Meidän lapset ovat huonoja syömään. Siinä on sitten hyvä lähteä kylään, jossa tarjotaan ruokaa. Ihan stressin aiheeksi on tuo asia noussut, kun kaikki siitä sitten ohjeistavat ja kyselevät.
Teemme ihan normaalia vaihtelevaa ruokaa ja pyrimme tarjoamaan monipuolista ruokaa ettei tuo nirsoilu ja syömättömyys siitä pitäisi johtua.
Pojalla on tällä hetkellä sellainen kausi että lautaselta ja ruuista hän syö hedelmät, lihapullat, makaronit, porkkanaa, lihaa, kanaa, makkaraa, kurkkua, paprikaa, marjoja, kaurapuuroa, karjalanpiirakkaa, nugetteja, kalapuikkoja, kalaa, lihapiirakkaa ja leipää sekä juo kaakaota. Ja niitä kuitenkin menee sellainen määrä, että kasvua on tullut. Kamalaa on jos lautasella on lientä eli kastiketta tai keittoa. Meillä on siitä huolimatta kuitenkin keittoa ja kastiketta parisen kertaa viikossa. Niin 5 ateriaa meillä syödään eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.
Itse olen antanut pojan syödä lautaseltaan sen mitä tahtoo ja sen määrän mitä tahtoo. Samoin olen toiminut tyttären kohdalla. Hän syö mielellään itse ja yritän tarjota lisäksi lusikalla lisää. Välillä ruokaa menee enempi ja välillä ei ollenkaan. Siis välillä meillä syö molemmat lapset 1-3 lautasellista kaurapuuroa.
Kylässä käydessä ruokailu on jotenkin muodostunut ongelmaksi. Aina siitä joku huomauttaa ja tuntuu etteivät lapset söisi kylässä mitään. Tuntuu että sitä pitää jotenkin selitellä ja siksi kieltäydyn usein ruokailukutsuista. Ei ole mukavaa mennä kylään, jos tietää jo valmiiksi kuinka tämän asian kanssa tulee tapahtumaan.
"Eikö se nyt mitään syö?" "Pitää syödä, että kasvaa." "Et jaksa jos et syö!" "Pitäiskö niille laittaa jotain muuta." "Miksi sulle ei nyt kelpaa?" ja tota rataa on kommentit. Pitäiskö niitä pitää nälässä ennen kuin mennään kylään vai mikähän olisi hyvä. Oon sit aina kertonut kuinka kotona ja että siellä kylässä on niin kiva leikkiä kun on kaikkea erilaista kuin kotona. Herkuthan nyt tietenkin maistuvat kuten suklaakeksit jos niitä on tarjolla. Sitten alkaakin valistus kuinka ei ole aina hyvä syödä herkkuja.
Että tällaista ruokailu meillä.
Nyt jännittää, kun olen huomenna menossa lasten kanssa tuttavani näyttöön syömään lasten kanssa. En ole syönyt muualla lasten kanssa yksin kuin kotona päivittäin ja odotan hieman pelonsekaisin tuntein mitä tuolla tapahtuu, kun kuitenkin pitäisi jaksaa olla alkuruuasta jälkiruokaan asti kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti