Yllätyksekseni olen löytänyt itsestäni täydellisyyden tavoittelijan. Mistäköhän tämä on tullut?! Minä en todellakaan ole aina ollut sitä. Kunhan saan tämän valmiiksi -ihminen olen ollut aina aiemmin tai niin ainakin luulin. Nyt lasten myötä on tämä on vain kasvanut jostain syvältä minusta, vähän pulppuillen. En tiedä pidänkö tästä puolesta itsessäni. Se on hyvä jossain mielessä, mutta luo lisää paineita.
Millainen sitten on minulle täydellinen ihminen tai minkälaisen ihmisen yritän itsestäni luoda. Aina on toki oltava valmis kaikessa, mutta opittava täydellisesti jokin uusi taito joka on toki jo valmiiksi osattava. Tämähän onkin niin mahdollista. On oltava kaikille mukava vaikka he olisivat sinulle millaisia tahansa. Hyvät hampaat, hyvä kunto ja terveellinen ravinto ovat oltava. Liikumminen on oltava nautintoa ja joka päiväistä. Aikaa on oltava kaikkeen jopa rentoutumiseen ja tietysti uneen sekä kaiken on oltava stressitöntä. Luonnossa on liikuttava luonnollisesti. Lisäksi on oltava säästäväinen, ekologinen ja kierrätettävä kaikki. Tietysti omavaraisuus olisi plussaa. Sekä ostokset ovat oltava tarpeellisia, lapsia kehittäviä, kestäviä, suomalaisia ja laadukkaita ja ehdottomasti eettisiä.
Vapaaehtoistyö ainakin jäi vielä tuosta listasta.
Luon näköjään itselleni todella kovat paineet. Oi voi kun kaikki neuvolassa jne tietäisivät kuinka kovat paineet minulla on mm. lasten kasvatustavoitteiden saavuttamiseen varmaan sanottaisiin, että hellitä. Mutta niin ei kyllä kukaan sano koska en tule ikinä pääsemään tavoitteisiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti