Kirjastosta oli lainassa Tatun ja Patun Suomi. Tästä poika ideoi piirtävänsä suomen kartan. Kun poika oli sen piirtänyt hän kysyi minkä väriseksi se pitäisi värittää. Siitä syntyi keskustelu suomesta ja suomalaisuudesta. Siinä vaiheessa vasta katsoin kunnolla tuota pojan piirtämää karttaa. Suomineito oli saanut toisenkin käsivarren ja pari muutakin uutta kohtaa.
Koko suomi keskusteluamme säesti neidin lisäykset. Aina, kun jompikumpi mainitsi suomen niin neiti lauloi "suomiiiii pop!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti