Joskus on näitä päiviä jolloin mietin onko musta mihinkään. Kun kuulee arvosteluja siitä miten toimii vanhempana ja miten on töissäkin huono. Omaan sellaisen taustan että otan nämä arvostelut todella raskaasti. Haluaisin ja yritän kuitenkin aina tehdä parhaani. Monesti ihmiset vielä arvostelevat tietämättä koko totuutta.
Silloin itselläni ainakin on itku herkässä ja monesti haluaisin luovuttaa eli usein se tarkoittaa vetäytymistä muualle ja itsekseen oloa sekä herkästi purskahdan itkuun jos joudun puhua asioistani. Enkä ole innostunut näyttämään herkkää ja itkeskelevää puolta itsestäni.
Sitten kun alkaa tuntua ettei riitä ja on huonompi kuin kaikki muut.
Tänään oli tällainen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti