Asiaa.. asiaa. .ja vielä vähän.. Tumtuu ettei muisti pysy perässä. Hieman jopa pelottaa, kunsanat ja nimet katoaa päästä. Välillä on kuin vanne kiristäisi päätä ja pitäisi vaan muistaa.
Kotona tulee tilanteita joissa ajattelen että mikäli minä en tästä huolehdi se unohtuu esim. Neuvola-ajan varaaminen tms.
Ja töissä joku työkaveri kysyy vaikka viikko sitten tapahtuneita asioita tai tulevien päivien niin en muista.
koskahan unohdan oman nimeni. Hirvittää, koska olen seurannut muistin menettämistä vierestä. Mummuni menetti muistinsa kun olin ala-asteella ja isäni silloin kun odotin poikaani.. Jotenkin se oli niin vaikeaa, kun toinen, tärkeä ihminen, ei muista, vaikka yrittää ja vaikka kuinka auttaisi tai luulee sinua joksikin toiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti