Oon huomannut että mitä vanhemmaksi tulen minulla on kyllä mielipide jostakin asiasta, mutta ymmärrän yllättävän helposti miksi joku toinen tekee asiat aivan toisin. Oon vähän huolissani kadotanko mustan ja valkoisen rajan. Onko elämässä kaikki todella näin harmaalla alueella eli siinä onko asiat oikein vai väärin?!
Huomasin ymmärtäväni äitiä joka ajaa bussin päälle tietoisesti ja omat lapset kyydissä. Moni muukin tuntui löytävän tuon ymmärtävän puolen itsestään silloin.. Uutisoidaanko meille niin paljon kamalista teoista että niitä ymmärtää vai olenko vain alkanut olla inhimillisempi muille. Kaikessa tuntuu olevan jokin syy.
Vanhempana, erityisesti väsyneenä vanhempana on tajunnut kuinka asiat voivat näyttää aivan eriltä hyvin nukkuneena kuin useamman vuoden 2 tunnin tai 15 minuuutin pätkissä nukuttujen uninen jälkeen varsinkin kun ei ole valvonut omasta tahdostaan.
Minulle on tullut myös eteen paljon sitä, että ihmisiä arvostellaan tietämättä asioista sen enempää. Emmehän voi tietää edes todella läheisestä ihmisestä mitä hän ajattelee vaikka näkisimme koko ajan saati sitten ettemme tunne ihmistä ollenkaan. Aina taustalla on kuitenkin niin paljon muuta. Vaikka kokisimme saman asian voimme kokea sen niin eritavoin. Jollekin jokin toisesta pieneltä tuntuva asia on toiselle todella iso asia.
Itselläni on ainakin taustalla sellaisia asioita jotka voimistavat joitakin asioita todella isoiksi asioiksi vaikka muut niitä pieninä pitävätkin.
Vanhemmuus on näistä yksi. Minun on vaikea ottaa vastaan negatiiviseksi kokemaani palautetta tietyistä asioista, mutta silti toivon saavani tietää mikäli joku ajattelee lasten kärsivän jostakin asiasta. Vaikka voihan toki asian esittää niin monella eri tavalla. Tunnen olevani silloin maailman huonoin äiti. Varsinkin jos en voi vaikuttaa kyseiseen asiaan tai olen asialle jotakin tekemistä ja mikäli asia esitetään tieynlaisella tyylillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti