Nautin kovasti meidän ns. normaalipäivistä. Tänään meillä oli juurikin sellainen ja extrana ehdimme ulkoilla koko perheen voimin. Itse tein vielä sokerimassasta kakun koristeet jotka tulevat viimeisille synttärivieraille tarjoiltavan kakun päälle. Lisäksi tein vielä piimähyydykekakun (hyviä erilaisia muunnelmia löytyy googlettamalla). Itse laitoin tällä kerralla mangososetta päälle. Ihanan raikas ja helppo tekoinen kakku, ilman uunia.
Pojan kanssa luimme kirjan; Mustikkajengi ja vampyyri ullakolla (kirjoittaja: Stefan Casta). "Minun mielestä kirja on hassu! Koska se juttu mitä ne luuli vampyyriksi olikin ihan muu.", kommentoi poika. Hieman jännä kirja. Itse en lukisi välttämättä meillä ilta saduksi. Siinä on hieman eettistä pohdittavaakin. Itselläni kyynel vierähti silmäkulmaan syystä tai toisesta. Tuollaisia ihmisiä kuin tässä kirjassa on pitäisi oikeassa elämässä olla enemmän.
Tytön lemppari kirja on tällä hetkellä Kirjaliton Mikä minä olen? (kirjoittaja: Ruth Leon). Siinä on aina kysymys: Mikä minä olen. Ja sen jälkeen vihjeet. Vihjeiden alla vielä vaihtoehtokuvat. Seuraavalla sivulla on sitten vastaus, josta on kerrottu hieman lisää ja vielä kuva vastauksesta. Aivan ihana kirja ja meidän neidille sopiva.
Huomaan näiden positiivisuuksien olevan usein saman tyylisiä kuin unelmaa eli olla koko ajan touhuamassa koko perheen voimin tavallisissa jutuissa. Haave tukiperheenä toimimiseksi on varmasti jotenkin selkeä jatkumo tuolle haavekuvalle. Varsinkin kun olen pienestä pitäen ollut sellainen maailmanpelastaja, kun vaan sitä osais toteuttaa jotenkin. Pienenä pelastin nukkejani ja nallejani tulivuorenpurkauksilta ja muilta katastrofeilta.
-Ulkoilua-Satuja-Koko perhe touhuissa yhdessä-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti