Olisin aina halunnut suurperheen. Missähän sitten kulkee raja suurperheen ja ns. normiperheen välillä? Tuttava perheessä on 4 lasta ja välillä 6. Itse olen 5:n lapsen perheestä. Ovatkohan nämä suurperheitä?! Tosin minulla on 12 vuoden ikäero itsestäni seuraavaan siskoon, joten en tiedä millaista olisi asua useamman samaa ikäluokkaa olevan ihmisen kanssa. Minusta oli ihanaa olla kotona, kun teimme kaikki jotain yhdessä. Vielä parani kun 7 vuotiaana minusta tuli täti. Lopulta nuota hieman minua nuorempia muksuja pyörii siinä aika ajoin 6 eli oli kuin olisi saanut uudet sisarukset. Olen aina rakastanut olla suuressa joukossa läheisiä ihmisiä.
Nyt itselläni on 2 lasta ja puhumme usein perheenlisäyksestä. Seurustelumme alussa meillä oli selkeää, että meille tulisi iso perhe. Nyt se ei enää ole ihan niin selkeää, koska minun sairauteni mietityttää erityisesti minua. Voi kun olisi tilanne toinen. Haluaisin paljon lapsia. Siis me molemmat haluaisimme eli haave ei ole yksin minun. Jos haave olisi vain minun luopuisin haaveesta.
Tosin tilat täällä remontin keskellä olevassa talossa jäisivät pieniksi. Viisi huonetta joista yksi on keittiö ei taitaisi olla ihan hirveän ison lössin tiloiksi. Vaikka missäpä tuo lukee, että kaikilla on oltava omat huoneet. Ei meillä ainakaan ollut aikanaan. Erityisesti sisarukseni jakoivat huoneensa.
Mietin todellakin mikä olisi oikea ratkaisu. Haluaisin sen suurperheen. Sijaisperhehän olisi tokikin yksi vaihtoehto, mutta kuinka isojen ongelmien kanssa sitten painittaisiin. Sitä kun ei silloin tiedä.
No mietinnässä tämäkin asia seuraa minua. Jossain takaraivossa ainakin kolkuttelee, jos ei muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti