Omalta kohdaltani en tuohon kysymykseen osaa vastata. Eläkeikäänkin on melkein 40 vuotta. Huh! Eli ehdin vaikka mitä ja lisää olisikin tarkoitus opiskella.
Poika on jo oman ammatinvalintansa tehnyt. Hänestä tulee veturinkuljettaja (ja pikkusiskosta prinsessa). Viime vuoden jouluna eli tarkoitan nyt 2013 vuotta sai poika lahjaksi pillin ja kirpparilta löysimme hieman junailijan lakkin (meidän mielestä) mieleen tuovan lakin. Niillä leikittiin kauan ja välillä vielkin. Hän sai myös kummitädiltään myöhemmin hänen miehensä lasten vanhan muovisen veturinkuljettajan lakin. Tuotakin hieman tuunailtiin ja saatiin sitten myös pikkusiskolle lakki. Junalippuja meillä on välillä joka paikassa ja juna on lähdössä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
No joo...mutta... Toivoisin lasteni löytävän ammatit joissa viihtyvät ja saavat mieluiset työpaikat. Tietysti vielä kun palkka olisi sellainen jolla pärjää. Muutaman äidin tiedän toivovan lapsistaan tulevan kaikkea mahdollista "hienoa". Eipä kyllä minun toiveenikaan kovin vaatimaton ole eli iloinen ja onnellinen elämä ja vielä niin että he tajuavat todellakin olevansa onnellisia. Eipä kai muuten voikaan olla onnellinen kuin tietämällä sen.
Tuo prinsessan homma voi olla hieman vaikea toteuttaa ja toivonkin että neiti keksii jonkin muun ammattihaaveen.
Toivottavasti tämä äiti osaa olla puuttumatta liikaa lastensa elämään, mutta auttamaan ja olemaan mukana ilman tuputtamista ja arvostelua. Niinhän voisimme olla yhdessä onnellisia.
-Uunista juuri valmistunut piimäkakku- Iloiset lapset- Hellittänyt kipu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti