Ehkä olin hieman ottanut itseeni joistakin asioista kirjoitellessa Outojako? ,mutta siltä minusta tuntui juuri silloin. Lapsemme puhe todettiin ikäisensä tasoiseksi eli sain vahvistuksen omille ajatuksilleni.
Meinasin ottaa kirjoituksen pois, mutta antaapi olla siellä. Elämä sisältää kuitenkin monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Ja kirjoitukseni ei ollut tarkoitus kuin ihmetellä tilannetta. Luottamukseni julkiseen terveydenhoitoon on välillä koetuksella. Ihmiset tuon sektorin takana voivat siihen vaikuttaa ja paljon. Onhan se niin että asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Meidän luottamusta olisi lisännyt jos asioista olisi kerrottu ja asiaa selvitetty. Ja sekin kiukutti, että jossakin kunnissa on tosi vaikeaa päästä puheterapiaan ja poikamme puhuu kuitenkin melko hyvin. Apu pitäisi saada jotenkin ohjattua sitä oikeasti tarvitseville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti