Kerho päivä ja käytiin hakemas jälkkäriksi tikkarit sekä iskälle lahjaa. Siksi kalenterikirjeen löytyminen siirtyi iltaan.
Kaupasta pois tullessamme eräs setä jäi juttelemaan, kun olimme menossa autoon. Hän oli seuraillut tuloamme autolle ja kehui kovasti kuinka hienosti hänestä pärjäsin kahden lapsen ja ostosten kanssa. Ja lisäksi kehui kuinka hän arvostaa kotiäitejä, jotka pärjäävät pienten lastensa kanssa niin mainiosti. Minusta oli tosi kiva saada kerrankin kehuja eikä vain haukkuja kauppareissulla. Tuo setä tunnisti jo muutamasta lauseesta etten ole täältä alunperin vaan lähikunnasta. On kuulemma puheessa tietty ero.
Kotona laitoimme uunikalaa (tämän viikon toinen kalaruoka) ja riisiä. Lapset söivät lautaset tyhjiksi, jes! Ja sitten kalenterista...
Leena Sammakoisen hieman märkä ja ruttuinen kirje löytyi altaasta, kun pojan piti mennä käsipesulle. Kyllä se nauratti. Leena kirjoitti kuinka hän haluaisi lampeensa joulukoristeeksi esineitä jotka uppoavat. Sitten valitsimme yhdessä esineitä ja arvailimme kelluvatko ne. Niin pieninkin pystyi osallistumaan kun häneltä kysyi vaan kelluuko ja näytti esinettä.
Koko perhe osallistui tähän ja se teki puuhasta vieläkin hauskemman. Poika olisi halunnut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta pikku kakkonen vei silti voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti