimillä; Laulamme paljon. Välillä laitetaan eläimiä pussiin ja mietitään mikä laulu tulisi mielee.

-piippola; Rakennellaan pikkueläimille tai pehmoleluille maatila ulos tai sisälle. Laatikoita keppejä jne... Hyvin jää mieleen missä asuu lhmä jne...

-avaruusmuovailua; Muovaillaanko planeettoja? Kuka sielä elää?

-satuhetki; käperrytään peiton sisälle ja luetaan kaikessa rauhassa. Puhelinkin kiinni.

-pullan pyöritystä; tätä tehdään usein. Seuraavaksi varmaan jo munien rikkominen onnistuu. Pulla taikinasta saa vaikka mitä. Viimeksi tuli meritähtiä.

-sanomalehtipelailua; ks. sanomalehdestä iloa

-koko porukan sanomalehtisaari; Tästä lähti monta uutta leikkiä. Eli jostain leiriajoilta leikki jossa koetetaan kuinka pieneksi taitellulle paperille kaikki mahtuvat. Kisailevalle luonteelleni hyvä :)

kisailua

Tykkään pienistä kisailuista samanhenkisten tuttavien kanssa. Etenkin, jos ne ovat sellaisia joissa voi kuka vain voittaa. Siskoni perheen kanssa pelailemme usein. Paljon pelaamme lehdistä löytyviä tietokilpailuja joissa voi voittaa myös arvaamalla, koska on vastausvaihtoehdot. Olemme myös "pelanneet" nopeuskilpailuna tupperin muotopallolla ja aika montaa muuta mitä on keksitty. Galaxissa (nuorten ohjelma Ylen 2) näin juuri hauskan kilpailun jossa laitettiin sukkahousut käteen ja molemmissa lahkeissa oli kolikko. Sitten vain kaivamaan yhtäaikaa kolikot lahkeista. Nopein tietty voittaa. Tuo voisi olla hauska haaste jossakin :) Sitten vaan sukkahousujen ostoon esim. pikkujoulujen viettoon..

kohti uusia taitoja

Meidän 3-vuotias ei meinannut millään saada vaatteita päälle. Into loksahti kohdalleen, kun jokaisesta itse päälle puetusta vaatteesta sai värittää pallon. Eli meillä on seinällä paperi, jossa on ympyröjä rivissä. Viimeisen sisällä on hymynaama ja sen kohdalla saa jonkin pienen yllätyksen valita "yllätyslaatikosta", joka on sisältänyt mm. lääkärileikkiin sopivia leluja, yllätyspuuhia, kirjainmagneetteja jne... Nuo kirjainmagneetit olivat mahtava löytö kirpputorilta. Niitä on joskus saanut danoninon purkeista. Noissa oli kirjaimia ja dinosauruksia joten viehättivät pientä poikaa kovasti. Nyt on pukeminen alkanut hieman kiinnostaakin.

isänpäivä lähestyy..

Isänpäivä lähestyy... Lapset ovat tehneet isille jo monta korttia ja piirustusta. Minä olen jo ehtinyt kyynelehtiä joidenkin niistä. Liikuttavia ovat.

Mutta sitten olisi se lahjapuoli vielä hoidettavana.. Rakas lapsi ehdotti autotallia, kun kysyin ideoita. Rakennustaitoa ei ole, eikä rahaa niin paljon joten ö-mappiin meni tuo idea. Muita ideoita ei sitten tullutkaan.

Aamupala minun on myös ideoiva, koska meillä on ollut perinteenä, että isänpäivänä me (=tähän asti ollut minä) teemme isille hieman erikoisemman aamupalan. Viime vuonna se taisi olla seuraavanlainen; sydämen muotoinen paistettu kananmuna, tortilla, tuoremehu, lakritsikahvi, suklaata ja viinirypäleitä. Lounas ja päiväkahvit ovat perinteisesti olleet anopin homma niin lapset ovat sitten vieneet paapalle muistamiset. Tänä vuonna poika ehdotti leipovansa muffinsseja eli kortit ja muffinssit lähtevät sinne.

Oma isäni kuoli jo muutama vuosi sitten samoin kuin sisarusteni isä joten heitä me muistamme kynttilällä.

Nyt kaivan illalla kuvallisia ruokaohjeita esiin ja suunnittelemme lasten kanssa isänpäivä aamiaisen. Siinä sivussa saamme varmaan lahjankin päätettyä. Tilasin tossa sisareni pojalta ison toffeelaatikon lahjaan mukaan.

Kerhoon ja kirjastoon

Tänään lähdettiin kiireellä keskustaa kerho- ja kirjastolaukkujen kanssa. Tiistaista on muodostunut minulle mieleisiä päiviä, kun näen ihmisiä ja samoin lapset näkevät ikäisiään lapsia.

Tänään oli kyllä kiireinen aamu. Olen yleensä valmistellut tiistai-aamujenlähdöt hyvin ja kaikki on valmiina ja saamme rauhassa touhuta aamun. Meillä ei yleensä silloin edes keitellä puuroa, koska lapset saavat kerhossa ylimääräisen välipalan. Yleensä mukana on leipää tai hedelmää ja omat vesipullot. Meidän kerhossa tarjotaan vielä äidille kahvi eli en edes aamukahvia keittele.

Tänä aamuna päätin kuitenkin keitellä puuron, kun lapset nukkuivat yllättäen pidempään. Kun sain kattilan levylle, tuli pienempi lapsista keittiöön ja aloitti aamun huudolla sekä roikkumalla sylissä. Kohtapa saapui isompikin ja yllätti minut purskahtamalla samantien itkuun ja tulemalla syliin (eli kaksi lasta sylissä). Hän oli nähnyt pahaa unta.

Mietin, että onneksi laitoin puuron haudutuskattilaan. Niinpä teimme puuron ja sulattelimme marjat kolmisin, sylikkäin. Pojalla olikin kova nälkä ja söi 4 lautasellista puuroa. Vaatteet eivät meinanneet käydä. Monesta syystä niitä tuli vaihdeltua. Kerhon pihaan tippui kenkä ja auton ovet unohtui lukita.

Sitten saimme viimein istua rauhassa, liimattuamme tarran kerhossa askarreltuun mustekalaan. Oli niin ihana istua lasten kanssa ja laulaa itselle kerhossa/leireillä tutuksi tulleita lauluja. Sitten olikin leikin aika ja eväiden. Lopuksi pääsemme saliin jossa lapset saavat puolisen tuntia purkaa energiaa. Meidän lapsilla on melko vakio toiminnot eli isompi hakee pyörän (oppi kerhossa pyöräilyn salat) ja nuorempi ottaa lattiakeinun. Toivon heidän oppivan myös muiden lasten kanssa olemista siinä sivussa, koska sosiaaliset taidot ovat kuitenkin elämässä tosi tärkeitä.

Huippu ihana tuo meidän perhekerho.

Kirjastossa käynti on lapsille tosi tärkeä homma. Molemmat rakastavat kirjoja ja sekä satuja. Kuten minäkin. Kirjastossa pyrimme käymään rauhassa ja valitsemaan ne parhaat unisadut sekä ruokaohjeita, leikkikirjoja, musiikkia, satu cd:t ja todella paljon muuta. Meillä menisi ihan hirveästi rahaa noihin kaikkiin jos joutuisimme ne ostamaan. On siis todella ihana lainata niitä. Kuukaudeksi nuo kirjat eivät tunnu riittävän vaan käymmekin yleensä kahdesti kuukaudessa kirjastossa. Meidän kirjasto on usein tuohon aikaan hieman hiljaisempi joten siellä on palvelua aivan heti tarvittaessa. Ja lasten osasto on muutenkin tosi mukava ja houkuttaa meidän lapsia lueskelemaan.

Näistäpä onkin muodostunut meidän lapsille harrastukset joista toivon olevan iloa myös tulevaisuudessa.

lasten ruokailu ja vitamiinit

Katsoin tossa Ylen aamu-tv:tä, jossa oli näistä vitamiinipillereistä ja muista ravintolisistä. Oon itse juuri miettinyt tota asiaa eli syönkö liikaa lisiä ja vitamiiniä purkeista. Vielä, kun nämä purkit  eivät ole mitään mielestäni kovin halpoja.

Ohjelmassa oli ettei noita lisiä tarvitsisi, jos kaiken saa ruokavaliosta. Tämä koski ainakin aikuista ihmistä. Vaikka olihan siinä mainittu, että talvella voisi olla D-vitamiini lisänä. Eli nyt yritän saada ruokavaliomme vielä terveellisemmäksi ja jätän itselleni vain D-vitamiinin. Neuvolassa meidän lapsille suositeltiin; d-vitamiiniä, kalkkia ja c-vitamiiniä. Tuntuu jotenkin hurjalta antaa lapsille 3 pilleriä aamuisin. Tokihan niitä ostimme,mutta mietin silti kuinka saisin meidän ruokavalioon lisättyä kaiken tarpeellisen.

Lapset syövät mahtavasti kasviksia, marjoja, hedelmiä  ja viljoja. Muuten ruokailu heillä on mitä sattuu.

Olemme päättäneet aloittaa kalan lisäämisen ruokavalioon jo ajat sitten. Mutta nyt olisi kyllä otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä siitä kalasta ruokaa niin oppisi uusia ruokia ja löytyisi sellaisia kalaruokia joita lapsetkin söisivät. 

Motivoidakseni itseni tähän tavoitteeseen kirjoitin tänne ja yritän laittaa myös kommenttia myös blogiin. Toki lisään kasviksia, hedelmiä ja marjojakin joten siitäkin voi olla kommenttia. Ai niin ja lasten ruokaan yritän lisätä maitotuotteita.

Suunnitelmat minulla ovat usein hyviä, mutta toteutus on ihan eri asia.

Seuraavaksi projektiksi on jo suunniteltu koko perheen liikkumisen lisääminen, erityisesti luonnossa liikkumisen. Eli suunnitelmia pukkaa (vähän liikaakin välillä).

suunnitelmia

Pienimmän kanssa tehtiin tossa pullataikina kohoamaan, kun taas maanantaina tulee remppa-apua kökkäilyhengessä. Meillä on taas lasten kanssa muita suunnitelmia niin emme ole leipomassa tällä kerralla tuoretta pullaa, mutta mies saa lämmitellä nuo niin saavat melkein kuin tuoretta. Ja tänään on väkerrelty isänpäiväkortteja, koska mies on ollut koko päivän poissa.

Yritän saada tänne tässä talven aikana ulkoilu, retkeily ja käsillä tekemis juttuja joita aluksi suunnittelin tänne laittavani. Nyt on hieman mietinnässä hankitaanko lumikengät meidän sakille, mutta luulen, että aika on taas niin kortilla, et käyttökerrat jäisivät todella vähiin eikä olla vielä edes tutustuttu tarjontaan.

Nyt meillä menee kuitenkin aika paljolti remontin parissa ja ihan tämmöisissä normaaleissa kotiaskareissa. Vaikka ainapa tossa on jokin projekti menossa ja siksipä meillä on usein kaaosta eikä siis suinkaan mikään sisustusunelma koti ja sitä kaikki eivät oikein käsitä. Suunnitelmia toki on mutta tällä hetkellä käytössä olevat 2 huonetta ja keittiö... Niin siis kaikki tarpeellinen huoneisiin ja se siitä sisustamisesta. Nyt suurin projekti sisustukseen liittyen on se, että saatais kaikille paremmat vaatteiden säilytystilat ja nukkumapaikat. Tai siis toimivammat taitaa olla oikeampi sana.

iloa mainoksista!

Iloa mainoksista!
Tänä aamuna meillä meni mainokset hyvään käyttöön ja useaan kertaan. Ensin pienimmäinen selaili niitä keskittyneesti sen aikaa, kun tein aamupuuroa. Sitten niistä innostui isovelikin, joka etsi kellon avustuksella numeroita. Olikin hyviä isoja numeroita, kun oli tarjouksia paljon. Äiti siitä nappasi samalla ylös parhaat tarjoukset ja kuunteli joululahjatoiveita. Niistä leikottiin kuvia ja numeroita. Sitten tuli into repiä eri muotoja. Lopuista tehtiin mailoja ja palloja. Isi ei toki ollut saanut vilkaista edes lehteä (iik!). ...Mutta onneksi huomasimme sen jääneen pöydälle vaille huomiota eli yötöissä ollut isikin sai nauttia lehden "aamukahvilla".

lasten touhuja

Tarkoitukseni oli kirjoittaa mitä minä keksin lapsille touhuamiseksi ja mitä me teemme, mutta nyt on taas osoittautunut että meillä tekemiset välillä ovat todellakin niitä lapsilähtöisiä. Nyt on toki oltu perhekerhossa ja uimahallissa.

Molskis saa kyllä ison plussan, koska uimahallilla oli lämmin eikä värjötelty huulet sinisinä kuten muistan tehneeni toisessa uimahallissa kun olin vanhemman lapseni kanssa aiemmin uimassa.

Niin niitä lasten touhuja. Eilen lapset innostuivat leikkimään sisustussuunnittelijoita ja kulkivat rautakaupan värilastujen kanssa ympäri kotia. Illalla he vielä innostuivat sisustamaan keittiön pöydän alustan. Oli kuulemma luettu sisustuslehtiä ja katsottu sisustusohjelmia. Sitten vielä sain kaksi sisustussuunnitelmaa meidän vintille rakentuvasta huoneesta.

Kohta lapset pääsevätkin oikeasti sisustussuunnittelupuuhiin, kun saamme lapsille leikkihuoneen :)

luontomerkit

Eilen lapset (siis 1 ja 3 -vuotiaat) innostuivat luontoon tehtävistä merkeistä ja alkoivat tehdä niitä kotia. Nyt meillä on siis lattialla/seinillä joesta varoittava merkki (jokena on matto ja kanoottina tyyny, melat tehtynä sanomalehdistä), paljon nuolia, leirintä paikan merkki (tuoleista ja peitosta tehty teltta), nuotio jne... Hauska seurata miten reittejä mennään ja teltassa käyttiin syömässä eväät (=välipala). Tosi kekseliäitä ratkaisuja tuohon leikkiin on tullut. Kalastuspaikalle ilmestyy tänään suolakaloja.

joulun odotusta

Joulun odottelu meillä alkaa yleensä jo 3 kuukautta aiemmin jolloin syömme hyvää, teemme lahjalistoja, korttisuunnittelua, kaivan esiin joululehdet jne... Tänä vuonna joulun odottelu ja valmistelu ei lähde millään käyntiin. Luulin, että hoitovapaalla ollessa on helpompi aloitella joulunaikaa, mutta nyt ei tosiaan lähde millään. Joulun aloitus -fiilistä odottelemaan...

Kesä oli niin ihana ettei sille varmaan vedä vertoja edes joulu.

Blogini

Tänään siitä tuli totta ja sain aloitettua blogini. Tarkoitus olisi kirjoitella kaikenlaista mitä meillä ja meille tapahtuu. Ja erityisen paljon siitä mitä lasten kanssa tulee touhuiltua.