Tälle tekstille tuli nyt tarvetta...
Eli rakas ystävä/sukulainen/tuttava
En ole kertonut blogistani muille kuin miehelleni, koska en halua, että blogiani kirjoittaessni mietin koko ajan mitä muut ajattelevat. Tänne haluan kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat ja niin kuin minä ne tunnen. Ja haluan ettei kukaan joudu pahoittamaan mieltään minun kirjoittamistani asioista kuvitellessaan niiden kertovan heistä. Tähän ongelmaan törmäsin toisessa yhteydessä, samoin kuin siihen, että minun kuvitellaan tekevän asioita kiusatakseni ihmisiä. En ole sellainen miksi minua kuvitellaan. Olen vain tottunut tekemään asioita itse enkä niinkään ottavan kaikkiin tekemisiini apua vastaan. Mutta toivon että tämä juttu on nyt selvitetty ja ollut ja mennyt eikä kukaan luule että voin ymmärtää toisten ajatukset jalan asennosta tai lauseesta jossa asiaa ei oikeasti sanota edes rivien välissä. Minä olen minä ja joutunut selviämään monista asioista itse ja tekemään asioita itse. En helposti pyydä apua, mutta arvostan sitä kjos pidetään sovituista asioista kiinni ja asioista puhutaan ääneen ja kysytään. Ei voi ymmärtää loukanneensa jos tekee asioita niin kuin on tottunut eikä kukaan sano mitään eikä näytä sitä. Toivoisin myös voivani pyytää anteeksi ja asiat jäisivät siihen. Mutta joo... se on mennyttä. Tuntuu vain nousevan siitäkin huolimatta nopeasti pintaan niin syvälle se sattui vaikka kyseiset henkilöt eivät sitä tajunneetkaan. Haluan vain olla edes täällä blogissa omaitseni ja siksi en ole puhunut tästä mitään. Tämä on kuitenkin yllättävän henkilökohtainen juttu minulle vaikka kaikki ajatukseni lähtevätkin tästä eteenpäin. Olette silti tärkeitä minulle siis te kaikki vaikka emme toimeen meinaa tullakaan.
Haluaisin vain niin lujaa kelvata omana itsenäni ja omilla ajatuksillani ja tavoillani toimia.
perjantai 28. marraskuuta 2014
Viikottainen ruokalista
Teen viikottain ruokalistan, koska se selventää arkea ja joka puolella lukee sen säästävän rahaa. Viime aikoina se on hieman lipsunut ja tänäänkin isäntä teki täydennyskauppareissun ja osti välipalalle suklaalevyn. Ostamme kyllä harvoin karkkia joten se ei varmasti horjuttanut mitään muuta kuin minun systeemiäni. Itseäni vain hieman ärsyttää tuo lipsuminen, kun se lisää aina lipsumisen riskiä.
Ruokalistani tällä viikolla oli:
Ma Kebabkiusaus ja herne-, maissi-, paprikaseosta.
Ti Kanaa, nuudelia ja wokattuja vihanneksia
Ke Muusia, uunimakkaraa ja uunissa porkkanaa
To Purjo-perunakeittoa ja rieskaa
Pe Jauhelihakastike ja makaroni +persikkaa
La Lihapullakastike, perunat, porkkanaraaste
Su Lohimakaronilaatikko ja keitetytkasvikset
Hieman muokkasin viikolla järjestystä ja esim lohimakaronilaatikko oli aiemmin, koska en halunnut pakastaa lohta.
Ruokalistani tällä viikolla oli:
Ma Kebabkiusaus ja herne-, maissi-, paprikaseosta.
Ti Kanaa, nuudelia ja wokattuja vihanneksia
Ke Muusia, uunimakkaraa ja uunissa porkkanaa
To Purjo-perunakeittoa ja rieskaa
Pe Jauhelihakastike ja makaroni +persikkaa
La Lihapullakastike, perunat, porkkanaraaste
Su Lohimakaronilaatikko ja keitetytkasvikset
Hieman muokkasin viikolla järjestystä ja esim lohimakaronilaatikko oli aiemmin, koska en halunnut pakastaa lohta.
Muistot lapsuudesta
Minulla on muistoja lapsuudesta yllättävän paljon, koska niitä ei ole mahdollista säilyttää muualla kuin kotonamme. Minulla ei ole sitä ns. lapsuuden kotia jossa monet säilyttävät ne vanhat kirjeet jne.
Eli vintissämme on useammassa laatikossa siellä täällä lapsuusmuistoni. Karsiminen on usein mielessä, mutta on todella vaikeaa heittää niitä pois kun ne ovat kädessä. Minulla on usein ollut kädessäni äidistäni muistuttava posliinikissa ja se on meinannut lähteä kirpparille, mutta aina olen sen kaivanut kirpparilaatikosta pois. En muuten edes pidä posliiniesineistä kovinkaan paljon, mutta tuo kissa seuraa minua.
Nuo ovat varmaan syyt miksi mietin mitä säästän lapsilleni. Aluksihan tavarat tai piirustukset eivät ole niin tärkeitä, mutta säilytyksen jälkeen ne voivat sellaisiksi ajanmyötä muodostua. En halua lapsilleni monta laatikkoa mukana kannettavaa tavaraa ;vauvakirjoja, valokuvia, vauvavaatteita, kenkiä jne. Nyt kumminkin sorruin siihen.
Tämä taitaa kyllä olla enemmän minulle, vaikka lapseni saavat nämä aikanaan eli vuoden ajan joka päivä pidän päiväkirjaa lapseni lausahduksista jne... Noin yhdestä ikävuodesta kahteen vuoteen. Tämä alkoi siitä että poikamme sai vauvalahjaksi aivan ihanan Uppo-Nalle kirjan johon tehtiin vuosi päivittäin merkintöjä. Pikku siskolle tuota kirjaa ei enää löytynyt joten nyt kirjoittelen joka päivä ihan tavalliseen vihkoon miten hän oppii puhumaan ja tekee kaikenlaisia touhuja.
Piirustuksia päätimme kerätä kansioon, vain ne mieluisimmat. Nyt niitä tuntuu kertyneen hieman enemmän kuin muutama vuodessa ja pelkään suunnattomasti että lapsillani on joskus useampi lapsuusmuistolaatikko ensimmäisiltä vuosiltaan ja siihen lisäksi päiväkirjat ja ne ekat rakkauskirjeet jne...
No tulevaisuus näyttää miten käy. Omistani toivon pääseväni hiljalleen eroon. Ehkä aloitan jostain muusta kuin äitini posliinikissasta. Eihän niillä kuitenkaan ole mitään arvoa kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Aivan varmasti joku ihmettelisi laatikossani lepäävää kertaalleen liimattua mukiakin, mutta minulle se sisältää niin monta muistoa, tärkeää muistoa.
Eli vintissämme on useammassa laatikossa siellä täällä lapsuusmuistoni. Karsiminen on usein mielessä, mutta on todella vaikeaa heittää niitä pois kun ne ovat kädessä. Minulla on usein ollut kädessäni äidistäni muistuttava posliinikissa ja se on meinannut lähteä kirpparille, mutta aina olen sen kaivanut kirpparilaatikosta pois. En muuten edes pidä posliiniesineistä kovinkaan paljon, mutta tuo kissa seuraa minua.
Nuo ovat varmaan syyt miksi mietin mitä säästän lapsilleni. Aluksihan tavarat tai piirustukset eivät ole niin tärkeitä, mutta säilytyksen jälkeen ne voivat sellaisiksi ajanmyötä muodostua. En halua lapsilleni monta laatikkoa mukana kannettavaa tavaraa ;vauvakirjoja, valokuvia, vauvavaatteita, kenkiä jne. Nyt kumminkin sorruin siihen.
Tämä taitaa kyllä olla enemmän minulle, vaikka lapseni saavat nämä aikanaan eli vuoden ajan joka päivä pidän päiväkirjaa lapseni lausahduksista jne... Noin yhdestä ikävuodesta kahteen vuoteen. Tämä alkoi siitä että poikamme sai vauvalahjaksi aivan ihanan Uppo-Nalle kirjan johon tehtiin vuosi päivittäin merkintöjä. Pikku siskolle tuota kirjaa ei enää löytynyt joten nyt kirjoittelen joka päivä ihan tavalliseen vihkoon miten hän oppii puhumaan ja tekee kaikenlaisia touhuja.
Piirustuksia päätimme kerätä kansioon, vain ne mieluisimmat. Nyt niitä tuntuu kertyneen hieman enemmän kuin muutama vuodessa ja pelkään suunnattomasti että lapsillani on joskus useampi lapsuusmuistolaatikko ensimmäisiltä vuosiltaan ja siihen lisäksi päiväkirjat ja ne ekat rakkauskirjeet jne...
No tulevaisuus näyttää miten käy. Omistani toivon pääseväni hiljalleen eroon. Ehkä aloitan jostain muusta kuin äitini posliinikissasta. Eihän niillä kuitenkaan ole mitään arvoa kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Aivan varmasti joku ihmettelisi laatikossani lepäävää kertaalleen liimattua mukiakin, mutta minulle se sisältää niin monta muistoa, tärkeää muistoa.
torstai 27. marraskuuta 2014
joulukalenteri
Kohta alkaakin aika availla joulukalenteria...
Meidän lasten joulukalenteri sisältää aina jonkin puuhan joka pitäis liittyä joko liikuntaan tai luontoon. Mieluiten molempiin...
Lapset saavat kirjeen joka päivä joltakin eläimeltä tai tontulta / keijulta. Kirjeet voivat saapua postilaatikkoomme tai jonnekin muualle. Ehkäpä joku päivä joudumme hieman etsiä kirjettä. Kalenteri alkaa luontoviholla jonne saa tehdä luontohavaintoja sitten niin kauan kuin on tilaa kirjoitella, piirrellä jne...
Lapset ovat odotelleet joulua yllättävän vähän. Ei oikein vielä joulufiilistä, mutta ehkä sitten kun kalenteri alkaa... Joulutorttuja ja pipareja olemme jo leiponeet ja lahjoja hankittu sekä teimme eteiseemme joulupuukoristeen eli alekkain on sidottuja puun oksia metsästä (kokoajan suurenevia) ja niihin laitoimme hieman joulupalloja. Sellaisia pieniä ja söpöjä.
Meidän lasten joulukalenteri sisältää aina jonkin puuhan joka pitäis liittyä joko liikuntaan tai luontoon. Mieluiten molempiin...
Lapset saavat kirjeen joka päivä joltakin eläimeltä tai tontulta / keijulta. Kirjeet voivat saapua postilaatikkoomme tai jonnekin muualle. Ehkäpä joku päivä joudumme hieman etsiä kirjettä. Kalenteri alkaa luontoviholla jonne saa tehdä luontohavaintoja sitten niin kauan kuin on tilaa kirjoitella, piirrellä jne...
Lapset ovat odotelleet joulua yllättävän vähän. Ei oikein vielä joulufiilistä, mutta ehkä sitten kun kalenteri alkaa... Joulutorttuja ja pipareja olemme jo leiponeet ja lahjoja hankittu sekä teimme eteiseemme joulupuukoristeen eli alekkain on sidottuja puun oksia metsästä (kokoajan suurenevia) ja niihin laitoimme hieman joulupalloja. Sellaisia pieniä ja söpöjä.
Voimakirja
Lapset katselivat telkusta Lazy Town nimistä ohjelmaa jossa oli voimakirja johon sai tarroja kaikista terveellisistä asioista kuin tarpeeksi pitkät yöunet, liikkuminen tms... Meillä on tulossa hieman vastaavat kirjaset vanhan pallotaulun sijaan. Tällä hetkellä meillä on ollut opeteltavia asioita joista on saanut värittää pallon. Pienemmällä on ollut potalla istuminen ja isommalla vaatteiden pukeminen. Innostus niihin on jo hieman kadonnut ja tarve samoin.
Kalamakaronilaatikko
Elippä kalaruokia taas... Meillä on nyt syöty kalapuikkojen lisäksi kalamakaronilaatikkoa.
Tää oli jostain kaupan ruokalehdestä... Nyt en muista mistä, mutta tässä tää on niin kuin me se tehtiin. Jos haluat mausteista ruokaa niin lisää niitä, koska tämä ei ollut kovin mausteista tällä tavalla. Me käytimme miedosti maustettuja lohisuikaleita.
6dl makaronia
400g lohisuikaleita
1 sipuli
tilliä
1tl suolaa
1tl timjamia
1/2tl mustapippuria
Munamaito:
6dl maitoa
2munaa
juustoraastetta
-keitä makaronit ja laita vuokaan
-hienonna sipuli ja kuulota. Lisää mausteet
-lisää lohisuikaleet ja sipulit makaroonin joukkoon
-lisää munamaito
-paista 175 asteessa n. 45min.
-noin puolen tunnin paiston jälkeen lisää päälle juustoraastetta
-anna vetäytyä hetki paiston jälkeen
Tää oli jostain kaupan ruokalehdestä... Nyt en muista mistä, mutta tässä tää on niin kuin me se tehtiin. Jos haluat mausteista ruokaa niin lisää niitä, koska tämä ei ollut kovin mausteista tällä tavalla. Me käytimme miedosti maustettuja lohisuikaleita.
6dl makaronia
400g lohisuikaleita
1 sipuli
tilliä
1tl suolaa
1tl timjamia
1/2tl mustapippuria
Munamaito:
6dl maitoa
2munaa
juustoraastetta
-keitä makaronit ja laita vuokaan
-hienonna sipuli ja kuulota. Lisää mausteet
-lisää lohisuikaleet ja sipulit makaroonin joukkoon
-lisää munamaito
-paista 175 asteessa n. 45min.
-noin puolen tunnin paiston jälkeen lisää päälle juustoraastetta
-anna vetäytyä hetki paiston jälkeen
tiistai 25. marraskuuta 2014
365 puuhaa, joulukuu
Heissan!
Kirjoittelen tänne taasen seuraavalle kuukaudelle touhuamista meidän 3v:n kanssa.
joulukuu
Toivottavasti päästään ulos ja saadaan tehdä luontoretkiä, pulkkaillaan, kelkkaillaan, hiihdetään, luistellaan ja tehdään kaikkia lumijuttuja. Useat lumienkelit on jo pihalle tehtykin, mutta enempää lunta ei ole saatu.
Piimämaalaus:
Tänäkin vuonna maalailemme pensseleillä ja piimällä ikkunaan. Viimeksi meillä oli puoli vuotta vanha pikkusiskokin mukana. Pitäis kokeilla hammastahnalla maalaamistakin, mutta piimää meillä on aina hieman ylimääräistäkin.
Joulutähtien leikkaamista:
Elikkä näitä perinteisiä silkkipaperitähtiä. Tehdään ne kyllä leivinpaperin paloista, koska olemme ostaneet arkkipaperia ja ne ovat ihan liian isoja uunipellille niin leikoin niistä reunaa pois ja siksi käytämme niitä tähänkin.
Sorminuket:
Materiaalia en ole vielä päättänyt. Ne saavat varmaan tarinankin, kun poika on niin innokas satusetä.
Joulukuusen ketju:
Paperisuikaleista rinkuloja ja niitä yhteen. Ajattelin, että koitetaan mainospaperia tai sanomalehteä näin kierrätyshengessä.
Joulukortteja:
Materiaalia on jo varattu ja lapset saavat itse säveltää niistä kortit. Jonkun kortin voisi kokeilla niin, että leikotaan muotoja ja niitä yhdistämällä tehdään kuvia esim. kolmesta kolmiosta saa kivan kuusen ja neliöistä lahjoja.
Valoa ulos:
Viedään pimeällä lyhty ulos tai lumisella säällä tehdään lumilyhty. Tähän on kiva yhdistellä tonttujen käynti tai muuta satuilua.
Karkkipurkki:
Tehdään jonkinlainen purkki jouluksi karkeille. Kun en lasten anna hirveästi syödä karkkeja saavat lapset aattona purkillisen haluamiaan karkkeja ja niillä sitten pärjäillään aatto. Pojalla oli jo jonkin näköinen dinosaurausidea tähän.
Origami:
Taittelemme pieniä laatikoita lahjojen paketointiin pienille lahjoille. Vanhat julisteet ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Ei haittaa vaikka hieman on revennyt tai rutussa joku kulma.
Etsi tonttuja:
Pieniä tonttuja on piiloteltu ympäri asuntoa ja niitä etsitään. Löytyyköhän kaikki ennen joulua. Tuota on leikitty myös avaimen piilotus -leikin tavoin.
Joululauluja:
Joululauluja soimaan. Kirjastolta kun lainaa cd:n voi harjoitella jonkin uudenkin laulun. Tähän on käytetty myös soittimia seuraksi.
Pikkujoulu:
Meidän perheellä on perinteenä pitää pikkujoulu johon kuuluu herkut ja jouluinen leffa. Olemme mieheni kanssa aloittaneet tämän perinteen sellaisena vuonna, kun ehdimme viettää yhdessä vähemmän aikaa. Silloin oli ihanaa kaivautua toisen kainaloon herkuttelemaan ja katsomaan leffaa. Nyt tietysti kattellaan lasten joululeffoja.
Piparitalo:
En ole tehnyt muistaakseni kuin kerran piparitalon ja nyt ajattelin väsätä sellaisen lasten kanssa. Suunnitellaan yhdessä ja leivotaan. Itsekseni liitän osat ja koristellaan yhdessä. Vaihtoehtona on tehdä pienet talot molemmille ja piparitikkareita. Tikkarit ajattelin toteuttaa grillitikkuun niin, että jo paistamisvaiheessa laitan grillitikun molemmin puolin piparin ja jäähtymisen jälkeen koristellaan.
Muistipeli:
Piirtelemme kortteja ja kopioin ne joten saamme kaksi samanlaista korttia. Koska pienemmäin piirustukset eivät vielä ole kovin esittäviä niin hän saa käyttää eri värejä.
Hautausmaalle:
Monta sukulaista on kuollut mm. lasten serkku, mummu ja isoisi sekä meidän vanhempien isovanhempia. Heitä muistellaan muutenkin kuvista vaikka lapset eivät ole tavanneet kuin isoisin. Ja hänetkin vain poikamme. Hautausmaahan on muutenkin kaunis hiljentymispaikka.
Tonttutanssi:
Lapset ovat aina innokkaita tanssimaan ja keksimään tansseja. Se onkin tehokasta liikuntaa. Ja taas tulee esityksiä.
Taikasauvan teko:
Eipä paljon tarvita, kun leikki on valmis ja askarteluhan on aina hauskaa. Sanomalehdestä pyörittelemme kepit. Koristellaan ja lisätään kärkeen kuviot esim. tähti ja siitä vielä roikkumaan nauhoja. Tähän sopivia nauhoja olen saanut vaatteissa roikkuvista hintalapuista. Mieheni vaatteiden hintalaput roikkuvat usein silkkinauhan tyylisissä naruissa. Ilmeisesti tämä sen takia, että niissä on yleensä 3-5 pahvin palasta roikkumassa hakaneulalla.
Taion sinut...:
Eli taikasauvat pääsevät käyttöön.. Me olemme leikkineet tätä leikkiä hieman eri tavalla aiemmin. Nyt siis keksimme jonkin lorun ja taiomme toisiamma eri eläimiksi ja sitten on esitettävä tuota eläintä.
Tontturivistö:
Paperihaitarille ja leikotaan tonttu jonka käsien sekä kenkien kärjet jätetään leikkomatta. Lapset pääsevät koristelemaan ne ja saadaan pöytäkoriste.
Langasta possu:
Tehdään tupsu, jolle liimataan huovasta kärsä, silmät, korvat ja langasta sorkat. Sitten näillä koristellaan lahjoja ja mahdollisesti kuusta. Riippuu innokkuudesta. Voi olla hieman haastetta meidän pojalle. Tää on mielummin eskarilaisten askartelu.
Joulusukka:
Parittomat villasukat menevät koristelluun ja päätyvät seinälle lankaan pyykkipojilla roikkumaan. Myös yksi uusi sukka olisi tarkoitus tehdä huovasta ja laittaa sinne pikkupaketteja eräälle sukulaiselle. Pakatteihin tulee sorminukkeja. Tästä saisi myös jollekin aikuisella vaikka runokalenterin.
Yllätä joku!:
Ajattelin saada lapset ajattelemaan muitakin ja teemme jonkin pienen yllätyksen yhdessä lasten valitsemalle henkilölle.
Avaimenperät:
Hankin sellaisia avaimenperiä joiden väliin saa esim. pienen piirustuksen.
Kirjanmerkki:
Kaikkiin kirja lahjoihin ja unisatukirjan väliin askarrellaan kirjan merkit ja mahdollisuuksien mukaan ne myös laminoidaan niin säilyvät hyvänä. Unisatukirjanmerkin nurkat pitää pyöristää ettei sillä saada vahinkoja aikaiseksi. Yksi meni jo pojan kummitädille.
Peperi punontaa:
Tämä on siis juuri sitä ekan yli ja seuraavan ali. Taas isoveljen puuhaa, kun neiti nukkuu. Tästäkin saisi kirjanmerkin tehtyä.
Lumiukko:
Jos emme saa lunta teemme toisistamme (koko perhe) lumiukkoja.
Mikä satu?
Poika tuntee paljon perinteisiä satuja ja rakastaa tietokilpailuja. Tein jo valmiiksi tylsiä hetkiä varten vihjeitä joista tulisi arvata mikä satu on kyseessä. Käy muuten autopuuhaksi hyvin.
Hautausmaalle:
Käymme varmasti useasti eri vuorokaudenaikoina hautausmaalla.
Ulos ja mikä vaatetus:
Paperinukke seinälle ja sille on tehdään erilaisia vaatteita joiden avulla opetellaan mitä sinne ulos kannattaa pukea.
Lahjoitus:
Löytyisikö jotain vanhoja leluja tai kirjoja lahjoitukseen , kun kumminkin jouluna on tullut paljon uusia. Tänä vuonna varmasti löytyy liian vauvaisia leluja. Niitä voi sitten tarjota tutulle vauvalle, päiväkotiin, sairaalaan tai viedä lahjoitettavaksi.
Heitä hernepussia:
Meillä on valmiiksi hernepusseja ja niille laitetaan erilaisia paikkoja mihin niitä heitellään. Onnistuu myös pikkuneidiltä :)
Miten pysyä hereillä?
Näin jonkun satukirjankin aiheesta, mutta tuota on myös hauska pohtia lasten kanssa. Meillä tosin on lapset hyviä valvomaan. Ajattelin myös kertoa omia uuden vuoden hereillä pito -konsteja lapsuudestani nyt kun lapsuuteni kiinnostaa poikaa kovasti.
Kirjoittelen tänne taasen seuraavalle kuukaudelle touhuamista meidän 3v:n kanssa.
joulukuu
Toivottavasti päästään ulos ja saadaan tehdä luontoretkiä, pulkkaillaan, kelkkaillaan, hiihdetään, luistellaan ja tehdään kaikkia lumijuttuja. Useat lumienkelit on jo pihalle tehtykin, mutta enempää lunta ei ole saatu.
Piimämaalaus:
Tänäkin vuonna maalailemme pensseleillä ja piimällä ikkunaan. Viimeksi meillä oli puoli vuotta vanha pikkusiskokin mukana. Pitäis kokeilla hammastahnalla maalaamistakin, mutta piimää meillä on aina hieman ylimääräistäkin.
Joulutähtien leikkaamista:
Elikkä näitä perinteisiä silkkipaperitähtiä. Tehdään ne kyllä leivinpaperin paloista, koska olemme ostaneet arkkipaperia ja ne ovat ihan liian isoja uunipellille niin leikoin niistä reunaa pois ja siksi käytämme niitä tähänkin.
Sorminuket:
Materiaalia en ole vielä päättänyt. Ne saavat varmaan tarinankin, kun poika on niin innokas satusetä.
Joulukuusen ketju:
Paperisuikaleista rinkuloja ja niitä yhteen. Ajattelin, että koitetaan mainospaperia tai sanomalehteä näin kierrätyshengessä.
Joulukortteja:
Materiaalia on jo varattu ja lapset saavat itse säveltää niistä kortit. Jonkun kortin voisi kokeilla niin, että leikotaan muotoja ja niitä yhdistämällä tehdään kuvia esim. kolmesta kolmiosta saa kivan kuusen ja neliöistä lahjoja.
Valoa ulos:
Viedään pimeällä lyhty ulos tai lumisella säällä tehdään lumilyhty. Tähän on kiva yhdistellä tonttujen käynti tai muuta satuilua.
Karkkipurkki:
Tehdään jonkinlainen purkki jouluksi karkeille. Kun en lasten anna hirveästi syödä karkkeja saavat lapset aattona purkillisen haluamiaan karkkeja ja niillä sitten pärjäillään aatto. Pojalla oli jo jonkin näköinen dinosaurausidea tähän.
Origami:
Taittelemme pieniä laatikoita lahjojen paketointiin pienille lahjoille. Vanhat julisteet ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Ei haittaa vaikka hieman on revennyt tai rutussa joku kulma.
Etsi tonttuja:
Pieniä tonttuja on piiloteltu ympäri asuntoa ja niitä etsitään. Löytyyköhän kaikki ennen joulua. Tuota on leikitty myös avaimen piilotus -leikin tavoin.
Joululauluja:
Joululauluja soimaan. Kirjastolta kun lainaa cd:n voi harjoitella jonkin uudenkin laulun. Tähän on käytetty myös soittimia seuraksi.
Pikkujoulu:
Meidän perheellä on perinteenä pitää pikkujoulu johon kuuluu herkut ja jouluinen leffa. Olemme mieheni kanssa aloittaneet tämän perinteen sellaisena vuonna, kun ehdimme viettää yhdessä vähemmän aikaa. Silloin oli ihanaa kaivautua toisen kainaloon herkuttelemaan ja katsomaan leffaa. Nyt tietysti kattellaan lasten joululeffoja.
Piparitalo:
En ole tehnyt muistaakseni kuin kerran piparitalon ja nyt ajattelin väsätä sellaisen lasten kanssa. Suunnitellaan yhdessä ja leivotaan. Itsekseni liitän osat ja koristellaan yhdessä. Vaihtoehtona on tehdä pienet talot molemmille ja piparitikkareita. Tikkarit ajattelin toteuttaa grillitikkuun niin, että jo paistamisvaiheessa laitan grillitikun molemmin puolin piparin ja jäähtymisen jälkeen koristellaan.
Muistipeli:
Piirtelemme kortteja ja kopioin ne joten saamme kaksi samanlaista korttia. Koska pienemmäin piirustukset eivät vielä ole kovin esittäviä niin hän saa käyttää eri värejä.
Hautausmaalle:
Monta sukulaista on kuollut mm. lasten serkku, mummu ja isoisi sekä meidän vanhempien isovanhempia. Heitä muistellaan muutenkin kuvista vaikka lapset eivät ole tavanneet kuin isoisin. Ja hänetkin vain poikamme. Hautausmaahan on muutenkin kaunis hiljentymispaikka.
Tonttutanssi:
Lapset ovat aina innokkaita tanssimaan ja keksimään tansseja. Se onkin tehokasta liikuntaa. Ja taas tulee esityksiä.
Taikasauvan teko:
Eipä paljon tarvita, kun leikki on valmis ja askarteluhan on aina hauskaa. Sanomalehdestä pyörittelemme kepit. Koristellaan ja lisätään kärkeen kuviot esim. tähti ja siitä vielä roikkumaan nauhoja. Tähän sopivia nauhoja olen saanut vaatteissa roikkuvista hintalapuista. Mieheni vaatteiden hintalaput roikkuvat usein silkkinauhan tyylisissä naruissa. Ilmeisesti tämä sen takia, että niissä on yleensä 3-5 pahvin palasta roikkumassa hakaneulalla.
Taion sinut...:
Eli taikasauvat pääsevät käyttöön.. Me olemme leikkineet tätä leikkiä hieman eri tavalla aiemmin. Nyt siis keksimme jonkin lorun ja taiomme toisiamma eri eläimiksi ja sitten on esitettävä tuota eläintä.
Tontturivistö:
Paperihaitarille ja leikotaan tonttu jonka käsien sekä kenkien kärjet jätetään leikkomatta. Lapset pääsevät koristelemaan ne ja saadaan pöytäkoriste.
Langasta possu:
Tehdään tupsu, jolle liimataan huovasta kärsä, silmät, korvat ja langasta sorkat. Sitten näillä koristellaan lahjoja ja mahdollisesti kuusta. Riippuu innokkuudesta. Voi olla hieman haastetta meidän pojalle. Tää on mielummin eskarilaisten askartelu.
Joulusukka:
Parittomat villasukat menevät koristelluun ja päätyvät seinälle lankaan pyykkipojilla roikkumaan. Myös yksi uusi sukka olisi tarkoitus tehdä huovasta ja laittaa sinne pikkupaketteja eräälle sukulaiselle. Pakatteihin tulee sorminukkeja. Tästä saisi myös jollekin aikuisella vaikka runokalenterin.
Yllätä joku!:
Ajattelin saada lapset ajattelemaan muitakin ja teemme jonkin pienen yllätyksen yhdessä lasten valitsemalle henkilölle.
Avaimenperät:
Hankin sellaisia avaimenperiä joiden väliin saa esim. pienen piirustuksen.
Kirjanmerkki:
Kaikkiin kirja lahjoihin ja unisatukirjan väliin askarrellaan kirjan merkit ja mahdollisuuksien mukaan ne myös laminoidaan niin säilyvät hyvänä. Unisatukirjanmerkin nurkat pitää pyöristää ettei sillä saada vahinkoja aikaiseksi. Yksi meni jo pojan kummitädille.
Peperi punontaa:
Tämä on siis juuri sitä ekan yli ja seuraavan ali. Taas isoveljen puuhaa, kun neiti nukkuu. Tästäkin saisi kirjanmerkin tehtyä.
Lumiukko:
Jos emme saa lunta teemme toisistamme (koko perhe) lumiukkoja.
Mikä satu?
Poika tuntee paljon perinteisiä satuja ja rakastaa tietokilpailuja. Tein jo valmiiksi tylsiä hetkiä varten vihjeitä joista tulisi arvata mikä satu on kyseessä. Käy muuten autopuuhaksi hyvin.
Hautausmaalle:
Käymme varmasti useasti eri vuorokaudenaikoina hautausmaalla.
Ulos ja mikä vaatetus:
Paperinukke seinälle ja sille on tehdään erilaisia vaatteita joiden avulla opetellaan mitä sinne ulos kannattaa pukea.
Lahjoitus:
Löytyisikö jotain vanhoja leluja tai kirjoja lahjoitukseen , kun kumminkin jouluna on tullut paljon uusia. Tänä vuonna varmasti löytyy liian vauvaisia leluja. Niitä voi sitten tarjota tutulle vauvalle, päiväkotiin, sairaalaan tai viedä lahjoitettavaksi.
Heitä hernepussia:
Meillä on valmiiksi hernepusseja ja niille laitetaan erilaisia paikkoja mihin niitä heitellään. Onnistuu myös pikkuneidiltä :)
Miten pysyä hereillä?
Näin jonkun satukirjankin aiheesta, mutta tuota on myös hauska pohtia lasten kanssa. Meillä tosin on lapset hyviä valvomaan. Ajattelin myös kertoa omia uuden vuoden hereillä pito -konsteja lapsuudestani nyt kun lapsuuteni kiinnostaa poikaa kovasti.
lauantai 22. marraskuuta 2014
Ruokailu ohi...
Hyvin meni...kai...
Eli oltiin siskoni tyttären näytössä syömässä. Ruoka oli hyvää ja ruokailu meni sitä mukaa, kun söimme. Muissa pöydissä oli sitten muiden opiskelijoiden tuttavia. Meitä oli 7 ruokailijaa. Eli aloitimme alkusalaatista, jonka aikana olin ihan yllättynyt, kun lapset maistelivat rohkeasti jopa juustoa ja katkarapuja. Katkarapuja he eivät olleet aiemmin edes nähneet.
Lapset istuivat minun molemmilla puolilla. Pääruuan ajaksi poikani päätti kuitenkin mennä pikku siskonsa tuolin taakse seisomaan. Seisoi nätisti ja hiljaa, mutta ei siis syönyt ruokaa. Tyttönen maisteli ruokaansa. Jälkiruoka maistui molemmille. Menu kädessään poikani luetteli mitä ruokia oli ollut ja totesi pääruuasta että se oli sitä pahan näköistä koukkukirjaimella alkavaa ruokaa.
Sitten pääsimme vielä katselemaan koulu. "Wau!!!" totesi poika monessa paikassa. Ja koulun akvaariokalat olivat molempien suosikki.
Kiitoksia ihanasta ruokailusta ja kouluesittelystä siskoni tyttärelle!
Eli oltiin siskoni tyttären näytössä syömässä. Ruoka oli hyvää ja ruokailu meni sitä mukaa, kun söimme. Muissa pöydissä oli sitten muiden opiskelijoiden tuttavia. Meitä oli 7 ruokailijaa. Eli aloitimme alkusalaatista, jonka aikana olin ihan yllättynyt, kun lapset maistelivat rohkeasti jopa juustoa ja katkarapuja. Katkarapuja he eivät olleet aiemmin edes nähneet.
Lapset istuivat minun molemmilla puolilla. Pääruuan ajaksi poikani päätti kuitenkin mennä pikku siskonsa tuolin taakse seisomaan. Seisoi nätisti ja hiljaa, mutta ei siis syönyt ruokaa. Tyttönen maisteli ruokaansa. Jälkiruoka maistui molemmille. Menu kädessään poikani luetteli mitä ruokia oli ollut ja totesi pääruuasta että se oli sitä pahan näköistä koukkukirjaimella alkavaa ruokaa.
Sitten pääsimme vielä katselemaan koulu. "Wau!!!" totesi poika monessa paikassa. Ja koulun akvaariokalat olivat molempien suosikki.
Kiitoksia ihanasta ruokailusta ja kouluesittelystä siskoni tyttärelle!
perjantai 21. marraskuuta 2014
Lapset ja ruokailu
Meidän lapset ovat huonoja syömään. Siinä on sitten hyvä lähteä kylään, jossa tarjotaan ruokaa. Ihan stressin aiheeksi on tuo asia noussut, kun kaikki siitä sitten ohjeistavat ja kyselevät.
Teemme ihan normaalia vaihtelevaa ruokaa ja pyrimme tarjoamaan monipuolista ruokaa ettei tuo nirsoilu ja syömättömyys siitä pitäisi johtua.
Pojalla on tällä hetkellä sellainen kausi että lautaselta ja ruuista hän syö hedelmät, lihapullat, makaronit, porkkanaa, lihaa, kanaa, makkaraa, kurkkua, paprikaa, marjoja, kaurapuuroa, karjalanpiirakkaa, nugetteja, kalapuikkoja, kalaa, lihapiirakkaa ja leipää sekä juo kaakaota. Ja niitä kuitenkin menee sellainen määrä, että kasvua on tullut. Kamalaa on jos lautasella on lientä eli kastiketta tai keittoa. Meillä on siitä huolimatta kuitenkin keittoa ja kastiketta parisen kertaa viikossa. Niin 5 ateriaa meillä syödään eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.
Itse olen antanut pojan syödä lautaseltaan sen mitä tahtoo ja sen määrän mitä tahtoo. Samoin olen toiminut tyttären kohdalla. Hän syö mielellään itse ja yritän tarjota lisäksi lusikalla lisää. Välillä ruokaa menee enempi ja välillä ei ollenkaan. Siis välillä meillä syö molemmat lapset 1-3 lautasellista kaurapuuroa.
Kylässä käydessä ruokailu on jotenkin muodostunut ongelmaksi. Aina siitä joku huomauttaa ja tuntuu etteivät lapset söisi kylässä mitään. Tuntuu että sitä pitää jotenkin selitellä ja siksi kieltäydyn usein ruokailukutsuista. Ei ole mukavaa mennä kylään, jos tietää jo valmiiksi kuinka tämän asian kanssa tulee tapahtumaan.
"Eikö se nyt mitään syö?" "Pitää syödä, että kasvaa." "Et jaksa jos et syö!" "Pitäiskö niille laittaa jotain muuta." "Miksi sulle ei nyt kelpaa?" ja tota rataa on kommentit. Pitäiskö niitä pitää nälässä ennen kuin mennään kylään vai mikähän olisi hyvä. Oon sit aina kertonut kuinka kotona ja että siellä kylässä on niin kiva leikkiä kun on kaikkea erilaista kuin kotona. Herkuthan nyt tietenkin maistuvat kuten suklaakeksit jos niitä on tarjolla. Sitten alkaakin valistus kuinka ei ole aina hyvä syödä herkkuja.
Että tällaista ruokailu meillä.
Nyt jännittää, kun olen huomenna menossa lasten kanssa tuttavani näyttöön syömään lasten kanssa. En ole syönyt muualla lasten kanssa yksin kuin kotona päivittäin ja odotan hieman pelonsekaisin tuntein mitä tuolla tapahtuu, kun kuitenkin pitäisi jaksaa olla alkuruuasta jälkiruokaan asti kunnolla.
Teemme ihan normaalia vaihtelevaa ruokaa ja pyrimme tarjoamaan monipuolista ruokaa ettei tuo nirsoilu ja syömättömyys siitä pitäisi johtua.
Pojalla on tällä hetkellä sellainen kausi että lautaselta ja ruuista hän syö hedelmät, lihapullat, makaronit, porkkanaa, lihaa, kanaa, makkaraa, kurkkua, paprikaa, marjoja, kaurapuuroa, karjalanpiirakkaa, nugetteja, kalapuikkoja, kalaa, lihapiirakkaa ja leipää sekä juo kaakaota. Ja niitä kuitenkin menee sellainen määrä, että kasvua on tullut. Kamalaa on jos lautasella on lientä eli kastiketta tai keittoa. Meillä on siitä huolimatta kuitenkin keittoa ja kastiketta parisen kertaa viikossa. Niin 5 ateriaa meillä syödään eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.
Itse olen antanut pojan syödä lautaseltaan sen mitä tahtoo ja sen määrän mitä tahtoo. Samoin olen toiminut tyttären kohdalla. Hän syö mielellään itse ja yritän tarjota lisäksi lusikalla lisää. Välillä ruokaa menee enempi ja välillä ei ollenkaan. Siis välillä meillä syö molemmat lapset 1-3 lautasellista kaurapuuroa.
Kylässä käydessä ruokailu on jotenkin muodostunut ongelmaksi. Aina siitä joku huomauttaa ja tuntuu etteivät lapset söisi kylässä mitään. Tuntuu että sitä pitää jotenkin selitellä ja siksi kieltäydyn usein ruokailukutsuista. Ei ole mukavaa mennä kylään, jos tietää jo valmiiksi kuinka tämän asian kanssa tulee tapahtumaan.
"Eikö se nyt mitään syö?" "Pitää syödä, että kasvaa." "Et jaksa jos et syö!" "Pitäiskö niille laittaa jotain muuta." "Miksi sulle ei nyt kelpaa?" ja tota rataa on kommentit. Pitäiskö niitä pitää nälässä ennen kuin mennään kylään vai mikähän olisi hyvä. Oon sit aina kertonut kuinka kotona ja että siellä kylässä on niin kiva leikkiä kun on kaikkea erilaista kuin kotona. Herkuthan nyt tietenkin maistuvat kuten suklaakeksit jos niitä on tarjolla. Sitten alkaakin valistus kuinka ei ole aina hyvä syödä herkkuja.
Että tällaista ruokailu meillä.
Nyt jännittää, kun olen huomenna menossa lasten kanssa tuttavani näyttöön syömään lasten kanssa. En ole syönyt muualla lasten kanssa yksin kuin kotona päivittäin ja odotan hieman pelonsekaisin tuntein mitä tuolla tapahtuu, kun kuitenkin pitäisi jaksaa olla alkuruuasta jälkiruokaan asti kunnolla.
Maistuuko kaktus?
Nuorimmainen on juuri päässyt karkkien makuun..
Siitä on hyvä lähteä selittelemään...
No meillä oli joulukaktus, jossa oli isoja vaaleanpunaisia nuppuja joiden aukeamista kaikki jo odottelivat kovasti, mutta nyt ne ovat mennyttä kamaa. Päivisin meillä on kaktus ollut pöydällä, mutta illaksi olemme nostaneet sen muualle, koska nuorimmaisen uusin harrastus on pöydälle kiipeily.
Tässä kävi sitten näin, että illan ratoksi putsailin kaktuksen lehdiltä pölyjä ja lapset leikkivät vieressä rakettia. Kävimpä siinä jossain. Kun tulin oli lapsen käsi kaktuksen nupulla ja kielsin tietysti heti ja otin kaktuksen pois. Kohta katsoin kaktusta ja huomasin siitä puuttuvan nuppuja. Koska niitä ei löytynyt leikeistä epäilen että ne menivät parempiin suihin. Mahtoivat maistua, kun lisääkin olisi otettu.
Pitääpä siis muistaa, kun myrkyllisiä kukkia joulunaikaan tulee kotiin, että ne laitetaan todella kauas pikkukäsistä. Meillä ei pojalla mennyt mitään ylimääräistä suuhun (edes leluja) niin ei meinaa aina muistaa, että nuorimmainen laittaa suuhunsa monenlaista ja tutustuu myös suullaan tähän maailmaan.
Siitä on hyvä lähteä selittelemään...
No meillä oli joulukaktus, jossa oli isoja vaaleanpunaisia nuppuja joiden aukeamista kaikki jo odottelivat kovasti, mutta nyt ne ovat mennyttä kamaa. Päivisin meillä on kaktus ollut pöydällä, mutta illaksi olemme nostaneet sen muualle, koska nuorimmaisen uusin harrastus on pöydälle kiipeily.
Tässä kävi sitten näin, että illan ratoksi putsailin kaktuksen lehdiltä pölyjä ja lapset leikkivät vieressä rakettia. Kävimpä siinä jossain. Kun tulin oli lapsen käsi kaktuksen nupulla ja kielsin tietysti heti ja otin kaktuksen pois. Kohta katsoin kaktusta ja huomasin siitä puuttuvan nuppuja. Koska niitä ei löytynyt leikeistä epäilen että ne menivät parempiin suihin. Mahtoivat maistua, kun lisääkin olisi otettu.
Pitääpä siis muistaa, kun myrkyllisiä kukkia joulunaikaan tulee kotiin, että ne laitetaan todella kauas pikkukäsistä. Meillä ei pojalla mennyt mitään ylimääräistä suuhun (edes leluja) niin ei meinaa aina muistaa, että nuorimmainen laittaa suuhunsa monenlaista ja tutustuu myös suullaan tähän maailmaan.
torstai 20. marraskuuta 2014
Kalaa...
Huonosti on mennyt kalan lisäys ruokavalioon... Nytkin tein vain valmiista kalasuikaleista ja ruokakermasta kastikkeen muusin seuraksi. Ja lisäksi porkkanaraastetta ananaksella.
Tosi usein tulee tehtyä tuollaisia nopeita kalaruokia. Kasvisten lisääminen on mennyt vähän samalla linjalla. Porkkanaa raasteena, keitettynä ja raakoina suikaleina. Tosi usein tulee myös kiehautettua vain pakkasesta herne-, maissi-, paprikaseosta. Ne ovat jotenkin niin helppoja ja säilyvät hyvin sekä tietysti tärkein, käyvät kaupaksi ruualla. Salaatteja meillä on harvoin, koska salaattia meillä syödään melko huonosti ja salaatti menee kuitenkin melko nopeasti huonoksi. Itse söisin feta-kanasalaattia vaikka joka päivä.
Tosi usein tulee tehtyä tuollaisia nopeita kalaruokia. Kasvisten lisääminen on mennyt vähän samalla linjalla. Porkkanaa raasteena, keitettynä ja raakoina suikaleina. Tosi usein tulee myös kiehautettua vain pakkasesta herne-, maissi-, paprikaseosta. Ne ovat jotenkin niin helppoja ja säilyvät hyvin sekä tietysti tärkein, käyvät kaupaksi ruualla. Salaatteja meillä on harvoin, koska salaattia meillä syödään melko huonosti ja salaatti menee kuitenkin melko nopeasti huonoksi. Itse söisin feta-kanasalaattia vaikka joka päivä.
Mielikuvitusta peliin...
Hieman oli mielikuvitukseni tänään kovilla. Pikku neiti nukkui päikkäreitä ja isoveli päätti leikkiä avaruusreissaajia. Niinpä pääsin osalliseksi tähänkin leikkiin. No ei muuta kuin kaksi tuolia vastakkain. Siihen tuli peitto päälle. Molemmille löytyi sadehatut päähän. Ja ei kun menoksi!
Avaruudestamme löytyi kuujuustoa maisteltavaksi. Sitten tietysti otimme erilaisiin purkkeihin kaikenlaisia näytteitä. Jonkin näköinen kuuolennon munakin tuli mukaan sekä höyheniä.
Hauska, kun noin pitkän (noin 1 1/2h) ja monipuolisen leikin sai aikaan muutamalla tavaralla josta ei mikään ollut lelu. Meillä muutenkin tuntuu kelpaavan leikkiin mielummin kaikki muu kuin lelut. Leikin osana oli myös ohjausnäytön piirtäminen johon osa ajasta kului.
Huomasin taas ettei mielikuvitusta ole niin paljon kuin pienenä. Välillä joutui tosissaan miettimään mitä seuraavaksi tekisi, mutta olihan leikissä hyvä ohjaaja eli poikani. Aina tuli uusia ideoita.
Aamupäivä meni melkoisen vauhdikkaasti ohi ruuanlaiton ja leipomisen merkeissä. Talven ekat piparit tein lasten kanssa. Hauskaa hommaa kahden vekkulin kanssa, kun ei ollut kiire minnekään eikä pipareiden muodolla ollut niin väliä. Tänään meillä tuli dinosauruksia, tähtiä ja possuja sekä pikkuisia sydämiä joiden painelu tuntui olevan pojan heiniä. Hän halusi myös kaulia taikinaa. Käytössä oli leivonta-alusta ja valmis piparitaikina niin oli helppo pojankin kaulia.
Lisäksi teimme eilisen muusin rippeistä remonttireiskoille rieskoja. Yleensä meillä jää paljon muusia ja sille saa aina keksiä jonkin jatkojalostuksen. Muusi-jauhelihalaatikko on yleensä ratkaisu, mutta nyt ajattelin saada siitä aikaiseksi jotain remppakahville.
Avaruudestamme löytyi kuujuustoa maisteltavaksi. Sitten tietysti otimme erilaisiin purkkeihin kaikenlaisia näytteitä. Jonkin näköinen kuuolennon munakin tuli mukaan sekä höyheniä.
Hauska, kun noin pitkän (noin 1 1/2h) ja monipuolisen leikin sai aikaan muutamalla tavaralla josta ei mikään ollut lelu. Meillä muutenkin tuntuu kelpaavan leikkiin mielummin kaikki muu kuin lelut. Leikin osana oli myös ohjausnäytön piirtäminen johon osa ajasta kului.
Huomasin taas ettei mielikuvitusta ole niin paljon kuin pienenä. Välillä joutui tosissaan miettimään mitä seuraavaksi tekisi, mutta olihan leikissä hyvä ohjaaja eli poikani. Aina tuli uusia ideoita.
Aamupäivä meni melkoisen vauhdikkaasti ohi ruuanlaiton ja leipomisen merkeissä. Talven ekat piparit tein lasten kanssa. Hauskaa hommaa kahden vekkulin kanssa, kun ei ollut kiire minnekään eikä pipareiden muodolla ollut niin väliä. Tänään meillä tuli dinosauruksia, tähtiä ja possuja sekä pikkuisia sydämiä joiden painelu tuntui olevan pojan heiniä. Hän halusi myös kaulia taikinaa. Käytössä oli leivonta-alusta ja valmis piparitaikina niin oli helppo pojankin kaulia.
Lisäksi teimme eilisen muusin rippeistä remonttireiskoille rieskoja. Yleensä meillä jää paljon muusia ja sille saa aina keksiä jonkin jatkojalostuksen. Muusi-jauhelihalaatikko on yleensä ratkaisu, mutta nyt ajattelin saada siitä aikaiseksi jotain remppakahville.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Outojako? -jatkoa
Ehkä olin hieman ottanut itseeni joistakin asioista kirjoitellessa Outojako? ,mutta siltä minusta tuntui juuri silloin. Lapsemme puhe todettiin ikäisensä tasoiseksi eli sain vahvistuksen omille ajatuksilleni.
Meinasin ottaa kirjoituksen pois, mutta antaapi olla siellä. Elämä sisältää kuitenkin monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Ja kirjoitukseni ei ollut tarkoitus kuin ihmetellä tilannetta. Luottamukseni julkiseen terveydenhoitoon on välillä koetuksella. Ihmiset tuon sektorin takana voivat siihen vaikuttaa ja paljon. Onhan se niin että asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Meidän luottamusta olisi lisännyt jos asioista olisi kerrottu ja asiaa selvitetty. Ja sekin kiukutti, että jossakin kunnissa on tosi vaikeaa päästä puheterapiaan ja poikamme puhuu kuitenkin melko hyvin. Apu pitäisi saada jotenkin ohjattua sitä oikeasti tarvitseville.
Meinasin ottaa kirjoituksen pois, mutta antaapi olla siellä. Elämä sisältää kuitenkin monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Ja kirjoitukseni ei ollut tarkoitus kuin ihmetellä tilannetta. Luottamukseni julkiseen terveydenhoitoon on välillä koetuksella. Ihmiset tuon sektorin takana voivat siihen vaikuttaa ja paljon. Onhan se niin että asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Meidän luottamusta olisi lisännyt jos asioista olisi kerrottu ja asiaa selvitetty. Ja sekin kiukutti, että jossakin kunnissa on tosi vaikeaa päästä puheterapiaan ja poikamme puhuu kuitenkin melko hyvin. Apu pitäisi saada jotenkin ohjattua sitä oikeasti tarvitseville.
Positiivisuus ripaus toiselle
Yritin olla laittamatta tänne omia pohdintoja ja jättää blogin sellaiseksi jossa olisi vain lasten kanssa touhuamista ja perheemme terveiden elämäntapojen etsimistä.
Tänään kuitenkin katselin pätkän erittäin mielenkiintoista keskusteluohjelmaa. Tästä heräsi taas ajatukset asioiden ennalta ehkäisystä. Työskentelen ihmisten parissa kun taas töihini palaan. Olen kovasti miettinyt kuinka paljon voin vaikuttaa päivittäisellä työlläni näihin perheisiin ja lapsiin vaikka työni on ns. arkipäivän touhuja.
Kuinka voinkaan sanoa jotain sellaista joka vaikuttaa johon kuhun pitkään positiivisesti tai negatiivisesti. Itse muistelen ihmisiä elämäni varrelta ja muutama ihminen sieltä nousee tekmisiensä tai sanomisiensa takia positiivisesti tai negatiivisesti mieleeni. Asian ei ole tarvinnut olla iso, mutta kuinka se on vaikuttanut elämääni on voinut vaikuttaa suuresti. Yksi hyvä esimerkki voisi olla etten tanssi mielelläni ja tämä vain yhden ihmisen kommentin takia. Aina, kun pitäisi tanssia niin se asia tulee mieleen. Tosin pienenä olin kovin haavoittuvainen perhetilanteeni ja koulukiusaamisen takia.
Toivon voivani antaa edes pienen positiivisen sysäyksen jonkun elämään vaikka valitettavasti olen varmasti aiheuttanut jotain negatiivistakin jonkun elämään. Työssäni pyrin miettimään tarkemmin sanojani ja asennettani vaikkakin olemaan omaitsenikin, koska minun työtäni kuitenkin tehdään omalla persoonalla.
Uskon siihen, että antamasi hymy tulee aina takaisin ja että toisia tulisi kohdella niin kuin toivoisit sinua kohdeltavan. Isoja asioita molemmat jotka vaativat huonoina hetkinä enemmän.
Tänään kuitenkin katselin pätkän erittäin mielenkiintoista keskusteluohjelmaa. Tästä heräsi taas ajatukset asioiden ennalta ehkäisystä. Työskentelen ihmisten parissa kun taas töihini palaan. Olen kovasti miettinyt kuinka paljon voin vaikuttaa päivittäisellä työlläni näihin perheisiin ja lapsiin vaikka työni on ns. arkipäivän touhuja.
Kuinka voinkaan sanoa jotain sellaista joka vaikuttaa johon kuhun pitkään positiivisesti tai negatiivisesti. Itse muistelen ihmisiä elämäni varrelta ja muutama ihminen sieltä nousee tekmisiensä tai sanomisiensa takia positiivisesti tai negatiivisesti mieleeni. Asian ei ole tarvinnut olla iso, mutta kuinka se on vaikuttanut elämääni on voinut vaikuttaa suuresti. Yksi hyvä esimerkki voisi olla etten tanssi mielelläni ja tämä vain yhden ihmisen kommentin takia. Aina, kun pitäisi tanssia niin se asia tulee mieleen. Tosin pienenä olin kovin haavoittuvainen perhetilanteeni ja koulukiusaamisen takia.
Toivon voivani antaa edes pienen positiivisen sysäyksen jonkun elämään vaikka valitettavasti olen varmasti aiheuttanut jotain negatiivistakin jonkun elämään. Työssäni pyrin miettimään tarkemmin sanojani ja asennettani vaikkakin olemaan omaitsenikin, koska minun työtäni kuitenkin tehdään omalla persoonalla.
Uskon siihen, että antamasi hymy tulee aina takaisin ja että toisia tulisi kohdella niin kuin toivoisit sinua kohdeltavan. Isoja asioita molemmat jotka vaativat huonoina hetkinä enemmän.
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Outojako?
Oon aina luullu että meidän perhe tekee normaaleja juttuja on jotenkin normaali siis tyylii melko keskiverto perhe. Kaksi lasta, isä töissä ja äiti kotona vielä vähän aikaa. Meillä on omakotitalo ja auto. Koira puuttuu. Lapset ulkoilevat, liikkuvat luonnossa, pyrimme syömään terveellisesti, kunnostamme kotia, käymme perhekerhossa ja kirjastossa. Vierailemme jonkin verran ja lapsilla on tuttava perheissä kavereita.
Mutta näin ei tunnu olevan. Musta tuntuu, että ollaan jonkin suurennuslasin alla. Heti kun poika ei 3v neuvolassa ei osannut hyppiä tasajalkaa tuli lähete fysioterapiaan jossa hoettiin tyyliin että harjoitelkaa hyppimistä ja liikkukaa. No sitä me teimmekin. Fysioterapian täti oli heti kirjannut pojasta, että hänen puheensa on epäselvää. Ja poika ei ehtinyt toiminnan lomassa sanoa kuin muutaman sanan. Taitava fysioterapeutti. Ja siksi ilmeisesti pääsimme puheterapian arvioon. Siitä ei tosin kukaan maininnut ennen kuin puheterapeutti soitti kotiin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kunnolla miksi ja kenen lähetteellä poika sinne kutsuttiin.
Haluaisinkin tietää miksi olemme joutuneet tällaiseen tarkkailuun. Johtuuko se minun sairaudestani vai että minulla ei ole vanhempia? Pojalla on isovanhemmat kyllä isänsä puolelta ja isoisoäitikin. Tuntuu ettei missään uskota mitä kotioloistamme kerromme. Todella omituista. Toisella paikkakunnalla asuessamme ei tällaista tunnetta ollut.
Melko tiukat säännöt meillä toki on esim. ruokaillessa istutaan pöydässä ilman leluja, parkkipaikalla pidetään kädestä kiinni ettei syöksytä auton eteen jne. Joskus joudumme joustamaan asioista esim. syömme grilliruokaa tms. Mutta luulen että muutaman kerran vuodessa se ei tee lapselle pahaa.
Normaali päivämme alkaa niin että heräilemme ja menemme aamupalalle. Joka päivä ei ole puuroa vaan toisinaan syömme leipää. Sytytän kamiinaan tulet. Sitten puuhailemme jotain esim. ulkoilemme, piirrämme ja monesti leivomme. Sitten melkein onkin ruoka-aika. Nuorempi nukkuu päikkärit useimmiten tässä välissä. Lauantaisin käymme tähän väliin kaupassa ja kerhopäivänä kerhossa lisäksi usein kirjastolla. Jos on tehty remonttia tarjoamme kahvit ja lapset syövät välipalaa. Toisinaan menemme tässä välissä ulos tai puuhaamme jotain sisällä. Pian on taas ruoka-aika noin puoli viisi. Äiti tekee ruuan tai lämmitetään aamupäivän ruokaa. Ja tehdään isälle yöksi eväät. Sitten tulee telkusta pikkukakkonen jonka vanhempi lapsista katsoo. Pienemmän kanssa touhuillaan ruokapöydän siivouksen lomassa. Sitten valmistelen jo iltaa. Isä lähtee siinä töihin. Seitsemän aikaan syömme iltapalaa, vaihdamme yökkärit, siivotaan lelut, valitaan unisadut, sytytämme pönttömuuriin tulet, joskus laitetaan isälle yöpalaa (hän on yöt töissä) ja painumme sänkyyn lukemaan satuja. Parin sadun jälkeen kuunnellaan satua cd:ltä ja nukutaan.
Niin tästä nyt toki puuttuu, että nuorempi harjoittelee pottailuja ja isompi pottailee.
Pidän kyllä fysio- ja puheterapiaa tärkeinä, mutta en ymmärrä niiden tarpeellisuutta lapseni kohdalla. Onhan se hienoa jos kaupungillamme on varaa siihe, että fysioterapeutti leikittää lastamme ja toteaa, että harjoitelkaa hyppimistä kotona. Ja tuon puheterapiankin ymmärtäisin mikäli joku voisi kertoa minulle miksi menemme sinne. Tiedän että minä en näe tilannetta ulkopuolelta ja olen siis puolueellinen ja kuulen eritavoin pojan puheen ja ymmärrän häntä, koska olen hänen kanssaan lähes koko ajan. Ja siksi en kieltäytynyt kummastakaan. Mikäli sen koetaan olevan pojalle tarpeen varmasti käytämme avun hyväksi vaikka minä en sitä tarpeelliseksi ymmärtäisikään.
No nyt, kolmen kerran jälkeen, on fysioterapian loppunut. Harjoitelkaa hyppyjä oli saate sanat. Fysioterapeutti on siinä ihan oikeassa. Sitä on harjoiteltava, koska välillä tuo tasajalkaa hyppääminen ei onnistu. Onnekseni poika pyöräilee kolmipyörällä, ui kellukkeiden avulla, omaa hyvän tasapainon, kiipeilee jne...
Nyt vaan odotellaan mitä puheterapeutti toteaa hänen puheestaan. Muutamia kirjaimia puuttuu ihan varmasti kuten d, s ja f. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Ehkä sitten poika oppii nuo kirjaimet puheterapiassa. Hassua, kun tunnen muutaman vuotta nuoremman joka ei puhu vielä lauseita eikä heitä ole pistetty puheterapiaan vielä. Toinen pääsi vasta jonoon. ja meillä tuo papupata kertoo jatkuvasti satuja. Moni sanoo, että minun olisi oltava tyytyväinen. No alan nyt olemaan tyytyväinen ja lopetan valituksen. Nyt vaan kaivan kirjan täydellisestä lapsesta ja opetan lapsilleni kaikki tadot. No joo jatkamme samaan malliin jos ei joku tule sanomaan, että olemme epänormaaliperhe.
Mutta näin ei tunnu olevan. Musta tuntuu, että ollaan jonkin suurennuslasin alla. Heti kun poika ei 3v neuvolassa ei osannut hyppiä tasajalkaa tuli lähete fysioterapiaan jossa hoettiin tyyliin että harjoitelkaa hyppimistä ja liikkukaa. No sitä me teimmekin. Fysioterapian täti oli heti kirjannut pojasta, että hänen puheensa on epäselvää. Ja poika ei ehtinyt toiminnan lomassa sanoa kuin muutaman sanan. Taitava fysioterapeutti. Ja siksi ilmeisesti pääsimme puheterapian arvioon. Siitä ei tosin kukaan maininnut ennen kuin puheterapeutti soitti kotiin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kunnolla miksi ja kenen lähetteellä poika sinne kutsuttiin.
Haluaisinkin tietää miksi olemme joutuneet tällaiseen tarkkailuun. Johtuuko se minun sairaudestani vai että minulla ei ole vanhempia? Pojalla on isovanhemmat kyllä isänsä puolelta ja isoisoäitikin. Tuntuu ettei missään uskota mitä kotioloistamme kerromme. Todella omituista. Toisella paikkakunnalla asuessamme ei tällaista tunnetta ollut.
Melko tiukat säännöt meillä toki on esim. ruokaillessa istutaan pöydässä ilman leluja, parkkipaikalla pidetään kädestä kiinni ettei syöksytä auton eteen jne. Joskus joudumme joustamaan asioista esim. syömme grilliruokaa tms. Mutta luulen että muutaman kerran vuodessa se ei tee lapselle pahaa.
Normaali päivämme alkaa niin että heräilemme ja menemme aamupalalle. Joka päivä ei ole puuroa vaan toisinaan syömme leipää. Sytytän kamiinaan tulet. Sitten puuhailemme jotain esim. ulkoilemme, piirrämme ja monesti leivomme. Sitten melkein onkin ruoka-aika. Nuorempi nukkuu päikkärit useimmiten tässä välissä. Lauantaisin käymme tähän väliin kaupassa ja kerhopäivänä kerhossa lisäksi usein kirjastolla. Jos on tehty remonttia tarjoamme kahvit ja lapset syövät välipalaa. Toisinaan menemme tässä välissä ulos tai puuhaamme jotain sisällä. Pian on taas ruoka-aika noin puoli viisi. Äiti tekee ruuan tai lämmitetään aamupäivän ruokaa. Ja tehdään isälle yöksi eväät. Sitten tulee telkusta pikkukakkonen jonka vanhempi lapsista katsoo. Pienemmän kanssa touhuillaan ruokapöydän siivouksen lomassa. Sitten valmistelen jo iltaa. Isä lähtee siinä töihin. Seitsemän aikaan syömme iltapalaa, vaihdamme yökkärit, siivotaan lelut, valitaan unisadut, sytytämme pönttömuuriin tulet, joskus laitetaan isälle yöpalaa (hän on yöt töissä) ja painumme sänkyyn lukemaan satuja. Parin sadun jälkeen kuunnellaan satua cd:ltä ja nukutaan.
Niin tästä nyt toki puuttuu, että nuorempi harjoittelee pottailuja ja isompi pottailee.
Pidän kyllä fysio- ja puheterapiaa tärkeinä, mutta en ymmärrä niiden tarpeellisuutta lapseni kohdalla. Onhan se hienoa jos kaupungillamme on varaa siihe, että fysioterapeutti leikittää lastamme ja toteaa, että harjoitelkaa hyppimistä kotona. Ja tuon puheterapiankin ymmärtäisin mikäli joku voisi kertoa minulle miksi menemme sinne. Tiedän että minä en näe tilannetta ulkopuolelta ja olen siis puolueellinen ja kuulen eritavoin pojan puheen ja ymmärrän häntä, koska olen hänen kanssaan lähes koko ajan. Ja siksi en kieltäytynyt kummastakaan. Mikäli sen koetaan olevan pojalle tarpeen varmasti käytämme avun hyväksi vaikka minä en sitä tarpeelliseksi ymmärtäisikään.
No nyt, kolmen kerran jälkeen, on fysioterapian loppunut. Harjoitelkaa hyppyjä oli saate sanat. Fysioterapeutti on siinä ihan oikeassa. Sitä on harjoiteltava, koska välillä tuo tasajalkaa hyppääminen ei onnistu. Onnekseni poika pyöräilee kolmipyörällä, ui kellukkeiden avulla, omaa hyvän tasapainon, kiipeilee jne...
Nyt vaan odotellaan mitä puheterapeutti toteaa hänen puheestaan. Muutamia kirjaimia puuttuu ihan varmasti kuten d, s ja f. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Ehkä sitten poika oppii nuo kirjaimet puheterapiassa. Hassua, kun tunnen muutaman vuotta nuoremman joka ei puhu vielä lauseita eikä heitä ole pistetty puheterapiaan vielä. Toinen pääsi vasta jonoon. ja meillä tuo papupata kertoo jatkuvasti satuja. Moni sanoo, että minun olisi oltava tyytyväinen. No alan nyt olemaan tyytyväinen ja lopetan valituksen. Nyt vaan kaivan kirjan täydellisestä lapsesta ja opetan lapsilleni kaikki tadot. No joo jatkamme samaan malliin jos ei joku tule sanomaan, että olemme epänormaaliperhe.
maanantai 10. marraskuuta 2014
Kun ulkona sataa ja ropisee...
Toisinaan, kun ulkona sataa en jaksa kiskoa lapsille sadevaatteita ja oleilemme sisällä. Tosin ne päivät voivat olla melkoisen rankkoja päiviä... Niille päiville meillä on sataa sataa ropisee -laatikko joka sisältää kaikenlaista puuhaa.
Olen välillä jemmannut lasten kirjojen joukosta muutaman kirjan laatikkoon, niin ne tuntuvat uusilta, kun niitä ei ole hetkeen luettu. Askarteluidea ja tarvikkeet löytyvät myös laatikosta. Yritän pitää sitä niin ettei se olisi käytössä muulloin kuin sadepäivinä ja sieltä löytyisi aina jotain uutta. Ei sen sisällön niin ihmeellinen tarvi olla, mutta jotakin sellaista ettei aika käy aivan liian pitkäksi. Välillä lapsilla syntyy itsellä niin paljon ideoita etten edes kaiva laatikkoa kaapin kätköistä, mutta kun useampi päivä ollaan oltu sisällä ja vaatteet on kasteltu läpimäräksi on aika kaivaa tuo laatikko.
Seuraavaksi kerraksi ajattelin varata sinne käsinukkejen teko tarvikkeita. Näin pienten kohdalla se tarkoittanee liimattavia palasia. Ajatus olisi laittaa vanhoja sukkia joihin on jo tehty osaan valmiiksi esim. korvat tms... ja lapset saavat sitten liimailla sinne jotain lisäyksiä.
Olen välillä jemmannut lasten kirjojen joukosta muutaman kirjan laatikkoon, niin ne tuntuvat uusilta, kun niitä ei ole hetkeen luettu. Askarteluidea ja tarvikkeet löytyvät myös laatikosta. Yritän pitää sitä niin ettei se olisi käytössä muulloin kuin sadepäivinä ja sieltä löytyisi aina jotain uutta. Ei sen sisällön niin ihmeellinen tarvi olla, mutta jotakin sellaista ettei aika käy aivan liian pitkäksi. Välillä lapsilla syntyy itsellä niin paljon ideoita etten edes kaiva laatikkoa kaapin kätköistä, mutta kun useampi päivä ollaan oltu sisällä ja vaatteet on kasteltu läpimäräksi on aika kaivaa tuo laatikko.
Seuraavaksi kerraksi ajattelin varata sinne käsinukkejen teko tarvikkeita. Näin pienten kohdalla se tarkoittanee liimattavia palasia. Ajatus olisi laittaa vanhoja sukkia joihin on jo tehty osaan valmiiksi esim. korvat tms... ja lapset saavat sitten liimailla sinne jotain lisäyksiä.
Tonnikalamuusi
Nyt pääsin helpolla eli edellisen päivän muusia laatikkoon ja väliin tonnikalaa. Minusta ihan hyvä ruoka, koska meillä jää usein muusia. Tämä saa kyllä melkein tunnin olla uunissa jos muusi on jääkaappikylmää. Itse pistän uunin 200 asteeseen ja lopuksi folion päälle. Muusin annan mielellään olla hieman aikaa huoneenlämmössä niin lämpenemiseen ei mene aikaa.
lauantai 8. marraskuuta 2014
vastustava isänpäivälahja
Nyt hävettää... Olen yrittänyt kolme viikkoa hankkia isänpäivälahjaa. Aina on tullut jokin vastustus. Tänään siis lauantaina (huomenna on isänpäivä) lähdettiin isompaan markettiin ja olimme pojan kanssa päättäneet mitä ostetaan ja ettei nyt voi mitään vaikka isi on mukana. Ja päätimme tyytyä jopa hieman perinteisempään lahjaan. No kiireellä, kun menimme en saanut lahjaa hankittua. Piti ostaa perinteinen isi-muki. Ei yhtään ainutta koko kaupassa. Ja saunatakit olivat lopussa. Tai yhtä väriä oli vielä, mutta se ei olisi miestäni miellyttänyt. Olen varma siitä. Vieressä seisonut myyjä totesi ystävällisesti ettei saunatakkeja ole enää kuin kyseistä väriä. Ollut kova menekki.Tosin uskon mieheni kiltisti kelpuuttaneenkin senkin värisen, mutta en halunnut sitten väkisin ostaa sitä.
Olispa sitä aikaa saanut järjestettyä varmasti, mutta olin joka päivä ajatellut että haen sitten samalla, kun... Ja näin sitä sitten kävi. Mieheni ja lapset muistivat minua viime äitien päivänä niin isosti, että nyt olen häpeissäni. Onneksi lapset ovat hoitaneet osansa ja minäkin edes sen aamupalan. Kakkukin odottaa jo pakkasessa. Ehkä ilta tuo tullessaan jonkin mahtavan idean, toivon niin ja kovasti toivonkin.
Onhan meillä toki jääkrapa, johon poika piirsi isin kuvan, kortit ja aamupala. Ei kuulosta ihan siltä miltä piti. Iso laatikollinen toffeetakin jäi siskoni huomaan, kun en ehtinyt sitä hakemaan (tuli samalla kannatettua siskon pojan ulkomaan reissua).
Nää aiempien päivien lahjaostoksille lähdöt ovat syystä tai toisesta peruuntuneet.
Olispa sitä aikaa saanut järjestettyä varmasti, mutta olin joka päivä ajatellut että haen sitten samalla, kun... Ja näin sitä sitten kävi. Mieheni ja lapset muistivat minua viime äitien päivänä niin isosti, että nyt olen häpeissäni. Onneksi lapset ovat hoitaneet osansa ja minäkin edes sen aamupalan. Kakkukin odottaa jo pakkasessa. Ehkä ilta tuo tullessaan jonkin mahtavan idean, toivon niin ja kovasti toivonkin.
Onhan meillä toki jääkrapa, johon poika piirsi isin kuvan, kortit ja aamupala. Ei kuulosta ihan siltä miltä piti. Iso laatikollinen toffeetakin jäi siskoni huomaan, kun en ehtinyt sitä hakemaan (tuli samalla kannatettua siskon pojan ulkomaan reissua).
Nää aiempien päivien lahjaostoksille lähdöt ovat syystä tai toisesta peruuntuneet.
torstai 6. marraskuuta 2014
Talvimaisema
Poikani ilmoitti yhtäkkiä haluavansa tehdä talvi maan ja niinpä lapset ryhtyivät toimiin ja levittivät hyllyn päälle sinisen peiton ja valkoisen pyyhkeen ja siitä se alkoi...
Nyt meidän kotia piristää talvimaisema jossa on kakkupaperinen luistinrata, legotalo, koivuinen puunrunko jolla istuu nalle, koristekäpyjä, eläimiä ja leluhahmoja. Yllätyin miten hienon lapset saivat aikaan.
Nyt meidän kotia piristää talvimaisema jossa on kakkupaperinen luistinrata, legotalo, koivuinen puunrunko jolla istuu nalle, koristekäpyjä, eläimiä ja leluhahmoja. Yllätyin miten hienon lapset saivat aikaan.
Lasten unet ja siinä sivussa omat
Minulle on ollut kovaa aikaa se, kun lapset eivät ole nukkuneet kunnolla. Todella lyhyitä pätkiä kerrallaan. Vanhempi lapsi (poika) on nukkunut melko vähän aina, mutta taitojen karttuessa pinnasängystä muodostui painajainen ja aina sitä lähestyessäkin hän alkoi huutamaan. Mitään erityistä syytä siihen ei keksitty. Luovutimme, koska emme enää jaksaneet kun nukutus kesti ja kesti. Meidän sängyssä lapsi nukkui edes joitakin pätkiä. Saatoin saada itse nukuttua jopa puoli tuntia kerralla ja olimme tyytyväisiä. Päiväunet olivat myös hyvin pätkittäisiä ja vaihtelevia. Saatoin kävellä 2tuntia rattaiden kanssa ja tyytyväisenä jättää pojan rattaisiin. Ehtisin ehkä imuroida ja keittää pojalle ruokaa. Nukkuivathan lapset paremmin ulkona. Otin imurin ja imuroin eteiskäytävän kunnes itkuhälyttimestä kuului valtava huuto. Se siitä. Minulla oli etupäässä vastuu nukutuksista, koska olin kotona ja mies töissä ja nukkui tietysti päivisin. Enpä paljon nukkunut.
Sitten minä palasin töihin ja mies jäi kotiin. Päiväunet pitenivät, mutta yöt olivat vielä tuskallisempia. En edes tiedä millä tuosta ajasta selvittiin. Lapsella ei ollut takaisinvirtausta tai koliikkia. Mikään ei selvittänyt syytä. Unihoitajakin kävi kotona, mutta ei hänkään oikein keksinyt enää mitään keinoa millä voisi uneen vaikuttaa.
Sitten syntyi toinen lapsemme ja olimme päättäneet että teemme kaiken vielä paremmin. Olihan oltava jokin keino mikä auttaisi. Alku meni taas hyvin, mutta sitten alkoi tämä sama. Nyt saan välillä nukkua jopa useamman tunnin. Mikäli silloin käy niin, että jokin asia vaivaa ja pyörii vaan sängyssä ilman unta on olo toivoton. Onneksi niin käy harvoin. Olen varannut sängyn viereen paperia ja kynän ja kirjoitan mieltä vaivaavat asiat ylös. Mutta aina vaan on päiviä jolloin ei jaksaisi mitään ja pinna kiristyy oudoista asioista enkä tunnista silloin itseäni. Nyt siis on hieman parempi tilanne, mutta aika raskasta silti.
Oma sairauteni vaatisi lepoa ja siksi tuo unettomuus on vieläkin rankempaa. Mutta nyt on parempi hetki onneksi. Välillä myös tuo isoveli heräili, kun näki painajaisia joka yö. Niistä onneksi selvisimme, kiitos taas kirjastolle josta löytyi aiheesta lasten kirjoja. Aluksi lapsilla oli ihan erilainen rytmi ja nyt on rytmitkin hieman tasaantuneet. Jompi kumpi herättää minut aina 7-9 välillä ja sitten pian herää toinenkin. Meillä siis lapset ovat onneksi näin myöhäisiä heräilijöitä. Yöllä tulee sitten isi kotiin ja toisinaan heräämme siihen, jos hän touhuilee jotain, eihän sitä heti saa unta ja pienissä tiloissa kaikki tekeminen kuuluu kaikkialle. Onneksi emme herää siihen joka yö vaan joskus huomaan, että on jo aamu ja mies on täydessä unessa sängyssä.
Piirtelyä
Tänään innostuimme pojan kanssa piirtelemään muotoja ja viivoja niin että niistä muodostui A4 kokoinen värityskuva. Oikein kivaa oli touhuilla yhdessä.
Pojan ollessa pienempi teimme usein niin, että poika piirteli ja äiti väritteli koukeroita. Kivaa puuhaa tuo.
Mukavaa vaihtelua eikä tule sanomista :) Poika on aika vaativainen omaa ja äidin piirtämistä kohtaan. Muut onneksi pääsevät kritiikillä. "Äiti, kun tuo ei näytä ihan oikealta ketulta. Kyllä se minulle silti kelpaa." Se varmasti johtuu siitä, että välillä ehdin keskittymään piirtelyyn enemmän ja välillä sitä tehdään hieman lyhemmällä aikataululla.
Tykkään kyllä kovasti, jos minulla on mahdollisuus rauhoittua touhuamaan lasten kanssa (yhdessä tai erikseen) oikein ajatuksella. Pyrin tekemään kotihommat lasten kanssa (jos heillä on innostus osallistua) ensin niin saamme sitten rauhassa touhuta lasten juttuja.
Pojan ollessa pienempi teimme usein niin, että poika piirteli ja äiti väritteli koukeroita. Kivaa puuhaa tuo.
Mukavaa vaihtelua eikä tule sanomista :) Poika on aika vaativainen omaa ja äidin piirtämistä kohtaan. Muut onneksi pääsevät kritiikillä. "Äiti, kun tuo ei näytä ihan oikealta ketulta. Kyllä se minulle silti kelpaa." Se varmasti johtuu siitä, että välillä ehdin keskittymään piirtelyyn enemmän ja välillä sitä tehdään hieman lyhemmällä aikataululla.
Tykkään kyllä kovasti, jos minulla on mahdollisuus rauhoittua touhuamaan lasten kanssa (yhdessä tai erikseen) oikein ajatuksella. Pyrin tekemään kotihommat lasten kanssa (jos heillä on innostus osallistua) ensin niin saamme sitten rauhassa touhuta lasten juttuja.
Iloinen yllätys
Sain kännykkääni tiedon, että saan hakea suklaalevyn R-kioskilta. Tämä oli facebookin juttuja, mutta haluan kuitenkin heittää tänne mitä mieltä olin...
Siis yllätys oli aivan ihana. Joku minulle tuntematon oli saanut valita tietystä väkijoukosta kenelle laittaa suklaalevyn ja itse sain saman mahdollisuuden. Toivottavasti piristin jonkun päivää. Sain valita otanko suolaisen vai makean suklaalevyn. Valitsin makean eli Maraboun LU Sweet Biscuit -suklaalevyn. Levyssä oli muuten tuttua Maraboun maitosuklaata, mutta palojen keskellä on keksiä molemmin puolin palaa. Hauskan näköisiä paloja. Sopis muuten kahvipöytäänkin paloina. Aika kovaa tuo keksi, mutta kyllä meidän lapset saivat silti aivan hyvin palasensa syötyä.
"Se oli hyvää!" oli meidän pojan kommentti.
Siis yllätys oli aivan ihana. Joku minulle tuntematon oli saanut valita tietystä väkijoukosta kenelle laittaa suklaalevyn ja itse sain saman mahdollisuuden. Toivottavasti piristin jonkun päivää. Sain valita otanko suolaisen vai makean suklaalevyn. Valitsin makean eli Maraboun LU Sweet Biscuit -suklaalevyn. Levyssä oli muuten tuttua Maraboun maitosuklaata, mutta palojen keskellä on keksiä molemmin puolin palaa. Hauskan näköisiä paloja. Sopis muuten kahvipöytäänkin paloina. Aika kovaa tuo keksi, mutta kyllä meidän lapset saivat silti aivan hyvin palasensa syötyä.
"Se oli hyvää!" oli meidän pojan kommentti.
Laatu lasten vaatteissa
Ottaa päähän ,kun tiettyjen merkkien vaatteista lähtee kuvat ekassa pesussa ja nukkantuvat. Ja nyt tarkoitan lasten ihan perusvaatteita. Harmittaa mutta en jaksa ottaa enää käyttöön tittyjen merkkien vaatteita mitä ovat lapset saaneet lahjaksi tai ne menevät kerran käyttöön ja sen jälkeen kotivaateläjään.
Minulla on käytäntö, että pidän erillään kaapissa ne huonompi kuntoiset vaatteet joita on tarkoitus käyttää esimerkiksi askarrellessa ja kotona.
Mutta tajuntaani ei silti mene se, että vaatteista tehdään niin huonolaatuisia etteivät kestä edes yhtä pesua kunnollisina. Todella kurjaa.
En kuitenkaan haluaisi maksaa lasten vaatteista paljoa, koska silloin tulee jatkuvasti varoiteltua ja estettyä tekemistä ja touhuamista. Haluaisin kuitenkin lasten antaa touhuta kaikenlaista.
Tutta -merkkisiin vaatteisiin olen itse tykästynyt. Hinta ei kuitenkaan niissä tuotteissa ole aivan mahdoton. Samoin Lotta ja Lassi saa minulta kiitosta hinta-laatu suhteestaan.
Olen tosi huono kokeilemaan uusia merkkejä ja siksi onkin näiden kahden merkin vaatteita tullut paljon osteltua.
Minulla on käytäntö, että pidän erillään kaapissa ne huonompi kuntoiset vaatteet joita on tarkoitus käyttää esimerkiksi askarrellessa ja kotona.
Mutta tajuntaani ei silti mene se, että vaatteista tehdään niin huonolaatuisia etteivät kestä edes yhtä pesua kunnollisina. Todella kurjaa.
En kuitenkaan haluaisi maksaa lasten vaatteista paljoa, koska silloin tulee jatkuvasti varoiteltua ja estettyä tekemistä ja touhuamista. Haluaisin kuitenkin lasten antaa touhuta kaikenlaista.
Tutta -merkkisiin vaatteisiin olen itse tykästynyt. Hinta ei kuitenkaan niissä tuotteissa ole aivan mahdoton. Samoin Lotta ja Lassi saa minulta kiitosta hinta-laatu suhteestaan.
Olen tosi huono kokeilemaan uusia merkkejä ja siksi onkin näiden kahden merkin vaatteita tullut paljon osteltua.
tiistai 4. marraskuuta 2014
Uunikalaa
Vieläkin vanhoilla kalaohjeilla mentiin ja siispä kalaa pakasteesta...
Uunikala
200 asteeseen pakastekala vuuassa 35 minuutiksi. Pilko kala paloiksi. Sitten mausteita päälle (saa olla ihan reilusti), juustonsiivuja ja ruokakermaa. Lisäksi meillä syödään usein riisiä tai muusia.
Uunikala
200 asteeseen pakastekala vuuassa 35 minuutiksi. Pilko kala paloiksi. Sitten mausteita päälle (saa olla ihan reilusti), juustonsiivuja ja ruokakermaa. Lisäksi meillä syödään usein riisiä tai muusia.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Ymmärrystä hei.
Oon huomannut että mitä vanhemmaksi tulen minulla on kyllä mielipide jostakin asiasta, mutta ymmärrän yllättävän helposti miksi joku toinen tekee asiat aivan toisin. Oon vähän huolissani kadotanko mustan ja valkoisen rajan. Onko elämässä kaikki todella näin harmaalla alueella eli siinä onko asiat oikein vai väärin?!
Huomasin ymmärtäväni äitiä joka ajaa bussin päälle tietoisesti ja omat lapset kyydissä. Moni muukin tuntui löytävän tuon ymmärtävän puolen itsestään silloin.. Uutisoidaanko meille niin paljon kamalista teoista että niitä ymmärtää vai olenko vain alkanut olla inhimillisempi muille. Kaikessa tuntuu olevan jokin syy.
Vanhempana, erityisesti väsyneenä vanhempana on tajunnut kuinka asiat voivat näyttää aivan eriltä hyvin nukkuneena kuin useamman vuoden 2 tunnin tai 15 minuuutin pätkissä nukuttujen uninen jälkeen varsinkin kun ei ole valvonut omasta tahdostaan.
Minulle on tullut myös eteen paljon sitä, että ihmisiä arvostellaan tietämättä asioista sen enempää. Emmehän voi tietää edes todella läheisestä ihmisestä mitä hän ajattelee vaikka näkisimme koko ajan saati sitten ettemme tunne ihmistä ollenkaan. Aina taustalla on kuitenkin niin paljon muuta. Vaikka kokisimme saman asian voimme kokea sen niin eritavoin. Jollekin jokin toisesta pieneltä tuntuva asia on toiselle todella iso asia.
Itselläni on ainakin taustalla sellaisia asioita jotka voimistavat joitakin asioita todella isoiksi asioiksi vaikka muut niitä pieninä pitävätkin.
Vanhemmuus on näistä yksi. Minun on vaikea ottaa vastaan negatiiviseksi kokemaani palautetta tietyistä asioista, mutta silti toivon saavani tietää mikäli joku ajattelee lasten kärsivän jostakin asiasta. Vaikka voihan toki asian esittää niin monella eri tavalla. Tunnen olevani silloin maailman huonoin äiti. Varsinkin jos en voi vaikuttaa kyseiseen asiaan tai olen asialle jotakin tekemistä ja mikäli asia esitetään tieynlaisella tyylillä.
Huomasin ymmärtäväni äitiä joka ajaa bussin päälle tietoisesti ja omat lapset kyydissä. Moni muukin tuntui löytävän tuon ymmärtävän puolen itsestään silloin.. Uutisoidaanko meille niin paljon kamalista teoista että niitä ymmärtää vai olenko vain alkanut olla inhimillisempi muille. Kaikessa tuntuu olevan jokin syy.
Vanhempana, erityisesti väsyneenä vanhempana on tajunnut kuinka asiat voivat näyttää aivan eriltä hyvin nukkuneena kuin useamman vuoden 2 tunnin tai 15 minuuutin pätkissä nukuttujen uninen jälkeen varsinkin kun ei ole valvonut omasta tahdostaan.
Minulle on tullut myös eteen paljon sitä, että ihmisiä arvostellaan tietämättä asioista sen enempää. Emmehän voi tietää edes todella läheisestä ihmisestä mitä hän ajattelee vaikka näkisimme koko ajan saati sitten ettemme tunne ihmistä ollenkaan. Aina taustalla on kuitenkin niin paljon muuta. Vaikka kokisimme saman asian voimme kokea sen niin eritavoin. Jollekin jokin toisesta pieneltä tuntuva asia on toiselle todella iso asia.
Itselläni on ainakin taustalla sellaisia asioita jotka voimistavat joitakin asioita todella isoiksi asioiksi vaikka muut niitä pieninä pitävätkin.
Vanhemmuus on näistä yksi. Minun on vaikea ottaa vastaan negatiiviseksi kokemaani palautetta tietyistä asioista, mutta silti toivon saavani tietää mikäli joku ajattelee lasten kärsivän jostakin asiasta. Vaikka voihan toki asian esittää niin monella eri tavalla. Tunnen olevani silloin maailman huonoin äiti. Varsinkin jos en voi vaikuttaa kyseiseen asiaan tai olen asialle jotakin tekemistä ja mikäli asia esitetään tieynlaisella tyylillä.
Juustoinen lohikeitto
Nyt tehtiin tällaista meillä jo usein tehtyä lohihkeittoa. Kesäisin tuoretta tilliä on hauska hakea lasten kanssa ulkoa. Samoin käytän paljon ruohosipulia. Pitäis opetella käyttämään enemmän yrttejä ja kuivaamaan niitä talveksi. Nykyään on vielä niitä istutus astioitakin joissa ne pitäis saada viihtymään talvellakin.
Tää on neljän annoksen keitto. Meillä menis tätä paljon vaikka lapset eivät kovasti välitäkkään tästä. Meidän pojalla on jokin liemetön ja kastikkeeton kausi. "En syö tuota litkua!". Ei niin kiva kommentti. Teemme kuitenkin lähes viikottain keittoja.
Eli tässä ohje juustoiseen lohikeittoon:
9dl vettä
1 kalaliemikuutio
6 perunaa
3-4 porkkanaa
300g pakastelohikuutioita (lisäksi laitan välillä muuta pakastekalaa)
1pkt voimakkaan makuista sulatejuustoa
tilliä (laitoin kuivattua)
sitruunapippuria
Kiehauta vesi ja liemikuutio. Lisää kuoritut ja paloitellut perunat ja porkkanat. Keitä 15min. Lisää kalat ja keitä vielä 10 min. Sulata juusto paloina keittoon. Mausta. Anna kiehahtaa.
Tää alkuperäinen ohje on Yhteishyvän ruokamaailma lehdestä.
Helppo ja nopea tehdä. Pitäis vaan ottaa rohkeasti eri kaloja ja koettaa niitä peratakkin.
Tää on neljän annoksen keitto. Meillä menis tätä paljon vaikka lapset eivät kovasti välitäkkään tästä. Meidän pojalla on jokin liemetön ja kastikkeeton kausi. "En syö tuota litkua!". Ei niin kiva kommentti. Teemme kuitenkin lähes viikottain keittoja.
Eli tässä ohje juustoiseen lohikeittoon:
9dl vettä
1 kalaliemikuutio
6 perunaa
3-4 porkkanaa
300g pakastelohikuutioita (lisäksi laitan välillä muuta pakastekalaa)
1pkt voimakkaan makuista sulatejuustoa
tilliä (laitoin kuivattua)
sitruunapippuria
Kiehauta vesi ja liemikuutio. Lisää kuoritut ja paloitellut perunat ja porkkanat. Keitä 15min. Lisää kalat ja keitä vielä 10 min. Sulata juusto paloina keittoon. Mausta. Anna kiehahtaa.
Tää alkuperäinen ohje on Yhteishyvän ruokamaailma lehdestä.
Helppo ja nopea tehdä. Pitäis vaan ottaa rohkeasti eri kaloja ja koettaa niitä peratakkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)