Joudun tekemään itseni kanssa töitä, että oppisin vain nauttimaan hetkistä. Nyt, kun olen sitä vähän oppinut olisi opeteltava hiukan suunnittelemaan elämää ettei se ns. luisuisi vain pois. Minä olen melko mukautuvainen ihminen ja usein vähään tyytyväinen. Mieheni on aika samaa maata. Sen muuten huomaa kotoamme. Lisänä laiskuus ja saamattomuus. Erittäin huonoja ominaisuuksia yhdessä ja kun ne omaa molemmat.
Tavallaan olen kyllä suunnitelmallinenkin, mutta... Suurin ongelma on varmaan toteuttamisen aloitus ja stressi. Eli suunnittelen ja huolehdin asioita etukäteen (ja paljon etukäteen), mutta jonkin prosessin aloittaminen on vaikeaa.
Hyvänä esimerkkinä on tämä kouluun hakeminen. Haluaisin opiskella ettei myöhemmin harmittaisi ja on siihen kyllä muitakin syitä. Mietin sitä etten vain aiheuta itselleni väsymystä opiskelulla tai rahallisia ongelmia. Koska tiedän sitten haluavani olla hyvä ja haluan pysyä suunnitellussa aikataulussa jne.. Enkä siis voi sitten antaa enää periksi. Suunnittelen siis nyt vain. Kun vain saisin aloitettua niin saisin jotain aikaiseksi eikä se vaivaisin mielessä aloittamattomana suunnitelmana. Mutta sitten se aiheuttaa taas jonkin asteisen stressin.
Ja mikäli taas etenen elämässäni vain nautiskellen jää kaikki tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti