Töihin paluu lähestyy... Tänään vein verokortin. Vielä pitää kaivaa kaikki töihin tarvittavat kansiot, työkengät, sadevaatteet, henkilökortti jne esiin. Ja viimeisellä viikolla kysellä työajat. Huomaa, että jännittää kaikilta osin jo enemmän kuin pitäis.
Onhan siinä kaikenlaista; lasten reagointi, sakin kotona pärjääminen (vaikka ne pärjääkin hyvin), oma töissä pärjääminen/jaksaminen sekä kotona että töissä, rahallinen pärjääminen jne...
Pitäis saada jotain muuta ajateltavaa. Odoteltiin jo kovasti mieheni lomaa, mutta lomaa ei irronnu kun hän jää niin pitkäksi aikaa pois töistä. Harmittaa hieman, kun olisihan se ollut minulle ja lapsillekin "lomaa" vaikka ei mitään erityistä oltais tehtykään. Nyt vasta huomasin kuinka toisen aikuisen loma voi olla lomaa lapsille ja puolisollekin vaikka kaikki päivät kotona olisivatkin. Ei sitä oikein edes ole aiemmin tajunnut. Saa edes pientä irtoutumista arjesta. Pieni muutos tulisi kun se isikin ehtisi touhuilla yhdessä muiden kanssa. No mutta ei tämäkään saa kaataa maailmaa eikä kaadakaan.
Oon sit miettinyt tässä jos mentäisiin neitin kummeille katsomaan lasten kavereita. Ja lisäksi kerhotkin ovat jo alkaneet. Täällä on seurakunnan kerho ja avoin päiväkoti ainakin joissa voi käydä. Lisäksi meillä on melko usein viikonloput ns. vapaita eli ei töitä tai remonttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti