Tälle tekstille tuli nyt tarvetta...
Eli rakas ystävä/sukulainen/tuttava
En ole kertonut blogistani muille kuin miehelleni, koska en halua, että blogiani kirjoittaessni mietin koko ajan mitä muut ajattelevat. Tänne haluan kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat ja niin kuin minä ne tunnen. Ja haluan ettei kukaan joudu pahoittamaan mieltään minun kirjoittamistani asioista kuvitellessaan niiden kertovan heistä. Tähän ongelmaan törmäsin toisessa yhteydessä, samoin kuin siihen, että minun kuvitellaan tekevän asioita kiusatakseni ihmisiä. En ole sellainen miksi minua kuvitellaan. Olen vain tottunut tekemään asioita itse enkä niinkään ottavan kaikkiin tekemisiini apua vastaan. Mutta toivon että tämä juttu on nyt selvitetty ja ollut ja mennyt eikä kukaan luule että voin ymmärtää toisten ajatukset jalan asennosta tai lauseesta jossa asiaa ei oikeasti sanota edes rivien välissä. Minä olen minä ja joutunut selviämään monista asioista itse ja tekemään asioita itse. En helposti pyydä apua, mutta arvostan sitä kjos pidetään sovituista asioista kiinni ja asioista puhutaan ääneen ja kysytään. Ei voi ymmärtää loukanneensa jos tekee asioita niin kuin on tottunut eikä kukaan sano mitään eikä näytä sitä. Toivoisin myös voivani pyytää anteeksi ja asiat jäisivät siihen. Mutta joo... se on mennyttä. Tuntuu vain nousevan siitäkin huolimatta nopeasti pintaan niin syvälle se sattui vaikka kyseiset henkilöt eivät sitä tajunneetkaan. Haluan vain olla edes täällä blogissa omaitseni ja siksi en ole puhunut tästä mitään. Tämä on kuitenkin yllättävän henkilökohtainen juttu minulle vaikka kaikki ajatukseni lähtevätkin tästä eteenpäin. Olette silti tärkeitä minulle siis te kaikki vaikka emme toimeen meinaa tullakaan.
Haluaisin vain niin lujaa kelvata omana itsenäni ja omilla ajatuksillani ja tavoillani toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti