perjantai 28. marraskuuta 2014

Muistot lapsuudesta

Minulla on muistoja lapsuudesta yllättävän paljon, koska niitä ei ole mahdollista säilyttää muualla kuin kotonamme. Minulla ei ole sitä ns. lapsuuden kotia jossa monet säilyttävät ne vanhat kirjeet jne.
Eli vintissämme on useammassa laatikossa siellä täällä lapsuusmuistoni. Karsiminen on usein mielessä, mutta on todella vaikeaa heittää niitä pois kun ne ovat kädessä. Minulla on usein ollut kädessäni äidistäni muistuttava posliinikissa ja se on meinannut lähteä kirpparille, mutta aina olen sen kaivanut kirpparilaatikosta pois. En muuten edes pidä posliiniesineistä kovinkaan paljon, mutta tuo kissa seuraa minua.

Nuo ovat varmaan syyt miksi mietin mitä säästän lapsilleni. Aluksihan tavarat tai piirustukset eivät ole niin tärkeitä, mutta säilytyksen jälkeen ne voivat sellaisiksi ajanmyötä muodostua. En halua lapsilleni monta laatikkoa mukana kannettavaa tavaraa ;vauvakirjoja, valokuvia, vauvavaatteita, kenkiä jne. Nyt kumminkin sorruin siihen.

Tämä taitaa kyllä olla enemmän minulle, vaikka lapseni saavat nämä aikanaan eli vuoden ajan joka päivä pidän päiväkirjaa lapseni lausahduksista jne... Noin yhdestä ikävuodesta kahteen vuoteen. Tämä alkoi siitä että poikamme sai vauvalahjaksi aivan ihanan Uppo-Nalle kirjan johon tehtiin vuosi päivittäin merkintöjä. Pikku siskolle tuota kirjaa ei enää löytynyt joten nyt kirjoittelen joka päivä ihan tavalliseen vihkoon miten hän oppii puhumaan ja tekee kaikenlaisia touhuja.

Piirustuksia päätimme kerätä kansioon, vain ne mieluisimmat. Nyt niitä tuntuu kertyneen hieman enemmän kuin muutama vuodessa ja pelkään suunnattomasti että lapsillani on joskus useampi lapsuusmuistolaatikko ensimmäisiltä vuosiltaan ja siihen lisäksi päiväkirjat ja ne ekat rakkauskirjeet jne...

No tulevaisuus näyttää miten käy. Omistani toivon pääseväni hiljalleen eroon. Ehkä aloitan jostain muusta kuin äitini posliinikissasta. Eihän niillä kuitenkaan ole mitään arvoa kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Aivan varmasti joku ihmettelisi laatikossani lepäävää kertaalleen liimattua mukiakin, mutta minulle se sisältää niin monta muistoa, tärkeää muistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti