"Jotain vaaleaa!" Sanoin keväällä, kun maaleja yläkerran huoneen seiniin ja kattoon mietittiin. Silloin jo haettiin värilastut ja päätettiin maalit, mutta nyt oli tehtävä sama uusiksi, koska vanhat päätökset eli värilastut olivat kadonneet (ylläri!).
No lähdimme kohti rautakauppaamme. Niin sanon, koska se on ainut rautakauppa täällä ja mieheni käy siellä usein remontin takia. Pojan kanssa menin sisälle ja myyjä kyseli mitä etsin ja sain opastuksen värilastujen luo. Ota sieltä mitkä tuntuu hyviltä ja tässä on vielä värikartta! Jotenkin noin opasti myyjä. Mehän sitten katselimme ja valikoimme vaaleita ja poika pari omaa. Autossa aloin katsoa lastuja jotka näyttivät hieman eriltä kuin kaupassa. Kotonapa tutkin niitä lisää ja totesin saman. Näyttääpä eriltä. Päätös alkaa olla kohdillaan. Vielä niiden kanssa on käytävä yläkerrassa että varmistumme ettei valinnat ole ihan vikavalintoja.
Jotain extraa pitäisi vielä keksiä. Meillä kun harvoin on mikään niin kuin kaikilla muilla eli ei ainakaan valkoista Ikea-sisustusta. Onhan se toki tosi nätti, mutta ei meidän koti. Ennemmin tuntisin varmaan olevani kotonani vaikkapa jonkun varastossa. No joo heh...
Olen kyllä niin tyytyväinen, kun jotain saatiin valmiiksi tänäänkin. Värilastut jotka eivät vastaa meidän seinän väriä, sai poika. Niistä ja hieman muusta materiaalista tuli meidän seinälle kaksi pingviiniä.
Siinä pingviinejä pojan tehdessä me aikuiset juttelimme maaleista ja uusista rappusista. Poika mietti pingviinin suuta. Sanoin jotain että suu on sen nokassa ja ettei sille tule erikseen suuta. Poika kumminkin halusi tehdä ehdottomasti pingviinilleen suun. Ei sitä kuulemma muuten tiedä miltä siitä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti