Uusi vuosi

Hyvää uutta vuotta!!!!
Meillä ei asu kovia uuden vuoden juhlijoita, mutta valvojia kyllä. Leffaa ja herkkuja sekä valvomista on miedän yöksi tiedossa. Tosin täältä näkyy ikkunasta monien raketit, kun pitkälle tosta makkarin ikkunalta on peltoa. Että jonkin verran niitä vilkuillaan. Viime vuonna poikaa ei kiinnostanut yhtään.

Herkuteltiin jo lasten lemppari ruuilla. Nyt vielä hedelmiä, karkkia, nakkia, perunasalaattia, sipsiä ja dippiä sekä dipattavia kasviksia. Nautitaan!

Mies saapuu joskus yöllä (ensi vuonna) töistä. Ennen se oli kurjaa, mutta nyt tämä on yksi ilta muiden joukossa vaikkakin extra hemmottelulla ja herkuilla.

-Rauhallinen ilta-Herkut- Lapset-Kauniita raketteja taivaalla-

Mikäköhän vaivaa?

Mieli on maassa välillä...

En tiedä johtuuko se tulevasta töihin paluusta vai mikä on. Tunnen itseni vaan niin huonoksi ja osaamattomaksi.Tosin muutama ihminen mun elämässä on tehnyt kovasti töitä sen eteen että minulla olisi juuri tuo tunne. Kaikkia kehuja epäilen kovasti. Ajattelen jonkun sanovan niin vain tehdäkseen mieliksi. Nyt tuntuu siltä ettei kukaan pidä minusta.

Kovasti mietin osaanko tehdä työtäni ja kaikkea muutakin osaamistani epäilen jatkuvasti. Ehkä tämä on ikä-, ammatti- tai muu kriisi tai sitten jotain muuta.

Ei ole kiva olla mieli maassa, kun se aiheuttaa minussa kiukkuisuutta, väsymystä ja vetäytymistä.

Tähän päätteeksi on vaikea ajatella tänne kolmea iloista asiaa.

-Joulun kiireet ohi-Lapset-Sadut-

Lasten puuhailua...

Lelut on testailtu useaan otteeseen. Lapset saivat myös vihot. Poika on piirtänyt vihkonsa kohta täyteen. Mielikuvitusta riittää kovasti ja huomaa ihan selvästi, että puolessa vuodessa on taidot kehittyneet huimasti. Tarpeeseen tulivat vihko ja paperit. Sen verran paljon tulee tuotoksia. Tyttönenkin on piirrellyt vihkoon ja näyttää kovasti keskittyvän tekemiseensä ja tarkkailee tietysti isoveljen tekemisiä. Puolitoista vuotta sitten tuo pieni neiti vasta syntyi ja nyt jo selittelee piirustuksistaan missä on "tonttu" tai "iti" tai "äiti". Isoveli on jostain syystä "titi". Kai se johtuu isoveljen kaksitavuisesta nimestä. Näin minä olen ainakin päätellyt. Pojalla osasta kuvista tulee pitkiäkin tarinoita ja satuja. Saapa nähdä alkaako hän kirjoittamaan satuja vai onko tämä vain väliaikaista. "Minusta tulee junankuljettaja!" hän tosin sanoo aina kun joku ääneen miettii alkaako hän isonakin kirjoittamaan tarinoita.

-Lapset-Luonto-Kierrätys-

Arki alkaa?

Muutama päivä joulun jälkeen meillä on ollut lepäilyä ja vieraita. Maanantaina mieheni palasi sitten jo töihin ja arki palasi kotiin. Eilenkin toki kävi vielä mieheni sisko ja hänen miehensä useamman tunnin ajomatkan takaa sekä samalla mieheni vanhemmat. Eli oikeastaan tänään oli eka ns arkipäivä.

Kun tyttönen otti päikkärit ja me muut pelailtiin The magic tower -peliä ( joka löytyi alennusmyynneistä, kun pyörähdimme yhdessä kaupassa). Poika oli yllättävän taitava tuossa pelissä. Muistipeli on hieman tuonut hankaluuksia ja aiheuttanut kiukkua, joten luulimme että peli joutuisi piankin jäähylle. Ihan kiva peli ja tuntuu jännittävän poikaa. Useamman kierroksen jälkeen meistä vanhemmista peli alkoi hieman maistua puulta. Etupäässähän tuo on lapsille suunnattu peli. Vähän tuon tornin kestävyys mietityttää. Toivotaan, että kestää!!!

Tänään iloitsimme lumesta ja pihaan tuli mm. pari hevosta, lumiukko kissoineen sekä isoja harakan munia. Poika sanoo fasaanin jälkiä harakan jäljiksi ja siksi kai munistakin tuli juuri harakan munia.

Vieläkin riitti ruuaksi lihaa ja muusia. Jo neljännen kerran. Kaikkia lisukkeita on ollut niin paljon.

-Lumi -Lumiukot -Valoa hämärässä-

Ikuisesti sairas

Muutama vuosi takaperin luulin sairastavani astmaa. Hengenahdistusta. Lääkärit pistivät moniin testeihinn ja näytti kovasti, että astma olisi, mutta lääkkeet (edes voimakkaimmat) eivät auttaneet. Useampi lääkäri tutki minua. Juttelin asiasta siskoni kanssa. Ja siskoni oli siitä puhunut tädilleni joka oli ehdottanut että kysyisin voisinko saada verikokeet joilla testataan suvussani olevaa lihasrappeumatautia. Lääkäri suostui heti. Varmaan helpotti, koska kukaan lääkäreistä ei tiennyt mikä minulla olisi.

Itse olin ihan varma siinä vaiheessa, että sitä se on. Olihan minulla aina ollut nuo oireet jotka viittasivat kyseiseen sairauteen.  Ja sitä se oli. Sairaus ei ole hirveästi vaikuttanut elämääni. Pahin asia mikä vaikutus siitä voi olla että se periytyy 50% todennäköisyydellä. Minun maailmani romahti, koska sairaus voi aiheuttaa synnynnäisenä muotona kehitysvammaisuutta. Meillä on molemmilta lapsilta otettu testi lapsivedestä. Toisen lapsen kohdalla olin ihan varma, että hänellä se on ja mietin jo kuinka täällä pääsee liikkumaan pyörätuolilla jne. Onneksi sitä hänellä ei ollut. Meillä on ollut toive suurperheestä, mutta en tiedä olenko siihen kuitenkaan valmis, koska lapsilla on riski saada sairaus joko pahana tai lievempänä versiona. Tunnen, että olisin ahne jos haluaisin kolmannen lapsen ja hän olisi sairas. Enkö voisi olla vain onnellinen näistä kahdesta terveestä lapsesta.

Työpaikkakin meinasi mennä sivusuun kun työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa työhön soveltuvuuspapereita. Vaikka minulla ei pitäisi olla ongelmia työnteossa, kun korkeintaan hieman ennen eläkeikää. Ja voin joutua varhaiseläkkeelle, mutta voiko tuotakaan kukaan varmaksi sanoa että pystyy töitä tekemään eläkeikään asti. No sain kuitenkin paperit ja pääsin nauttimaan vakituisesta ja mieluisesta työstä. Pidän siis kovasti työstäni. Palkkani on kohtuu huono, mutta kyllä sillä nyt on pärjätty.

Jokainen sairauteen liittyvä oire aina pelästyttää ja muistuttaa sairaudesta, mutta niiden kanssa pärjää.
Tämä sairaus ei koskaan parane, mutta ihmiset pärjää pahempienkin juttujen kanssa miksi minä en pärjäisi tämän kanssa ja minulla on ihana perhe.

-Jalkakipu parani-Eilen oli kivoja vieraita- Lapset ja mieheni ovat ihan huippuja-

Jouluaatto

Aattomme alkoi melko normaaleissa merkeissä. Mieheni lähti kauppaan, viime hetken ostoksia tekemään. Minä laitoin haudutuskattilaan riisipuuron tulemaan ja valmistelin saunaa.

Lapset heräsivät avaamaan joulukalenterin luukkuja. Ja saivat heti etsiä tontunpaketit. Tonttu Toffeen kirje löytyi pöydältä ja se luettiin.

Riisipuuroa mansikoilla ja sitten saunaan. Kokista saunajuomaksi. Sitten koittikin aika lähteä syömään lasten isovanhemmille. Kotona kävimme valmistelemassa iltaa ja tyttönen otti päikkärit. Joulupukin näimme jo matkalla kotiin ja se vaikutti poikaan kovasti.

Kohta olikin jo kiire takaisin isovanhemmille, koska pukki oli soitellut tulevansa etuajassa (tilauspukki). Pukki oli hiljainen, mutta hoiti asiansa. Paketit availtiin sekä juotiin joulukahvit.

Kotona odotti vielä paketteja, joita emme olleet lähteneet kuljettelemaan edestakas. Itse olimme ostaneet lapsille vain yhdet hieman kalliimmat lahjat ja toisillemme vain pienellä summalla. Lahjoja tuli silti valtavasti. Mietimme monesti pitäisikö lapsille ostaa enemmän, mutta lopulta olimme tyytyväisiä tähän ratkaisuun, kun leluja oli taas paljon tullut lisää. Lisäksi toki laitoimme lasten tileille lisäksi rahaa.

Illalla nautimme rauhasta ja ruuasta sekä lahjoista. Ja meillä meni vasta illalla oma kinkku uuniin.

Sellainen jouluaatto meillä oli, ilman kovia panikointeja.

Eilen aamulla toki jouduimme vielä soittelemaan viimeisen lahjan perään. Olimme tilanneet isovanhemmille lasten valokuvasta taulun. Meille piti tulla ilmoitus, koska taulu olisi valmis (ja luvattiin sen ehtivän jouluksi). Koska mitään ei kuulunut oli soiteltava itse, onko taulu valmis. Onneksi saimme viimeisenkin lahjan pakettiin. Taulu oli tarkoitus tilata netistä, mutta emme uskaltaneet koska esikatselussa kuvassa oli raitoja. Halusimme pelata varman päälle ja tilasimme taulun sitten muualta.

-Melkein kaikki meni niin kuin piti- Lapset olivat iloisia- Saamani lahjat olivat mieluisia-

Ps. Mieheltäni sain tosi kivoja ja yllättäviäkin lahjoja ;)

24.luukku

Tonttu oli tuonut pienet paketit. Aattoaamun puuhaa. Tyttö sai sellaiset kuutiot joista kuuluu ääni kun oikeat eläimen puoliskat yhdistyvät ja poika sai ritarivärityskirjan.

Lisäksi tonttu pyysi hieman valoa ulos ja sai kynttilöitä. Tarkoitus oli tehdä aamusella lyhty pihalle, mutta kiire oli jo muutenkin.

23.luukku

Kirje löytyi tytön auton istuimelta, kun lähdimme hakemaan koevedoksia valokuvaajalta. Kirjeen oli kirjoittanut tonttu. Hän oli pyytänyt apua metsän joulujuhlaa varten. Tarvittiin soittimia mitä saisi metsästä.

Välillä kävimme kaupassa ja syömässä sekä tyttönen nukkui päikkärit. Sitten me lähdimme metsään kera heijastinliivien, taskulamppujen ja otsalampun. Matka tietä pitkin ei ole pitkä, mutta katuvaloja tai naapurin valoja sinne ei näy niin siellä on todellakin säkkipimeää.

Lapsista oli ihanaa, kun saivat uudet heijastinliivit. Poika päätti toivoa joulupukilta vielä heijastinta. Ja soittelu oli mieluisaa. Poika totesi, että keijut varmaan tykkäävät hiljaisemmista soittimista ja tontut kovaäänisistä.

-Koevedoksissa monia kivoja kuvia-Hieman tullut joulufiilistä-mukava metsäretki lasten kanssa-

Kuusi

Koristeet vintis ja kiire niin kuuseen päätyivät juuttinarulla ripustetut joulukortit. Lapset laittoivat kortit niin kuin halusivat.

1v kuva

Meidän (tänään 1 1/2v) tyttönen oli 1v kuvassa. Aivan ihana tuo mies kuvaaja, kun on saanut meidän ujostelevista lapsista mahtavat 1 1/2v kuvat.

Lähdettiin taas asenteella, että kunhan kuva saadaa jossa ei itketä niin hyvä. Molemmista lapsista on löytynyt hieman erikoiset kuvat. Pojasta on valittuna kuva jossa hän nostaa kättä ja nyt tytöstä on ainakin sellainen kuva jossa on sormi suussa.

Meillä on ollut melko normaalit vaatteet eikä mitään ajatusta miten tai millä tuolilla tms... Eilen minulta kysyttiin millaisen mekon laitan tytölle. Enpä vielä tiennyt. Piti vielä illalla katsoa vaatteita jotka sovitettiin vasta aamulla. Onneksi mekko mahtui. Vielä kuvauspaikalla päätimme kuvaajan ideasta jättää sukkikset pois.

Oli se vaan niin jännää... Neiti itkeskeli mennessä. Lisäksi hän vierastaa. Onneksi saimme rauhassa hieman tutustua paikkaan ja sitten räpsittiin kuvat.

Neiti valitsi rakkaista leluistaan (joita otettiin 3 mukaan) pienen Ikean ketun.

Isoveli antoi hyvät ohjeet; "Laita tellainen hattu ilme jonka haluat!" ja "Laita molemmat tuupielet ylöt päin."

21. ja 22. luukku

Eilinen oli todella kiireinen joten eilen ei löytynyt kirjettä eikä edes lapset ehtineet kaivata kirjettä.

Tänään sitten ulkoilimme ja etsimme talitintti Tintin vieraita ja eläinten jälkiä. Kivaa hommaa, lapset tykkäsivät.

20.luukku

Joulu lähestyy ja jännitys lisääntyy. Lapset olivat melko levottomia tänään. Paljon onkin ollut touhua.

Oli vieraita, käytiin kylässä ja kaupassa. Ehkä hieman liikaakin toimintaa yhdelle päivälle. Kaikki vaan tuntuu kasaantuvan viikonlopuille.

Kalenterista tuli sudelta kirje, joka sisälti ohjeen sulje silmät ja kuuntele satu! Minulla oli mielessä aistisatu jossa olisi käytössä kaikki muut aistit paitsi näkö. Ei todellakaan onnistunut niin hyvin kuin ajattelin. Olisi ehkä saanut olla katsottavaakin, kun lapset olivat niin levottomia.

19.luukku

Hämähäkki oli kirjoittanut kirjeen selvästi kiireellä vai oliko hämähäkin vaikea kirjoittaa. No kirje oli lyhyt. Mikä tekee sinut iloiseksi -kysymys luki kirjeessä. Kuvasta tiesimme, että sen oli kirjoittanut hämähäkki.

Teimme isot hämähäkin seitit johon piirtelimme mikä meistä tekee onnellisia. Aloitimme jäätelöstä ja lopuksi mieleen tuli niitä suuria asioita kuten rakkaus, terveys jne..

Minä piirtelin kuviani seitin rakoihin. Poika piirteli seitin päälle. Lopuksi selvisi, että poika ajatteli niin hämähäkinkin saavan hyönteiset kiinni siis vasta hyönteisten tarttuessa seittiin. Tottahan tuo! Jotenkin se vaivasi minua ja piirsin sydämiä seitin lankoihin. Se oli sitten minun ajatukseni asiasta. Tyttönen piirsi yhden vihreän asian ja sitten se oli valmis ja piti saada jo seinälle. Siellä ne muistuttavat meitä iloisista asioista.

-lapsien kekselijäisyys-lasten ajattelumalli- YHDESSÄ (koko perhe) katsottu joulukalenteri-

Piparit pipariksi

Pipareja on nyt leivottu kahdesti. Ekat syötiin jo ajat sitten.

Tänään oli koristelun vuoro. Tein suoralta kädeltä talon osat. No ne olivat hieman vinot, mutta olisivat varmaan käyneet mikäli olisin tehnyt pikeeristäni hieman paksumpaa. Teinhän tuonkin omasta muistista 1 1/2 dl tomusokeria ja kaksi valkuaista sekaisin ja muutaman minuutin sekoitus. 2dl tomusokeria ja pari tippaa sitruunamehua ja sitten pitkä sekoitus. Eipä riittänyt vaan osat eivät pysyneet yhdessä. Laitoin ne tuettuna kuivumaan, mutta eihän kaikki voi mennä niin kun haluaa eli romahti.

Koristelimme sitten lasten kanssa pipareja. Pikeeriä, ranskanpastilleja ja m&m rakeita. Kauniita tuli ja pikku neiti oli ihan kuorrutteessa. Eniten harmittaa, kun äidin hermoja hieman kiristi pipariksi mennyt piparitalo. Ensi vuonna sitten. Laitankin seuraavaksi kilon tomusokeria ;) Onneksi talon osat maistuivat koristeltuina. Toki tuon olisi saanut kasaan vielä esim. sulatetulla sokerilla, mutta eipä kiristelty hermoja enempää.


-Piparit olivat hyviä-saatiin pieni pakkanen jääkoristeille-sain vaihdossa lapselle kivat kengät-

18.luukku

Metsän eläimet kaipasivat koristeita.

Teemme jää koristeita. Lautaselle laitetaan vettä ja koristeita. Voi laittaa toki väriäkin. Tehdään tällä kerralla roikkuvat koristeet. Toivottavasti muistetaan jäädyttää lankakin kiinni niin saadaan ripustettua.

Tehdään nyt tämä, kun viimein saatiin edes vähän pakkasta etteivät heti sula.

Meillä tulee: foliokoristeita ja pihlajanmarjoja. Kukkia ja lehtiä unohdin kuivattaa tätä varten. Hienohan olisi, jos kaikki koristeet olisivat luonnosta niin ei tarvitsisi huolehtia sulamisen jälkeen koristeita pois.

Lapset odottavat innolla koristeiden tekoa.

Mieltä painaa...

Joulumieleni on aivan hukassa. On vissiin syytä listata asiat joista joulumieli tulee; hyvä ruoka, oma perhe, rauha, jouluohjelmat, herkut, jännityksen kutkutus, tuoksut, salaisuudet, antaminen, auttaminen ja tekeminen. Ehkä hieman ristiriidassa keskenään, mutta minulle ainakin nuo asiat tuovat joulun, yleensä.

Nyt olen jotenkin levoton... Hieman stressaa ja huolestuttaa tuleva. Keväällä menen takaisin töihin ja alan olemaan perheen "pääelättäjä" kun mieheni jää hoitovapaalle. Ja sitä ennemmin olisi järjestettävä tämä joulu ja pojalle synttärit. Vaikka en haluaisi myöntää raha ja oma pärjääminen huolestuttavat eniten. Miten taas jaksan aamuherätyksiä? Osaanko työtäni vielä? Hyväksytäänkö minut? Osaanko olla hermostumatta rahan vähyydestä? Ja niin monta avointa kysymystä!

Osaisinpa nauttia ja keskittyä vain tähän hetkeen! No taas pääsen aiheeseen... Eli olisi osattava nauttia ja olla ilman turhaa stressiä.

Oon välillä ihan hirveä huolehtija. Oonhan jo tietenkin pohtinut sitäkin miten pärjäämme, kun lapset muuttavat kotoa. Sitähän kun onkin tarpeen huolehtia jos lapset ovat kohta 4 ja nuorempi 1 1/2 vuotta. Tuosta kun pääsisi eroon ettei aina tarvitsisi elää kaikkea valmiiksi. Hulluahan tämä on mutta en voi sille mitään. En tiedä onko tämä enemmän opittua vai luonteenpiirre. Oli kumpi vain haluan siitä eroon.

Katselin vain elämää sarjaa ja nautin ihan täysillä, kun seurasin kuinka Ela oli yhtä hymyä koko ajan. Samoin oma tyttäreni on usein yhtä hymyä ja siihen haluan oppia. Ei maailma voi olla niin negatiivinen ja stressaava paikka enkä missään tapauksessa halua siirtää tätä lapsilleni. Teko hymy ja hyväntuulisuus paistaa läpi joten sen olen jo unohtanut. Haluan tuntea edes välillä sitä huolettomuutta ja hyvää oloa joka paistaa iloisista ihmisistä.

Tässä siis syy miksi joulumieli on hukassa. Se on kadonnut johonkin kaiken tämän itselleni kasaaman huolimassan taakse.

Teenpä niin että kirjoittaessani tänne seuraavaksi on myös kirjoitettava aina loppuun kolme hyvää asiaa mitä on ollut/tapahtunut viimeisen kirjoituksen jälkeen. Tai miten vain mutta 3 hyvää asiaa siis tulossa.


-Lapset-piparit leivottu-joulukalenterin katsominen lasten kanssa-

17.luukku

Hiirulainen kyseli miten häntä syövät eläimet liikkuvat ja ääntelevät. Sekä mitä muuta ne syövät niin voi antaa sellaista joululahjaksi ettei tarvi pelätä jouluna noita eläimiä

Askartelua

Teimme pojan kanssa askartelua... Aloitimme askartelemaan aiemmin pojan piirtämään ilmapallokuvaan jossa seikkaili paperilla yksinäinen väritön ilmapallo. Siihen lisäilimme vanhempaan askarteluun keräämiämme sinisiä paperin palasia ja poika haki tikkarien paperit jostain kätköstä. Eli kuvassa on pilviä, leijoja, helikopteri ja ilmapalloja.

Pojalta on lupa julkaisuun :)

Iloa pienestä

Vuoden ajan olen itse opetellut olemaan positiivisempi. Perusnegatiiviselle ihmiselle se on ollut supervaikeaa. Sen taidon vielä kun saisin siirretyksi eteenpäin.

Viimeksi kun olin todella onnellinen jostakin ostamiseen liittyvästä oli se kun saimme ostettua pyykinkuivaustelineen. Eilen koin suurta riemua nähdessäni lapseni iloisena kirpparilta saamistaan leluista. Tytölle ostin nuken ja pojalle lelukitaran. Molemmilla on leikitty kovasti. Näitä on nyt ehditty toivoakin jonkin aikaa. Poika halusi kitaraa jo viime jouluna ja tyttärelle on pitänyt ostaa nukke jo kohta puoli vuotta. Lelut olivat hyvässä kunnossa ja kierrätetty.

Kerron lisää onnellisuus asioita myöhemmin... Nämähän nyt liittyivät materiaaliin, joka ei ihan ollut ideani kun mietin positiivisuutta, mutta tulipa nyt mainittua nekin

16.luukku

Karhujen kirje oli postilaatikossa ja sisälsi kiitoskirjeen sekä pienet yllärit lapsille.

Halu opettaa lapset kiitollisiksi siitä mitä on ja olemaan onnellisia kaikesta saamastaan nousi eilen jotenkin todella voimakkaasti mieleen niinpä "karhuäiti" alkoi kirjoittamaan lapsille kirjettä.

Tonnikalamuusi

Tarkoitus oli tehdä tonnikalamuusia eli laittaa laatikkoon muusia ja väliin tonnikalaa. Lapset tykkäsivät siitä viimeksi. Mutta kävikin niin, että lihapullia sattui jäämään muusin kaveriksi, koska poika oli kipeänä. Lihapullat kyllä muulloin häviävät nopeasti, koska ne ovat poikamme herkkua mikäli niissä ei ole "lientä".

15.luukku

Karhuperheen lapset olivat heränneet kesken talviunten ja niille keksittiin keinoa kuinka ne saisi nukkumaan. Vanhempi lapsistamme keksi että tehdään satu. Molemmat lapset aloittivat heti innolla piirtämään satua. Isoveljeä hieman kiukutti kun kaikista kuvista ei tullut sellaisia kuin hän olisi halunnut, mutta sadusta tuli lopulta ihan kirja.

14.luukku

Tänään oli poikkeuksellinen päivä, kun kirjeen oli kirjoittanutkin haamu. Kirje ilmaantui yhtäkkiä viereemme. Varjoteatteri oli vuorossa. Mukavaa puuhaa pientenkin kanssa.

13.luukku

Kirjeessä mietiskeli siili osaavatko lapset mennä niin pienelle kerälle kuin siili pelästyessään ja kuinka he osaavan pyöriä ja  kieriä.

Jouduimme hieman kiireellä keksimään uusia juttuja kalenteriin, koska emme näytä saavan lunta tai edes pientä pakkasta. Ja muutamaan luukkuun ja varaluukkuun tarvittaisiin jompaa kumpaa.

12.luukku

Pöydältä löytyi jumppalaulun sanat. Hyppimisjumppa eli päättelimme sen olevan eiliseltä isä pupulta.

Isille

Tällainen tehtiin edellis isänpäivänä. Tämä on siis istuinalusta. Tykkäämme retkeilystä ja isin oli saatava oma nimikoitu alusta. Testattu tätä ei ole vaikka on retkillä mukana ollutkin. Tähän on silitetty muovia yhteen ja ommeltu vanha huovanpala sisälle.

Joulu 2013

 

Tällaiset jouluiset pipari-jäätelöannokset teimme viime joulua ennen.

Kalenterista tuli silloin muumilaakson Mörkö.Mörköhän jäädyttää kaiken ja siitä tämä kylmäherkku. Maistui! Minä varsinkin voisin syödä lähes paketillisen jäätelöä kerralla.

Fiksuko sittenkin ;)

Eilen facebookia selaillessani huomasin Meidän perhe -lehden jutun mikä kiinnosti ja aloin selailemaan heidän nettisivujaan. Siellä törmäsin psykologin haastatteluun jossa hän ehdotti määrittelemään lapselle aikaa hänelle sopivilla määritelmillä kuten jokin kestää pikku kakkosen verran. Olen itse käyttänyt tuota määritelmää tässä puolisen vuotta ja miettinyt mitä joku "ammattilainen" tuosta sanoisi, ehkä hieman hävennytkin. Nyt sain vähän niin kuin synninpäästön tässä asiassa.

Olen kommentoinut jotain tähän tyyliin: "Vieraat tulevat saman ajan päästä kuin pikku kakkonen kestäisi." Meillä poika oppi viikonpäivätkin sen mukaan kuka juonsi pikku kakkosessa.

En ole kova telvision katsomisen kannattaja tai vastustaja, mutta välillä tarvin hössötysrauhan ja lapsi pienen istumistauon. Ja onhan osa nuosta lastenohjelmista ihan opettavaisia.

11.luukku

Tänään kirjeessä pyydettiin jumppalaulua. Muokkailimme ja keksimme jumppalauluja. Jouluisia versioita ja vähemmän jouluisia keksittiin. Isä pupu oli siis toivonut jumppalaulua lapsilleen. Koska pupuista oli kysymys laulutkin olivat aika pomppuisia.

Ja mikä hienointa pojan hyppiminen näytti jo sujuvan hyvin. Ehdimmekin jo käydä fysioterapiassa sen takia kolme kertaa. Kaikki muut taidot tulivat ajallaan, mutta tasajalkahypyt eivät meinanneet millään onnistua vaan aina toinen jalka hätäili.

Tonnikalatäytteiset uuniperunat

Elippä uuniperunat tunniksi uuniin foliossa. Meillä meni 5 perunaa.

Täytteeseen sekoitetaan; purkki tonnikalaa, 3- 4 munaa (10min keittoaika), kermaviiliä, majoneesia(laitoimme maustettua majoneesia), pippuriseosta ja tilliä.

Ohje oli alunperin hiema erilainen. Jätin oliivit ja katkaravut pois.

Maistui lapsillekin hyvin.

10.luukku

Luukkumme kirje oli pöydällä puoliksi syödyn juustovoileivän vieressä. Juustoleipä oli vahinko, mutta lapsethan heti luulivat että hiiri oli syönyt sitä. Oikeasti äitille tuli hieman kiire kun lapset heräsivät ja leipä jäi pöydälle. No kirje oli hauskasti juuri hiireltä.

Hiiri kertoi kuinka kissa häntä usein jahtaa ja siksi hänen on huomattava kiilusilmät. Meille tämä merkitsi kissan kiilusilmien etsimistä pimeässä eli taskulampuilla etsimme aamun pimeydestä heijastimia.

Taas itse heräsin siihen kuinka huonosti vain yksi heijastin näkyy pimeässä eli muutama hyvä heijastin tai heijastinliivi kaikille pimeään, kaupungissakin varsinkin meidän pikku kaupungissa.

Tämä tehtävä oli molemmille hyvin mieleinen. 1 vuotias ihastui taskulamppuun ja poika etsimiseen.

Toisena tehtävänä oli hiippailla koskematta maahan niin kuin hiiri, kun ei halua jättää jälkiä. Se oli pojalle tosi mieluinen myös. Pikkanen ei vielä ymmärtänyt sitä kunnolla mutta leikki innolla mukana.

Kerhoilua

Kerhoon meno oli taas kerran kiireistä.. Tytär otti rintamaitoa vielä aamulla heti herättyään. Ja sitten oli vuorossa aamupalat ja kalenterit.

Pukeminen tuntui olevan haaste. Hanskoista oli toinen hukassa ja kengistä myös.

Lopulta olimme kerhossa liian aikaisin. Ovet aukeavat 5minuuttia ennen kerhon alkua eli istuimme autossa odottelemassa. Aina on kuitenkin lähdettävä ajoissa, jos joudumme vaikka ajelemaan traktorin perässä olemme myöhässä, koska ovet suljetaan 5 minuuttia alun jälkeen. Meitä se nyt ei hirveästi haitannut, koska autossa oli lämmin odotella.

Kova oli kato kerhossa. Eipä meitä tainnut olla kuin kuusi äitiä siellä. Lapsia oli onneksi enemmän.

Lapset saavat valita tarrat tekemäänsä tarratauluun ihan aluksi. Normaalisti vain poika on valinnut tarran, mutta nyt neitikin päätti saada tarran tauluun. Pojalla on innostus valita Ankkalinnan väkeä tauluun. Tyttönen valitsi tontun.

Aluksi on yhteinen hetki ja sitten lapsilla on eväshetki tai/ja leikkiä. Meillä oli vain porkkanatikut ja vettä, koska kotona olisi ruokaa. Monilla on jo siellä ruuat mukana. Meidän lasten leikeissä heti huomasi kuinka paljon rohkeammin he leikkivät jos porukkaa on vähemmän. Niin kävi minullekin aina pienenä. Sen verran kuitenkin hiljainen olen.

Kaksi kerhokertaa on jäänyt väliin ja lapset olivat jo odottaneet kerhoon pääsyä kovasti. Lopuksi kävi niin, että poikaa jouduttiin kieltämään ja hän tuli suuresti huutaen luokseni. Arvasin heti mitä oli tapahtunut. Melkoisen herkkä poika muiden kielloille. No siitä päästiin yli ja lähdettiin kipaisemaan kaupassa.

Mukava kerho kerta. Itse olen pysytellyt hieman sivussa, koska meidän lasten touhuja on minusta tarpeen seurailla koko ajan. Enkä ole kovin hyvä menemään juttelemaan itselleni kuitenkin vieraille ihmisille etenkin kun he tuntevat kaikki toisensa. Mutta jostain syystä minäkin siellä viihdyn ja lasten takia siellä käyn, koska sosiaalisten taitojen oppiminen on tärkeää vaikka itse mieluiten olisin kotosalla, kun töihin paluu keväällä tarkoittaa paljon lapsia ja ihmisiä.

Opin myös todella paljon kerhossa siitä miten erilaisia ajatuksia kaikilla on esim. päiväkodista ja sen työntekijöistä. Tämä esimerkki siksi kun se on nyt ollut puheena monessa paikassa. Jotkut tuntuvat arvostavan kovaa kuria ja hiljaista ryhmää, kun taas toiset arvostavat eläväistä ryhmää. Itse sijoitun niihin joiden mielestä äänekkyydelle ja hiljaisuudelle on paikkansa, mutta pientä ryhmää arvostaisin lasteni hoitopaikassa heidän luonteestaan johtuen.

9. luukku

Kerho päivä ja käytiin hakemas jälkkäriksi tikkarit sekä iskälle lahjaa. Siksi kalenterikirjeen löytyminen siirtyi iltaan.

Kaupasta pois tullessamme eräs setä jäi juttelemaan, kun olimme menossa autoon. Hän oli seuraillut tuloamme autolle ja kehui kovasti kuinka hienosti hänestä pärjäsin kahden lapsen ja ostosten kanssa. Ja lisäksi kehui kuinka hän arvostaa kotiäitejä, jotka pärjäävät pienten lastensa kanssa niin mainiosti. Minusta oli tosi kiva saada kerrankin kehuja eikä vain haukkuja kauppareissulla. Tuo setä tunnisti jo muutamasta lauseesta etten ole täältä alunperin vaan lähikunnasta. On kuulemma puheessa tietty ero.

Kotona laitoimme uunikalaa (tämän viikon toinen kalaruoka) ja riisiä. Lapset söivät lautaset tyhjiksi, jes! Ja sitten kalenterista...

Leena Sammakoisen hieman märkä ja ruttuinen kirje löytyi altaasta, kun pojan piti mennä käsipesulle. Kyllä se nauratti. Leena kirjoitti kuinka hän haluaisi lampeensa joulukoristeeksi esineitä jotka uppoavat. Sitten valitsimme yhdessä esineitä ja arvailimme kelluvatko ne. Niin pieninkin pystyi osallistumaan kun häneltä kysyi vaan kelluuko ja näytti esinettä.

Koko perhe osallistui tähän ja se teki puuhasta vieläkin hauskemman. Poika olisi halunnut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta pikku kakkonen vei silti voiton.

8.luukku

Jouluisen kirjeen oli kirjoitellut Jänis Koipeliini. Kirje löytyi yhtäkkiä pojan piirustuksen päältä. Jänis oli kirjoitellut siitä kuinka vaikeaa on piiloutua ketulta ja miten välillä häntä tai korvat näkyvät.

Piilosta leikittiin ja mietittiin eläinten suojavärejä ja joulupukeutumista. Poika totesi että jänis voisi leikata aamuisin korvat irti ja teipata ne illalla kiinni.

Nyt tuolla on vielä pystyssä partioleikit "teltassa"..

7.luukku

Lumihiutale poika kaipaili kirjeessä tänään ystäviään. Lapset tanssivat lumihiutale -tanssin, että lumihiutale poika saisi ystävät ympärilleen. Meidän tyttönen alkoi heti tanssia, kun kuuli tehtävän ja poikakin alkoi miettiä tanssiliikkeitä.

4.luukku...jatkuu...

5. päivä poika innostui uudelleen hiiri Pikkasen kirjeestä ja piirsi/mietti uudelleen missä on meitä muita auttanut ja kuinka muita voisi auttaa. Hän tuli itse sanomaan minulle, että haluaisi piirtää miten auttaa muita, jos äiti auttaisi vähän. Mielessä näköjään muhi ajatus kumminkin, vaikka äiti antoikin aiheen olla.

6.luukku

Kuudes päivä puut olivat kutsuneet meidät retkelle. Eli metsäretki oli tiedossa. Näin viikonloppuna se oli helpompi toteuttaa, koska oli vapaa päivä. Yleensä lapset ovat olleet innokkaita retkeilemään. Nyt ajatus ei saanutkaan kannatusta. Olimme odottaneet lähes riemunkiljahduksia, mutta pikkuhiljaa innostus kasvoi ja lähdimme. Retken päätimme tällä kerralla tehdä pienen automatkan päähän (pitkin pientä metsätietä) pellon laidalla olevalle kodalle. Pelto olikin sitten kurainen ja pienet pyllähdykset sinne taisi kaikki tehdä, koska saappaat upposivat hieman.

Perille päästyämme pikku neiti nukkui. No laavun penkki oli hyvä paikka ottaa pikku tirsat ja vuoroin istuimme vierellä ettei hän putoa. Isoveli tutki laavun pihaa. Kun neitikin heräili pian saimme katsella lasten kanssa ympärille. Mies teki tulet. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvit/mehut (=välipalan) ja tietysti mukana oli myös keksit.

Lasten kanssa jumppasimme jumppalaulun ohjeiden mukaan.

Jumppa laulu (sävel Ukko Nooa)

Kädet ylös, kädet alas, kädet sivuille,
ensin mennään kyykkyyn, sitten noustaan ylös,
kädet ylös, kädet alas, kädet sivulle.

Meidän pikku neiti tykkää tästä ihan älyttömästi. Isovelikin halusi keksiä jumpan, jota jumppasimme myös. Metsästä löytyi lisäksi keijuja ja tonttuja. Ja niistä kehkeytyi jos jonkinmoista satua ja laulukin.
Mietimme myös minkä kokoinen kuusi mahtuu sisälle ja miten eläimet sitä joulua viettävät. Ja eilinen ilta satukin juolahti mieleen. Se kertoi pienestä kuusesta.

Mahtavaa oli kyllä pimeä metsä ja taskulampun valossa kävely. Huomasi kyllä kuinka pimeää metsässä todella on kolmen aikaan, kun kotiimme kuitenkin kajastaa aina jostakin valoa.

Kauneinta metsässä kuitenkin oli kuusi jonka näimme hakkuuaukion vieressä. Sen oksiin oli jäätynyt vesipisaroita. Oli kuin metsä olisi koristellut kuusen kauniiksi. Sellainen selkeä ja yksinkertainen koristelu olisi juuri minun mieleeni.

Mahtava retki vaikka kylmä ja kurainen pelto hieman alkumatkasta ärsyttikin. Poikakin oli tyytyväinen reissuun, kun autolle päästiin. Autoon sitten kaksi pientä retkeläistä nukahtikin.

5.luukku

Hupsista! Postin välistä tipahti pieni kirje, jonka oli kirjoitellut Orava Olli. Lapset olivat aivan innoissaan. Ikinä ei tiedä mistä kirje löytyy (antaa äitille hieman pelivaraa).

Orava olli laittoi meidät miettimään missä eläimet asustelevat ja mitä muotoja meidän kotipesästä löytyy.

4.luukku

Tänään innostus oli hieman hukassa. Toki tehtäväkin oli ehkä hieman tylsempi. Hiiri Pikkanen kirjoitteli auttamisesta. Oli tarkoitus piirtää miten auttaa muita, mutta piirtämään ei innostuttu vain juttelemaan. Ehkä satu aiheesta olisi ollut näin pienillä parempi.

Kalaruuat

Nyt meillä on ollut kerran viikossa jokin kalaruoka ja saattanut olla sen lisäksi kalaa myös jossain lisänä. Nyt olisi aika alkaa syömään kalaa kaksi kertaa viikossa. Sen jälkeen lisätään kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Niitä on nyt ainakin ruuan lisukkeena lähes poikkeuksetta, mutta yritän päästä siihen että niitä syötäisiin paljon enemmän.

Meillä jo nyt lapset kysyvät kasviksia, jos niitä ei lautasella ole. Parsa- ja kukkakaali taitavat olla ainoat joita ei syödä.

Tonnikalavuoka

Tällä viikolla on jostain syystä lisäilty tonnikalaa moniin ruokiin. Ja ruokanakin oli tonnikalavuokaa.

2dl riisiä
2tlk tonnikalaa
sulatejuustoa
juustoraastetta
yrttisuolaa
tilliä

Keitä kaksi desiä riisiä. Laita vuokaan kerroksittain aineet seuraavassa järjestyksessä; keitetty riisi, tonnikala yrttisuola, sulatejuusto, tilli(itse käytän kuivattua) ja juustoraaste. Paistetaan 200 asteessa puoli tuntia. Tonnikalan tilalle voi lisätä esim. kanaa tai jauhelihaa.

Ohjeen olen saanut siskoltani niin en tiedä mistä tämä on alunperin.

Lapset meillä syö tätä ihan mielellään. Itse kaipaisin tähän ehkä hieman potkua jostakin, mutta voihan tähän laittaa lisukkeeksi aina jotain makua antamaan. Lapset pitävät tästä tällaisena niin en ole muutellut.

3. luukku

Jäniksen kirje oli piilossa. Olikohan tuo piileskellyt peiton alla? Jäniksen ideoimana teimme hyppyradan. Lapset jaksoivat melkoisen kauan hyppiä ja kehitellä lisää. Lisäksi lapset keksivät lisää kirjeitä eri eläimiltä.

2.luukku

Kirjeen kotiimme oli tuonut varmaan lintuset. Oli käynyt niin hullusti, että karhun ottamista kuvista oli kadonnut värit ja lapset pääsivät siis värittelemään piirtämiäni värityskuvia ja miettimään mihin värit kuvista olivat kadonneet. Pieni satu tuli ns. sivutuotteena.

Ikionnellinen

Tänään tunsin itseni ihan hulluksi iloisuuteni syystä. En käy kovin usein kaupoilla ostelemassa muuta kuin ruokaa ja tänään varmaan jossain syvällä heräsi materialisti. Riemastuin suunnattomasti, kun sain ostettua pyykkitelineen. Oli pakko pestä heti koneellinen pyykkiä.

Vein ison pyykinkuivaustelineen pois välihuoneestamme (=olohuoneen tynkä) ja laitoin sinne tuon pienen telineen. Ison vein pesuhuoneeseen.

Nyt on vain huomioitava, että pyykkiä ei ole kuivumassa saunapäivinä pesuhuoneen telineessä.

1. luukku

Tänään aukesi lasten kalenterit. Puuhakalenterista lapset saivat luontovihot ja tontulta kirjeen. Luontovihkoihin teimme kuvia eläimistä joita saattaisi nähdä suomen luonnossa tai edes jälkiä. Huonosti oli lehdissä sopivia eläimiä. Ja hauskuuttaakseen äitiä poikamme päätti liimailla vihkoonsa mm. norsun. Ja väitti vielä nähneensä sen metsässä. Aikansa väitettyään päästi räkänaurut ja sanoi huijanneensa äitiä. No löytyi tuonne vihkoon kumminkin pöllö, orava, kettu, jänis ja muutama muukin. Saapa nähdä näemmekö tänä vuonna kuinka jänikset juoksevat peräkanaa kettua karkuun. Ja viimeksi vielä oli rusakko ja jänis. Melkoisen hyvin poika eläimiä vihkoon keksi. Enpä kyllä tiedä kuinka paljon pikku sisko ymmärsi mitä teemme, mutta ainakin eläinkuvat olivat mieluisia.