Kovasti on yritetty retkeillä ja ulkoilla. Nyt nämä ilmat eivät vain ole hirveästi suosineet meitä tai mieltä. Kuralätäkötkin ovat ihan ok, mutta se kun tuulee kylmästi ei ole kiva. Ja meillä on viikonloppuja täyttänyt kovasti nuo synttärit ja yhdet rippijuhlatkin tossa oli.
Lapsethan toki retkeilevät ympäri kämppääkin mielellään. On hauska syödä poppareita olkkarissa tai ruokaa keittiön lattialla. Sen jälkeen on vaan pidettävä pitkän aikaa ruokailu pöydässä muuten muualla syömistä toivotaan jokaiselle ruualle.
Nyt odotan innolla, kun mieheni aloittaa hoitovapaan ja minulla on lomaa 2 viikkoa vielä silloin, että saisimme paljon ulkoiltua ja retkeiltyä.
Olisi kiva joskus olla ulkosalla koko päivä tai useampi ruokailuja myöten. Kesällä se onnistuukin todella näppärästi, mutta talvella emme ole sitä tehneet.
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Ihmiskehon ihmeellisyys
Pari päivää sitten poika piirteli ihmisen sisäelimiä. Sain piirustuksen lahjaksi.
Tänään hän halusi seikkailla ihmiskehossa. "Minä tulin ulos pippelistä!", huuteli poika kovaan ääneen. Äitin korvaan se ei kuulostanut niin hyvältä.
Meillä on ollut aiemmin jo se kausi jolloin sanat; pippeli ja pylly ovat saaneet hirveän hekotuksen aikaiseksi. Nyt niistä tulee sitten jos jonkin näköistä vitsiä. En siis sanonut, että lopeta. Sillä olisin saanut taas kuulla aiheesta useamman päivän vaan yritin jutella mistä muualta ihmiskehosta poistuu jotakin. Nyt siinä seikkailussa saa jo valita poistuuko esim. nenästä, pyllystä, pippelistä vaiko korvista. En vieläkään oikein pidä leikistä, mutta ehkä parempi näin kuin se, että lapsi huutelee tyyliin: "Äiti tule jo pippeliin!".
Tänään hän halusi seikkailla ihmiskehossa. "Minä tulin ulos pippelistä!", huuteli poika kovaan ääneen. Äitin korvaan se ei kuulostanut niin hyvältä.
Meillä on ollut aiemmin jo se kausi jolloin sanat; pippeli ja pylly ovat saaneet hirveän hekotuksen aikaiseksi. Nyt niistä tulee sitten jos jonkin näköistä vitsiä. En siis sanonut, että lopeta. Sillä olisin saanut taas kuulla aiheesta useamman päivän vaan yritin jutella mistä muualta ihmiskehosta poistuu jotakin. Nyt siinä seikkailussa saa jo valita poistuuko esim. nenästä, pyllystä, pippelistä vaiko korvista. En vieläkään oikein pidä leikistä, mutta ehkä parempi näin kuin se, että lapsi huutelee tyyliin: "Äiti tule jo pippeliin!".
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Vetämätön äiti
Ihan täysin vetämätön olo. Tyttö herättelee yhä öisin todella usein. Pitäisi pitää unikoulua tai tehdä jotain, mutta ei millään jaksa. Ja nää yöt, kun muutenkin on minun heiniäni, koska mies on viikolla yöt pois. Välillä on kyllä niin puhki ettei paljon jaksaisi edes tiskailla. Lasten kanssa on kyllä pakko jaksaa touhuta, kun heillä sitä energiaa riittää.
Huomenna olisi taas kerhopäivä ja olo on niin vetämätön en jaksa edes vessaa pestä vaikka tänään piti. Tosin miehen vanhemmatkin teki parin tunnin visiitin meille ja heitä piti kahvitella. Sitten tänään käytiin viikko ostoksilla kaupassa, kun viikonlopun söi kahdet juhlat.
Mietin tuossa ääneen miten voisi tasata tätä oloa ettei olisi niin veto pois. Poika siihen fiksuna totesi "tiejyrällä!" . Toivottavasti ei ole ainut keino.
Huomenna olisi taas kerhopäivä ja olo on niin vetämätön en jaksa edes vessaa pestä vaikka tänään piti. Tosin miehen vanhemmatkin teki parin tunnin visiitin meille ja heitä piti kahvitella. Sitten tänään käytiin viikko ostoksilla kaupassa, kun viikonlopun söi kahdet juhlat.
Mietin tuossa ääneen miten voisi tasata tätä oloa ettei olisi niin veto pois. Poika siihen fiksuna totesi "tiejyrällä!" . Toivottavasti ei ole ainut keino.
Viikonloppuna juhlittiin
Viikonloppu ohi... Huh! Meidät oli kutsuttu kahtiin eri juhliin. Lauantaina oli 4v synttärit. Ja tosin vietiin vielä kummityttösellekin nimpparimuistamisia, kun ei olla ehditty kyläillä. Raekuurojen keskellä ajelimme tunnin verran synttäreille. Toki jouduimme pistäytyä välillä kaupassa etsimässä tyttöselle kevääksi takkia. Vaaleanpunainen takki lähti kaupasta mukaan. Yleensä tulee ostettua paljon lasten ulkovaatteita kirpparilta, mutta nyt kiireiden takia käytiin hyvin pikainen valinta tekemässä. Juhlissa viihdyimmekin yllättävän pitkään. Lapsilla varsinkin oli mukavaa, kun oli ikäistään seuraa. Onneksi oli aamulla ehditty saunoa ja syödä hyvin, kun synttärit olivat päivällä.
Seuraavana päivänä oli rippijuhlat tiedossa. Kivat juhlat nekin ja taas kakkua tarjolla. Kotiin ajellessa mietimme retkelle menoa. Kylmän tuulen ansiosta päätimme valita paikan johon pääsee melko lähelle nuotiorakennusta. Kotoa uudet kamppeet ja kaupasta hieman syötävää. Sitten retkeilemään. Lapset nukkuivat autossa, kun me grillasimme ja juttelimme mieheni kanssa. Onneksi se ei lapsia harmittanut vaikka heräsivät vasta lähtöhetkillä. Ulkona kävivät ja haukkasivat hieman broilerpyöryköitä. Sitten kotona kerättiin eväät peiton päälle ja pidettiin sisäpiknik. Hauskaa oli sekin. Lapset varsinkin tykkäsivät. Poika vielä hieman askarteli ja suunnitteli mitä uuteen huoneeseemme tulisi (saada käyttöön, kun on saatu uudet rappuset tehtyä). Ja sitten iltatoimet ja saduille.
Seuraavana päivänä oli rippijuhlat tiedossa. Kivat juhlat nekin ja taas kakkua tarjolla. Kotiin ajellessa mietimme retkelle menoa. Kylmän tuulen ansiosta päätimme valita paikan johon pääsee melko lähelle nuotiorakennusta. Kotoa uudet kamppeet ja kaupasta hieman syötävää. Sitten retkeilemään. Lapset nukkuivat autossa, kun me grillasimme ja juttelimme mieheni kanssa. Onneksi se ei lapsia harmittanut vaikka heräsivät vasta lähtöhetkillä. Ulkona kävivät ja haukkasivat hieman broilerpyöryköitä. Sitten kotona kerättiin eväät peiton päälle ja pidettiin sisäpiknik. Hauskaa oli sekin. Lapset varsinkin tykkäsivät. Poika vielä hieman askarteli ja suunnitteli mitä uuteen huoneeseemme tulisi (saada käyttöön, kun on saatu uudet rappuset tehtyä). Ja sitten iltatoimet ja saduille.
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Piristystä päivään!
Näin meillä välillä piristellään aamupalaleipiä. On niin paljon mukavampi syödä aamupalaa iloisten lasten kanssa. Kuka nyt voisi mutrutella, jos näet iloisen hymyn?
 |
| Neiti väritteli pahvista leikattua pääsiäismunaa. |
 |
| Tässä pientä pääsiäisaskartelujen aloittelua. Munia, tipuja ja munia. |
torstai 19. maaliskuuta 2015
Kipua!!!
Päätä särkee. Välillä helpotti, mutta nyt taas. Kipu on melko kova, mutta tänään ei ihan järjetön kun tätäkin pystyn kirjoittamaan. Pinna kiristyy helposti, kun kipu vaivaa. Ohimot, pää laki ja korvien takaa on todella kovaa kipeä sekä niska ja ylimmät selkärangan nikamat ihan törkeän jäykät.
Ihan hirveä olo, kun lapset haluaisivat tehdä jotain kivaa yhdessä ja pystyn vain piirtelemään yhdessä tai pelaamaan jotain hyvin yksin kertaista peliä. Piimäkakku jaksettiin tehdä pojan ja miehen kanssa.
Nämä ovat niitä päiviä, kun toivoisi kaikkien ymmärtävän, että en nyt jaksa!
Ihan hirveä olo, kun lapset haluaisivat tehdä jotain kivaa yhdessä ja pystyn vain piirtelemään yhdessä tai pelaamaan jotain hyvin yksin kertaista peliä. Piimäkakku jaksettiin tehdä pojan ja miehen kanssa.
Nämä ovat niitä päiviä, kun toivoisi kaikkien ymmärtävän, että en nyt jaksa!
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Sämpylöitä kehiin
Tänään tehtiin kahden hiivan verran sämpylätaikinoita. Lapset sai omat sekoitettavat taikinat ja jaksoivat vielä leipoakin. Kivaa ja sotkua oli. Lapset tykkäs, kun sai taas leipoa. Sekoittaminenkin alkaa jo sujua ilman, että taikinakulho kaatuu. Tyttönen tosin tunki sormet taikinaan. Ja molemmat innostuivat maistelemaan leivottaessa taikinaa. Hyviä sämpylöitä tuli tosin poika ei niitä huolinut syödä. Saivat sitten remppa-apulaiset ja muu sakki lämpimiä sämpylöitä.
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Helpotus?!
4v neuvolalääkärissä käynti oli tänään. Neuvolan jälkeen olemme miettineet kovasti pojan syömistä, koska neuvolassa oltiin huolissaan pojan kasvusta. Nyt lääkäri totesi, että kuukaudessa tullut hyvin pituutta ja painoa. Ei huolestuta häntä. Kasvukäyräkään ei ollut hänestä huolestuttava. Jatkakaa ihan samaan malliin oli ohje. "Hoikka poika, mutta asiat ok!"
Kuukausi onkin tässä pohdittu, että miten saadaan lisää painoa ja ruokahalua. Tunne itsellä on vaihdellut paljon siitä onko vai eikö ole huolta. Nyt siis jatketaan samoilla suunnitelmilla. Hyvä, kun neuvolassa pidetään meidän lapsien kasvusta ja kehityksestä tarkasti huolta ja saamme heti tarkempaa tarkkailua ja apua. Välillä mietityttää silti onko jopa liikaa huolehtimista. Minä ainakin helposti huolestun lasten asioista, koska he ovat minulle kaikkein tärkeimmät.
Kuukausi onkin tässä pohdittu, että miten saadaan lisää painoa ja ruokahalua. Tunne itsellä on vaihdellut paljon siitä onko vai eikö ole huolta. Nyt siis jatketaan samoilla suunnitelmilla. Hyvä, kun neuvolassa pidetään meidän lapsien kasvusta ja kehityksestä tarkasti huolta ja saamme heti tarkempaa tarkkailua ja apua. Välillä mietityttää silti onko jopa liikaa huolehtimista. Minä ainakin helposti huolestun lasten asioista, koska he ovat minulle kaikkein tärkeimmät.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Peltileipä
Meidän peltileivän ohje
2 1/2dl vehnäjauhoja
1 1/2dl kaurahiutaleita
1 pss kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
1rkl sokeria tai fariinisokeria
2 1/2dl maitoa
-Sekoita kuivat aineet keskenään
-Lisää huoneenlämpöinen maito
-Kohota melkein kaksinkertaiseksi
-Levitä taikina tasaiseksi pellille leivinpaperin päälle
-Kaurahiutaleita pintaan
- Anna vielä kohota noin 15min
-Paista alatasolla uunissa 15min. 225 asteessa
-Paloittele jäähtyneenä
2 1/2dl vehnäjauhoja
1 1/2dl kaurahiutaleita
1 pss kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
1rkl sokeria tai fariinisokeria
2 1/2dl maitoa
-Sekoita kuivat aineet keskenään
-Lisää huoneenlämpöinen maito
-Kohota melkein kaksinkertaiseksi
-Levitä taikina tasaiseksi pellille leivinpaperin päälle
-Kaurahiutaleita pintaan
- Anna vielä kohota noin 15min
-Paista alatasolla uunissa 15min. 225 asteessa
-Paloittele jäähtyneenä
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Isi töissä
Kun isi on töissä lapset hyppii pöydällä.
En tiedä syytä, mutta meillä on lököpäivä aina kun mieheni on töissä lauantaisin. Auto ei ole silloin useinkaan pihassa, joten päivä on kotoilua. Eilen oli taas sellainen päivä.
Aamulla leivottiin peltileipä, kun tajusin että eväsleivät ovat lopussa. Lapset tykkäävät peltileivästä kovasti. Mies oli ollut yön töissä joten me tehtiin leipä, puuro ja ruoka lasten kanssa. Sitten päivä meni leikkimisen ja lukemisen parissa.
Keskellä keittiön lattiaa oli "puumaja" ja illalla leikittiin piilosta pari tuntia. Koko kodin piilot tuli käytyä läpi, vaatekaappeja ja pöytää sekä kirjahyllyä myöten. Olin siis tosi rentomamma. Neiti ei vielä aivan ymmärrä piiloleikin sääntöjä, mutta on kovasti mukana ja taitava etsijä. Välillä silmät on auki ja välillä kiinni.
Eilen taas huomasi kuinka lapset eivät arkaile kotona. Neiti testaili kosketusnäyttöpuhelintani kuin tottunut tekijä. Se onkin helpompi saada käyttöön. Vanhan puhelimen näppäinlukko oli niin paljon vaikeampi avata.
Sellaista rentoutta. Paula lehmät tekivät kauppansa välipalalla ja broilerpyörykät ruualla. Rento ja hauska päivä oli. Tosin metsäretki jäi välistä, mutta toisella kertaa sitten.
En tiedä syytä, mutta meillä on lököpäivä aina kun mieheni on töissä lauantaisin. Auto ei ole silloin useinkaan pihassa, joten päivä on kotoilua. Eilen oli taas sellainen päivä.
Aamulla leivottiin peltileipä, kun tajusin että eväsleivät ovat lopussa. Lapset tykkäävät peltileivästä kovasti. Mies oli ollut yön töissä joten me tehtiin leipä, puuro ja ruoka lasten kanssa. Sitten päivä meni leikkimisen ja lukemisen parissa.
Keskellä keittiön lattiaa oli "puumaja" ja illalla leikittiin piilosta pari tuntia. Koko kodin piilot tuli käytyä läpi, vaatekaappeja ja pöytää sekä kirjahyllyä myöten. Olin siis tosi rentomamma. Neiti ei vielä aivan ymmärrä piiloleikin sääntöjä, mutta on kovasti mukana ja taitava etsijä. Välillä silmät on auki ja välillä kiinni.
Eilen taas huomasi kuinka lapset eivät arkaile kotona. Neiti testaili kosketusnäyttöpuhelintani kuin tottunut tekijä. Se onkin helpompi saada käyttöön. Vanhan puhelimen näppäinlukko oli niin paljon vaikeampi avata.
Sellaista rentoutta. Paula lehmät tekivät kauppansa välipalalla ja broilerpyörykät ruualla. Rento ja hauska päivä oli. Tosin metsäretki jäi välistä, mutta toisella kertaa sitten.
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Uusia ja vanhoja kirjoja
Meidän kirjastossa on ihana kirjojen ja lehtien kierrätyspiste josta saa hakea ja johon saa viedä kirjoja ja lehtiä. Aluksi oli vain lehtien kierrätykseen kori, mutta nyt on saatu oikein hylly. Itse tykkään kyllä kovasti tuosta, kun rakastan kirjoja ja kierrätystä. Aivan mahtava juttu, kun se vielä toimii melko hyvin. Ei tarvitse miettiä mihin ne veisi. Ja saa vielä otettua uusia jos on jotain kiinnostavaa. Me kyllä tsekkaamme tuon pisteen aina, kun käymme kirjastossa. Tuolla on taas muutama lehti ja yksi kirja odottamassa seuraavaa käyntiä. Toivottavasti saavat hyvät kodit :)
Harmittaa, kun jotkut heittävät hyviä lehtiä ja kirjoja joko paperinkeräyspisteeseen (tietty myös hyvä vaihtoehto) tai jopa roskiin. Parempaan kierrätykseenhän ne menevät jos mahdollisimman moni saa niistä iloa.
Harmittaa, kun jotkut heittävät hyviä lehtiä ja kirjoja joko paperinkeräyspisteeseen (tietty myös hyvä vaihtoehto) tai jopa roskiin. Parempaan kierrätykseenhän ne menevät jos mahdollisimman moni saa niistä iloa.
sydäntautiriski
Super-liiton uusimmassa lehdessä oli ikävä tutkimustulos eli vaikka liikkuisi säännöllisesti niin silti pitkät fyysisesti liikkumatta oltavat tauot lisäävät sydäntautiriskiä.
Onneksi nyt kun on kotona lasten kanssa tulee liikuttua jatkuvasti jopa yöllä. Ei vaan taida toi pätkittäinen uni kuitenkaan olla hyväksi.
Toisinaan meillä on ihan hassuja ja todella levottomia öitä. Mieheni käy syömässä ja vessassa sekä mahdollisesti katsomassa telkkaria, koska on työnsä takia tottunut olemaan hereillä yöt. Itse taas en saa aina unta ja hiippailen tietokoneelle, syömään tai vessaan. Neiti myös heräilee paljon. Poika on onneksi nykyään aika hyvä nukkumaan vaikka muut liikkuvat kuin päivällä (pimeässä tosin).
Onneksi nyt kun on kotona lasten kanssa tulee liikuttua jatkuvasti jopa yöllä. Ei vaan taida toi pätkittäinen uni kuitenkaan olla hyväksi.
Toisinaan meillä on ihan hassuja ja todella levottomia öitä. Mieheni käy syömässä ja vessassa sekä mahdollisesti katsomassa telkkaria, koska on työnsä takia tottunut olemaan hereillä yöt. Itse taas en saa aina unta ja hiippailen tietokoneelle, syömään tai vessaan. Neiti myös heräilee paljon. Poika on onneksi nykyään aika hyvä nukkumaan vaikka muut liikkuvat kuin päivällä (pimeässä tosin).
Gluteeniton pumpulikakku
Gluteeniton pumpulikakku
3 munaa
3dl sokeria
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
4dl perunajauhoja
250g voita (laktoositonta ?)
-Voitele kuivakakkuvuoka todella hyvin (jää tosi helposti kiinni)
-Uuni 180 astetta
-Munat ja sokerit vatkataan vaahdoksi
-Kääntele joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet
-Sulata ja kiehauta voi ja lisää se heti taikinaan.
-Paista keskitasolla noin 50 min.
3 munaa
3dl sokeria
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
4dl perunajauhoja
250g voita (laktoositonta ?)
-Voitele kuivakakkuvuoka todella hyvin (jää tosi helposti kiinni)
-Uuni 180 astetta
-Munat ja sokerit vatkataan vaahdoksi
-Kääntele joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet
-Sulata ja kiehauta voi ja lisää se heti taikinaan.
-Paista keskitasolla noin 50 min.
Lisää voitosta...
Pojasta ja pikku neidistäkin on jo paljon apua. Poika auttoi leipomaan kakun ja ropsua. Neiti sitten tyhjensi mun kanssa pesukoneen.
Käytiin me toki tänään kirjastossakin taas. Pitkiä ja kuvattomia unisatuja oli toiveissa. Saa nähdä onko mieluisia.
Eilen tosiaan vierailtiin kuntosalilla. Ihme homma, kun ei noita lahjakortteja todellakaan saatu käteen vaan nyt odotellaan millaisia vuoroja mulla on töissä pystymmekö käymään edes kerran viikossa tai kaksi kuntosalilla. Siis kausikorttiahan tämä ihanasti mahtavaa kuntosalia esitellyt mies tarjosi. Bodybalancea ja spinningiä sekä kahvakuulaa hän suositteli kuntosaliharjoittelun rinnalle sekä lapsille olisi tarjolla oma jumppa. Olisi aivan mahtavaa, mutta hurjan kallista. Vielä kalliimpaa kuin luulin. Kotihoidontuesta ja yhdestä palkasta otettavaksi aika sievoinen summa. Mietintään meni...
Meillä on muutes vaan yx auto joten se pitäisi ainakin hyvin suunnitella että salille pääsisi. Etenkin kun on opiskelut vielä haaveissa ja mulla se olisi hieman kauempana. Vaikka uskon hieman siihen, että sen kaiken saa mitä todella haluaa ja minkä eteen on valmis tekemään töitä ja luopumaan jostain muusta.
Käytiin me toki tänään kirjastossakin taas. Pitkiä ja kuvattomia unisatuja oli toiveissa. Saa nähdä onko mieluisia.
Eilen tosiaan vierailtiin kuntosalilla. Ihme homma, kun ei noita lahjakortteja todellakaan saatu käteen vaan nyt odotellaan millaisia vuoroja mulla on töissä pystymmekö käymään edes kerran viikossa tai kaksi kuntosalilla. Siis kausikorttiahan tämä ihanasti mahtavaa kuntosalia esitellyt mies tarjosi. Bodybalancea ja spinningiä sekä kahvakuulaa hän suositteli kuntosaliharjoittelun rinnalle sekä lapsille olisi tarjolla oma jumppa. Olisi aivan mahtavaa, mutta hurjan kallista. Vielä kalliimpaa kuin luulin. Kotihoidontuesta ja yhdestä palkasta otettavaksi aika sievoinen summa. Mietintään meni...
Meillä on muutes vaan yx auto joten se pitäisi ainakin hyvin suunnitella että salille pääsisi. Etenkin kun on opiskelut vielä haaveissa ja mulla se olisi hieman kauempana. Vaikka uskon hieman siihen, että sen kaiken saa mitä todella haluaa ja minkä eteen on valmis tekemään töitä ja luopumaan jostain muusta.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Voitin arvonnassa...
Jes! Arvontavoitto. Omaa aikaa ja silleen...
No muutaman päivän päästä miehelleni ilmoitettiin samaisesta voitosta. Olimmekohan ainoat osallistujat vai oliko tosiaan niin hyvä tsäkä. Voitimme siis lahjakortit erääseen kuntosaliin.
Nyt olisi tarkoitus mennä sinne tutustumaan. 25euroa tuntui pieneltä summalta kuntosalilla (en nyt sit muuten valita). Katsoimme tossa mitä sillä mahtaisi saada ja ajatukseni osui luultavasti oikeaan eli ehkä yhdellä tai kahdelle tunnille voisi olla mahdollista päästä, mutta kattoo nyt. Hienoahan se toki on sekin, koska eipä täältä kotoa sinne tuu lähdettyä vaan kuntoa on pidetty yllä lähimaastossa oman viitsimisen mukaan.
Saa olla hyvä esittelijä ja hyvät tunnit jos saavat meidät koukutettua kyseiseen kuntosaliin :) Tästä nyt kuitenkin on puolen tunnin matka suuntaansa ja kaksi lasta pitää saada hoitoon siksi aikaa.
No muutaman päivän päästä miehelleni ilmoitettiin samaisesta voitosta. Olimmekohan ainoat osallistujat vai oliko tosiaan niin hyvä tsäkä. Voitimme siis lahjakortit erääseen kuntosaliin.
Nyt olisi tarkoitus mennä sinne tutustumaan. 25euroa tuntui pieneltä summalta kuntosalilla (en nyt sit muuten valita). Katsoimme tossa mitä sillä mahtaisi saada ja ajatukseni osui luultavasti oikeaan eli ehkä yhdellä tai kahdelle tunnille voisi olla mahdollista päästä, mutta kattoo nyt. Hienoahan se toki on sekin, koska eipä täältä kotoa sinne tuu lähdettyä vaan kuntoa on pidetty yllä lähimaastossa oman viitsimisen mukaan.
Saa olla hyvä esittelijä ja hyvät tunnit jos saavat meidät koukutettua kyseiseen kuntosaliin :) Tästä nyt kuitenkin on puolen tunnin matka suuntaansa ja kaksi lasta pitää saada hoitoon siksi aikaa.
Ajatuksen edellä.
Kaupassa käydessä nappasin mukaani tuon K-kaupan ilmaisen ruokaohjelehtisen. Sitä selailin autossa innoissani josko jotain uutta löytyisi. Siellä olikin hyvin tänne laittamaani banaanitikkuohjetta vastaava ohje. Banaanit vain olivat grillitikuissa niin kuin tässä kotosalla pohdimmekin että niissä ne varmasti paremmin pysyvätkin.
Reissusta selvitty :)
Kyllä se vaan välillä onkin toi lasten kanssa reissaaminen...
Aamupäivällä lähdettiin ajelemaan. Aika rattoisasti meni alku. Sitten sen ensimmäisen puolen tunnin jälkeen poika kysyi että onko vielä pitkä matka. Kurja siinä vaiheessa vastata; "On tässä vielä neljän pikkukakkosen kestävä matka.
Oltiin lainattu kirjastosta kirjoja ja cd-levyjä eli oli satuja ja musiikkia cd:ltä ja katselukirjoja, luettavia kirjoja sekä sellainen kirja jossa etsittiin eri asioita aukeaman kokoisista kuvista (=piilokuvakirja). Lisäksi oli tarinakortit, naposteltavaa ja muutama lelu.
Muutaman happihyppy/wc/kuskin vaihto/evästauon pidimme. Takaisin tullessa pysähtymiset eivät olleet niin mieluisia, kun oli jo pimeä. Takaisin tullessa toki söimme Tampereen keskustassa ABC:llä. Vesimeloni, pizza ja kasvikset maistuivat lapsille kovasti siinä vaiheessa vaikka lähtiessä olikin syöty.
Hienoisia väsymyskitinöitä lukuunottamatta matka meni aika hyvillä mielin.
"Pelasimme" matkapelejä välillä... Keksimme mm.
-eläimistä lauluja -jokainen vuorollaan hihkaisi jonkin eläimen josta kaikki saivat miettiä mikä laulu putkahtaa ensimmäisenä mieleen.
-Laiva on lastattu
-Kuka näkee ensimmäisenä esim. vihreää...
Pojalla riitti kyllä ehdottomasti pisimpään mielenkiinto näihin leikkeihin ja pikku neiti nautti lauluista.
Päiväunet eivät kyllä aivan osuneet luulemiini ajankohtiin. Neiti nukkui mennessä tunnin ennen kuin olimme perillä ja takaisin tullessa loppumatkasta poikakin nukkui vähän aikaa ja tyttönen pariinkin kertaan.
Ohjelmatoimistona saa välillä toimia, kun matkaan meni taukoineen yhteen suuntaan noin 5-6 tuntia. Kesällä pidämme innokkaammin taukoja, kun juodaan enemmän ja on kuuma sekä leikkikenttiä voi hyödyntää paremmin ja usein silloin on loma-aika jolloin aikaa on enempi.
Aamupäivällä lähdettiin ajelemaan. Aika rattoisasti meni alku. Sitten sen ensimmäisen puolen tunnin jälkeen poika kysyi että onko vielä pitkä matka. Kurja siinä vaiheessa vastata; "On tässä vielä neljän pikkukakkosen kestävä matka.
Oltiin lainattu kirjastosta kirjoja ja cd-levyjä eli oli satuja ja musiikkia cd:ltä ja katselukirjoja, luettavia kirjoja sekä sellainen kirja jossa etsittiin eri asioita aukeaman kokoisista kuvista (=piilokuvakirja). Lisäksi oli tarinakortit, naposteltavaa ja muutama lelu.
Muutaman happihyppy/wc/kuskin vaihto/evästauon pidimme. Takaisin tullessa pysähtymiset eivät olleet niin mieluisia, kun oli jo pimeä. Takaisin tullessa toki söimme Tampereen keskustassa ABC:llä. Vesimeloni, pizza ja kasvikset maistuivat lapsille kovasti siinä vaiheessa vaikka lähtiessä olikin syöty.
Hienoisia väsymyskitinöitä lukuunottamatta matka meni aika hyvillä mielin.
"Pelasimme" matkapelejä välillä... Keksimme mm.
-eläimistä lauluja -jokainen vuorollaan hihkaisi jonkin eläimen josta kaikki saivat miettiä mikä laulu putkahtaa ensimmäisenä mieleen.
-Laiva on lastattu
-Kuka näkee ensimmäisenä esim. vihreää...
Pojalla riitti kyllä ehdottomasti pisimpään mielenkiinto näihin leikkeihin ja pikku neiti nautti lauluista.
Päiväunet eivät kyllä aivan osuneet luulemiini ajankohtiin. Neiti nukkui mennessä tunnin ennen kuin olimme perillä ja takaisin tullessa loppumatkasta poikakin nukkui vähän aikaa ja tyttönen pariinkin kertaan.
Ohjelmatoimistona saa välillä toimia, kun matkaan meni taukoineen yhteen suuntaan noin 5-6 tuntia. Kesällä pidämme innokkaammin taukoja, kun juodaan enemmän ja on kuuma sekä leikkikenttiä voi hyödyntää paremmin ja usein silloin on loma-aika jolloin aikaa on enempi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)