Nyt hävettää... Olen yrittänyt kolme viikkoa hankkia isänpäivälahjaa. Aina on tullut jokin vastustus. Tänään siis lauantaina (huomenna on isänpäivä) lähdettiin isompaan markettiin ja olimme pojan kanssa päättäneet mitä ostetaan ja ettei nyt voi mitään vaikka isi on mukana. Ja päätimme tyytyä jopa hieman perinteisempään lahjaan. No kiireellä, kun menimme en saanut lahjaa hankittua. Piti ostaa perinteinen isi-muki. Ei yhtään ainutta koko kaupassa. Ja saunatakit olivat lopussa. Tai yhtä väriä oli vielä, mutta se ei olisi miestäni miellyttänyt. Olen varma siitä. Vieressä seisonut myyjä totesi ystävällisesti ettei saunatakkeja ole enää kuin kyseistä väriä. Ollut kova menekki.Tosin uskon mieheni kiltisti kelpuuttaneenkin senkin värisen, mutta en halunnut sitten väkisin ostaa sitä.
Olispa sitä aikaa saanut järjestettyä varmasti, mutta olin joka päivä ajatellut että haen sitten samalla, kun... Ja näin sitä sitten kävi. Mieheni ja lapset muistivat minua viime äitien päivänä niin isosti, että nyt olen häpeissäni. Onneksi lapset ovat hoitaneet osansa ja minäkin edes sen aamupalan. Kakkukin odottaa jo pakkasessa. Ehkä ilta tuo tullessaan jonkin mahtavan idean, toivon niin ja kovasti toivonkin.
Onhan meillä toki jääkrapa, johon poika piirsi isin kuvan, kortit ja aamupala. Ei kuulosta ihan siltä miltä piti. Iso laatikollinen toffeetakin jäi siskoni huomaan, kun en ehtinyt sitä hakemaan (tuli samalla kannatettua siskon pojan ulkomaan reissua).
Nää aiempien päivien lahjaostoksille lähdöt ovat syystä tai toisesta peruuntuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti